Taiteoppilhaat tekevä filmiä työtuista ja kielisorrosta


Karin Keisu ja Josse Thuresson tekevä taitheelisen filmin kahen minuriteettikielen sortamisesta: meänkieli ja viittomakieli.

 

Taitheelinen filmi kielisorrosta ja minuriteettipolitiikasta muotoiltuu Konstfakkioppilhaitten Karin Keisun ja Josse Thuressonin avula. Filmissä työtuat Tornionlaaksossa oon kielisorronsympoolit.

-Mutta met emmä halva aivan viitata siihen sorthoon, mutta kans näyttää voiman siinä ette ossaa monta kieltä, sannoo Karin Keisu, 25, Juoksenkistä.

 

Facebookissa Karin tahtoo tipsiä työtuista Tornionlaaksossa: ” Minun nimi oon Karin ja mie olen syntyny ja kasunu ylös Juoksenkissa, Mataringissä. Mie opiskelen taijetta Konstfakissa ja tehen justhiins nyt työtä filmiprujektin kans meänkielestä, Tornionlaakson histuuriasta, natsunalismistä ja taistelusta oikeutheen omale äitinkielele ja minuriteettikielele. Filhmiin mie meinaan filmata paikkoja ja rakenuksia missä oli työtupia.” Kysymyksessä hään halvaa tipsiä missä työtupia oli.

Responsi oon ollu ylivaltaava ja moni oon halunu selittää omista kokemuksista näistä työtuista. Mikä ei näy Facebookissa oon ette Karin ja Josse marraskuussa 2020 voitit ”Kino der Kunst Project Award 2020” (prujektipalkinon) Münchenissä jälkhiin numineerinkiä viiestäkymmenestä taite- ja filmikorkeakoulusta. Net sait 5000 euroa heän tulehvaan filhmiin minkä työnimi oon ”My tongue is a 10 centimeter long Swedish flag”. “Minun kieli oon kymmenen senttiä pitkä Ruottin flaku”.

Punanen työtupa Teurajärvessä seisoo tyhjänä.

 

Oon kuurot vanhiimat

Lähtökohta filmile oon Karinan ja Jossen omat äitinkielet: meänkieli Karinalla ja ruottalainen viittomakieli Jossela, jonka molemat vanhiimat oon kuuroja.

Kaksikko oon tehny heän maasterprujektiä vuen aikana ja suunitteleva olevan valhmiit filmin kans kevväilä 2022.

Lähtökohta oon taaksekattova mutta paljon filmissä selittää minkälaista se oon tänäpäivänä.

-Se pölättää lukea kunka politiikkerit keskusteleva meän kieli- ja intekrasuunipolitiikasta, esimerkiksi Janyaarisopimuksessa, sannoo Karin. Paljon oon erittäin samalaista ko sata vuotta vanhoita kirjotuksia mitä met olema löytänhee. Se oon sama kielipolitiikka mitä käytethään. Ainua väli oon ette se vaikuttaa eri ryhmiä kohi. Nykysin se oon maahanmuuttajat jokka oon pilkkatauluna, net häätyvä oppia ruottin ette saa maholisuuen samhällissä.

Karin sannoo ette se tullee ongelma jos muut kielet ja kylttyyrit häätyis valita pois ykskielisyyen hyäksi.

 

Lamu tutkiminen

Karin ja Josse oon tehnee lamun tutkimisen minkälainen kielipolitiikka oon ollu Ruottissa 1800-luvun lopulta saakka.

-Met olema lukehnee vanhoita avisia ja valtiopäivätokymenttiä ja kattonhee vanhoita arkistofilmiä. Met olema koohnee paljon materiaalia kunka oon praatittu kielistä histuurialisesti – ja vielä tehthään tänäkipäivänä.

”Raja-asukhaitten” ruottintamiselle pohjolassa, työtuat Tornionlaaksossa oon esimerkiksi olhee tärkeät histuurialisesti.

-Net olit jonkulaiset kieleliset kurituskoulut.

Helmikuussa tänä vuona Karin ja Josse lähit Tornionlaakshoon filmaahmaan paikkoja missä työtuat olit – eli vielä oon.

Facebookin kautta net oon saahnee tipsiä henkilöistä jokka vielä elävä ja halvava jakkaa heän muistoja, mutta coronan takia haastattelut häätyvä oottaa.

-Met halvama kans saa lissää yhtheyttä niitten kans jokka oon asuhnee työtuala.

 

Monta työtuppaa Tornionlaaksossa tullee olheen myötä filmissä

 

Teän tutkimisessa, olettakos tet saahnee tietää ette työtuitten tarkotus Tornionlaaksossa oli, ette nostaa ruottinkielen etheen ja lykätä meänkielen taappäin?

-Joo, met olema kattonhee valtiopäivätokymenttiä, protokollia ja alotheita missä selvästi sanothaan ette se oon tärkeä ette asukhaat rajala tuleva ruottalaisia ja oppiva ruottia. Työtuat olit osa stratekiistä. Se oli pölkö ette tornionlaaksolaiset ei olis lojaalia valtakunnale ko niilä oli lähikontakti Suomen kans. Se haluthiin erottaa ja katkasta kontaktia mikkä saatoit uhata maan turvalisuutta. Siihen aikhaan se oli ongelma ette raja-asukhaila oli maatiloja, sukulaisia ja tuttuja toisela puolen väylää.

-Siihen aikhaan haluthiin kans järjestää voimakhaan maan ja 1950-lukhuun saakka se oli tärkeä ette Ruottin kansa oli homojeeni. Yks kieli, yks usko ja yks elämänmalli.

 

Selitä filmin rakenuksesta.

-Se oon taitheelinen filmi, ei suohraan tokymentääri, vaikka siinä oon tokymentäärisiä osia. Met halvama rakentaa pyssleä selityksilä, visyaalisilla osila ja palmikoija yhtheen poettisellä mallila.

Osa keltasesta työtuasta Korpilombolossa.

 

Ketäs tet aatteletta tuleva kattomhaan tätä filmiä?

-Niin moni ko maholista. Tietysti se oon tärkeä näyttää sen missä ihmiset tunteva ittensä, Tornionlaaksossa. Mutta kans Stokholmissa ja paikoissa missä ei ole niin paljon tietoa asiasta. Met halvaisimma kans levittää sitä ympäri mailmaa ko kielipolitiikkaa ja minuriteettikieliä löytyy joka paikassa.

Karin sannoo ette het halvava selvästi näyttää ette filmi ei aivan ota esile sortostryktyyriä. Yhtä paljon het halvava nostaa esile voiman ko saattaa monta kieltä, ja ette siittä oon hyötyä kuulua minuriteethiin.

Karin puhu juoksevaa meänkieltä niin kauon ette se täytti neljä vuotta, sen jälkhiin ruotti otti yli. Nyt hään tekkee työtä ette ottaa takasi kielen lukemalla tistansila.

-Moni muu minunikänen tornionlaaksolainen sannoo ette se oon huomanu kunka paljon itenttiteetistä oon kielessä. Moni niistä oon ottanhee saman askelheen ko mie ette saa sen takasi.

 

Meänkielentänny Märta, Linnea ja Karin Nylund

 

Halvaks saa yhtheyttä Karinan ja Jossen kans? Piiain sulla oon omia kokemuksia elämästä työtuala? Meilaa [email protected]