Åsa Larssonin Toornionlaakso SVT:ssä

-Tämä oon ollu minun elämän paras reisu, sannoo Åsa filmausaijasta Toornionlaaksossa viimi kesänä. Kuva: Ahti Aasa, SVT

 

Yhtheistyöhenki oon tyypilistä toornionlaaksolaisile. Ko kirjailija Åsa Larsson uuessa TV-sarjassa tullee takasi hänen lapsuuenaijan kotikylhään Kurkkihoon met saama tietoja siittä.

– Mie ja minun äiti tehemä vieläki niin, ette met tehemä työt yhessä. Matoitten kuuraaminen yhessä, ette antaa käet tehhä työn, oon terhfeelistä pääle ja praatimiselle. Toornionlaaksolainen luottaa käetten kykyihiin.

 

SVT:n uuessa prugrammisarjassa ”Syän Kurkkiossa” Åsa Larssonin oma elämä oon se keskheinen asia. Kolmessa osassa, jokka lähätethään desemperissä, saama seurata hänen omia jalanjälkiä ko hään tullee takasi Toornionlaakshoon. Kaikki oon aitoa, taustassa ei ole mithään feikattua.

Prugrammissa Åsa ottaa uuesti yhtheyttä entishiin tuthuin ihmishiin ja paikhoin – kaikhiin siiheen mikä oon muokanut häntä ihmisennä ja leimanu hänen kirjailijatoimea. Kohtaamiset jokka kuuluva hänen elämänkuvauksheen.

 

SVT:n uusi kolmiosanen prugrammi Åsa Larssonista lähätethään desemperissä. Kuva: Bonniers

 

-Ko mie kerta tulin takasin Kurkkihoon viimi kesänä tekehmään tätä nauhotusta, niin minun mielessä väylä oli jättiläiskokonen ja mettä syvä ja vaillin suuri… Mutta toelisuuessa oli piiain kysymys vain korttelikilomeeteristä, jossa mie olin liikkunu minun ylöskasuamisaikana.

Åsan mummu Theresia asui Kurkkiossa ja häntä kohthaan Åsa tuntee suurta rakhautta. Hän oonki matkassa filmiksi tehtyssä kirjassa sankarivaimosta Rebecka Martinssonista.

-Minun mummu oli minun elemän tärkein ihminen.

Mummun kansa yhessäoleminen oli sitä, ette seurata häntä huushollihommissa ja lapsenlapsi ei koskhaan ollu tielä. Theresia oli vireä, oli aina hommaamassa jotaki, ei koskhaan istahtannu leppäähmään.

Höystönä prugrammissa oon ette Åsan perheessä oon olemassa riita joka liittyy Kurkkihoon.

-Riita oon sen takana ette mie en ole käyny sielä 30:n vuotheen, niin ette se oli kauhean erityistä ette tulla takasi.

SVT:n tuottaja Ahti Aasa anto Åsale suurta vaphautta päättää prugrammin sisälöstä. Yksi kulmakivi oli ette kuurata traasumattoja väylänrannala, toinen ette kirjottaa laulutekstin yhessä Hasse Alatalon kansa (ja kuistissa laulavalle Susanne Rantatalole). Tuottaja Ahti Aasa halusi ette kaikki mitä filmathiin pitäs olla aitoa ja toelista tapahtumista. Tämä vinkkeli sopi Åsale hyvin.

 

-Toornionlaaksolaiset luottava heän käsitten kykhyin, sannoo Åsa, joka tässä kuuraa mattoja yhessä Maja Mellan kansa Kurkkiossa. Kuva: Ahti Aasa, SVT

 

”Minun elämän paras reisu.”

Inspeelninkiviikon elämykset aukasit Åsa Larssonille uusia ovia, joita hään aikoo käyttää tulevaisuuessa.

-Tämä oon ollu minun elämän paras reisu.

Inspeelninkiaijan kohtaamiset oon toiminheet hälle ponnistuslautana.

-Kesä toi mulle uusia näkökohtia ihmishiin ja aiheishiin joita mie halusin viä etheenpäin.

Siksi hään aikoo ensi kesänä reisata ympäri Toornionlaaksoa ja kuunela semmosia kertomuksia jokka elävät ommaa elämää rajaihmisten tykönä. Hään oon jo tavanu monta semmosta, muita hään aikoo hakea toisten neuvoitten avula. Piiain nämät jutut tulevat elähmään ommaa elämää joskus tulevaisuuessa Åsan kirjottamisen kautta. Ensin hään pittää vain tehhä valhmiiksi PAX-sarjan (suositun nuortensarjan) viimisen osan ja Rebecka Martinssonni-sarjan viimisen rumaanin.

Se mitä Åsa sai kokea viimisen viikon aikana Pohjosessa oli yhtheistyöhenkeä, jota hään luulee tyypiliseksi Toornionlaaksole.

-Met olema tottunheet seurustelheen samala ko met tehemä työtä. Oon olemassa paljon toornionlaaksolaisia jokka oon hyviä tekehmään töitä käsilä ja heilä oon erikoinen luotto omitten käsitten kykhyyn.

 

Hasse Alatalo ja Åsa tervaavat airomia väylän rannala. Kuva: Ahti Aasa, SVT

 

Joskus piiain rakenethaan jotaki yhessä, korjathaan huohneet yhessä eli olhaan yhessä krannitten kansa heinänteossa?

Meänkieli minuriteettikielenä oon tietenki matkassa tässä prugrammissa. Åsa ei ossaa puhua sitä mutta ymmärtää aika paljon. Hään selittää kunka hyvvää se tekkee ko saapii olla semmosessa miljöössä missa puhuthaan meänkieltä ja saapii kokea kunka kieli tullee takasi, siittä huolimatta ette oon kulunut vuosia niiltä aijoilta ko viimeksi kuuli sitä.

Hään uskoo kansa ette jos oppii meänkielen vasta täyenä niin sitä eitule hallitheen kieltä sataprosenttisesti.

-Mutta siiheen saattaa tutustua ja saattaa oppia tuntheen sitä. Ja se saattaa riittää.

 

Meänkielensi Erling Wande 

Pajalan julkkisten elämä SVT:n viideobloggisatsauksheen

SVT:n Mattias Barsk alkaa käyttämhään uutta konseptiä jossa nuoret viideobloggaavat minuriteetit nostethaan framille. Kuva: Privaatti

Tulevanna kesänä meile näytethään osia artistiduon The Magnetteksen arkipäivän suurista ja pienistä tapahtumisista. Omila viedoleikkauksilla ilman reportteria, joka koko aijan kyselee, kattojat kuttuthaan tutustumhaan viien minuriteetin olohuohneishiin.

– Met saarnaama paljon näistä nuorista mutta se oon parempi ette het itte puhuvat heistä ittestä, sannoo Mattias Barsk, SVT:n minuriteettikielitten prugramminkehittäjä.

SVT tekke uuenlaisen satsauksen saahmaan nuoret kattojat intreseeratuiksi.

Minun squaddi (suunile sama ko Minun laaki), siksi oon se malli kastettu, johonka minuriteetin nuoret pellaavat sisäle lyhyjä viideoleikkauksia heän omasta elämästä, joita sitte panhaan SVT Play:hiin. Ajatus oon ette viideoleikkaukset lyöthään yhtheen ja julkasthaan ”tavalisessa” SVT-prugrammissa loppupuolela tätä vuotta.

Mailmankuulut Pajalalaiset artistit, Rebecka Digervall ja Sanna Kalla, etustavat tietenki toornionlaaksolaisia.

-Met olema hakehneet viideobloggaajia minuriteettijoukoista, lahjakhaita ja vahvoja prufiiliä, joitten kansa met halvama olla yhtheistyössä, ja met olema löytänheet kuus tämmöstä. Tästä syntyy bloggamista vaikka viideossa, suunilheen samala laila ko mitä Klara Henry-prufiili tekkee.

Ajatuksella, ette näissä leikkauksissa ei käytetä reportteria, oon selitys. Mattias oon jo monena vuona freistanu vähentää reportteritten merkitystä tämmösissä dokymentäärikappalheissa.

-Pruukathaan sanoa, ette reportterit on tielä kertomuksille. Net tulkittevat ja selittävät asioita ja se saattaa oikeasthaan tulla estheeksi sillä laila ette sanoma ei mene perile.

SVT tullee olheen matkassa tukena bloggaajille mutta ei ohjaa itteä kertomusta eikä niin paljon sisältöäkhään, joka pittää olla persoonalista ja läheistä.

 

Rebecka Digervall ja Sanna Kalla tulevat SVT:n uuessa satsauksessa, Minun squadissa, selittämhään heän Toornionlaakshoon kytketystä arkipäivästä. Kuva: Isabelle Wahlf, SVT

Innottaa toisia

– Mie uskon ette tämä tullee inspireeraahmaan muita. Heän viideoblogissa oon varmasti kaikile paljon ittetuntemusta. Tyttärenä, teiniikäsennä, Pajalassa asuvanna, mysiikistä kiinostunheena …

Malli sallii ette het filmaavat heitä itteästikki, toinen toista ja muitaki sielä ympärillä.

– Met saama kaikin seurustella heän kansa läheisinä kumppaninna.

Poronhoitajhaan Ber-Jona Labbhaan Karesuanosta oon kansa otettu yhtheyttä ja se aikoo jakkaa muile tietoja hänen omasta elämästä ja hänen hunteerinkistä. Hään hautoo ussein omassa mielessä sitä, kunka hään jaksais, mihinkä hänen pitäs käyttää ommaa energiiaa. Kysymykset jokka oon aika ylheisiä niilekki joila ei ole poroja.

Aikomus oon ette näitä viideobloggia alethaan julkasheen SVT Play:ssä kesän alkupuolela.

– Met halvama näyttää ette tämä oon Ruottia.

Meänkielensi Erling Wande

Tässä net oon – vaimot jokka oon myötä Saunapaletissa!

Koreokraaffi Justine Kirk oottaa uusia tansuria. Valokuva: Mattias Barsk

Nyt se oon valmis kukka net viis vaimoa Toornionlaaksosta oon, jokka oon myötä SVT:n Saunapaletin jatkossa.

–  Minun tavote oon ette kattoa ette Toornionlaakso ei kuole, met häymä näkyä, sannoo yks valituista, Pia Hulkoff, Hulkofftalosta Korpikylässä.

Metavisi saapii ainuanna meetianna julkasta kukka vaimot tuleva antamhaan heän kuan Toornionlaaksosta Saunapaletin jatkossa. Net oon Pia Hulkoff, Gun Olofsson, Sanna Kalla, Birgitta Rantatalo ja Lena Snell.

Gun Olofsson oon näytteliä Toornionlaakson teatterissa, Sanna Kalla oon yks osa poppiryhmässä The Magnettes, Birgitta Rantatalo oon kielenintonen poropunti Korpilombolossa ja Lena Snell eustaa ICA Lahtista Kaunisjoensuussa.

Itte ytin niissä kahessa ensimäisessä osassa Saunapaletista oli ette vaphauttaa miehen kattanoista ittestä, oon tuottaja Mattias Barsk sanonu ennemin SVT:n kotisivula. Ja muitten ootuksista.

-Mutta minkäs asioitten kans Toornionlaakson vaimot tekevä ylös? hään hunteraa. Eihään vaimoja kuttuta knapsuksi. Mutta tuota met olema miettinhee aika paljon ja saama varhmaan vastauksen vaimoilta.

Pia Hulkoff oottaa tätä seikkaa joka alkaa toukokuussa.

-Kauhean jännä. Mie Tulin iloseksi ette nyt tehhään Saunapaletti vaimoista, näe eikös se ole vaimot jokka oon voimakhaat Toornionlaaksossa?

-Yks syy ette minun valithiin oon tietenki ette mie puhun meänkieltä. Ja sitte mie olen tunnettu vapapuhheinen.

Olikos se päivänselvää ette hyäksyä?

– Jovain, miehään olen spontaani. Mitä hullumpaa sitä parempi. 

Luottaa ittensä pääle

Pia tykkää hakea uusia haastheita elämässä. Hulkofftalo, jota Pia hoitaa miehensä kans, oon restaurangi- ja konferensiliike joka oon mainittu kymmenen kertaa Valkeassa kaitissa. Aivan semmonen asia!

Se vaatii rohkheutta ette olla myötä ohjelmassa?

– Joo. Mutta mulla oon hyä itteluotto ja mie en ole koskhaan ollu epävarma minun toornionlaaksolaisesta itenttiteetistä. Toisinpäin mie olen aina hyäksyny sen.

Mikäs toornionlaaksolainen itenttiteetti oon sulle?

– Ette olla ylpeä ette oon lähtösin täältä, ette oon ylpeä juurista ja kielestä. Mie sain matkhaan kotoa ette ei jättää suomenkieltä.

Miehilä oon jotaki minkä kans tehhä ylös Saunapaletissä, esimerkiksi kattanto ette ei olla knapsu. Oonkos vaimoila mithään minkä kans tehhä ylös?

– Joo, mie uskon niin. Ette tohtia kantaa oman itenttiteetin, ette ei vaihettaa murretta ko oon ollu kaks viikkoa Stokholmissa. Tohtia olla oma ittensä ja nähhä omat juuret.

Gun Olofsson, näytteliä Toornionlaaksonteatterissa, oon kans ylpeä ette hänet oon valittu Saunapalethiin:

-Mie olen toista ilonen ette mie saan olla yks viiestä vaimoista. Hauska! Se oon jännä saa kohata toiset vaimot. Nähhä mitä met saatama tehhä yhessä, kunka met kuuaama, tansaama ja näytämä mutäärnin toornionlaaksolaisen vaimon.

Pia Hulkoff, Korpikylä, Haaparanta. Valokuva: Privaatti

Gun Olofsson, näytteliä Toornionlaakson teatterissa. Valokuva: Privaatti

Sanna Kalla, yks osa The Magnetteistä. Valokuva: Privaatti

Birgitta Rantatalo, kielenintonen poropunti Korpilombolossa. Valokuva: Privaatti

Lena Snell, ICA-kauppias, Erkheikki. Valokuva: Privaatti

Kierunan-taiteilija sai suurmenestyksen TV-ensikertalaisena

Joakim Karkea Kierunasta/Junosuanosta pääsi jaetulle kakkospaikale SVT:n kilpaprugrammissa Taiteilijaunelma. Kuva: Privaatti

Voi, minkälaista huomiota 33-vuotias Joakim Karkea Kierunasta oon saanut hänen osanotosta SVT:n Taiteilijaunelma-prugrammissa.

– Joka osan jälkhiin mupiili oon tärissy yhtä menoa juuri koko vyön, hään sannoo kaikista pusistiivisestä feedbackistä.

SVT:n satsaus Taiteilijaunelma sihtasi siiheen ette kymmenen lahjakasta taiteilijjaa koko maasta sait kilpaila Ruottin paras-tittelistä.

Osanottajat sait näitten kuuen prugrammin aikana erilaisia tehtäviä ja heän saavutuksia arvosteli yksi tuomarijoukko, jyrry, jossa mm. Ernst Billgren oli matkassa.

Viimisessä osassa, joka lähätethiin ennen joulua, valithiin voittaja: Stina Gunnarsson Göteborista. Mutta 33-vuotias katonpanomies Joakim Karkea, Junosuanosta lähtösin, oli matkassa aina lophuun saakka. 3000 henkeä haki tähhään ottelhuun ja alussa Joakim oli vähän vastahakonen osalistumisheen ko hään ei oikeasthaan tykkää olla ramppivalossa.

Jukke pääsi finaahliin asti yhessä kolmen muun taiteilijan kansa. Tässä hään näkkyy toisena oikealta. Voittaja seisoo kauimpanna oikealla: Stina Gunnarsson. Kuva: Susanne Redebo

Sai uuen sysäyksen

Loppujen lopuksi hään oon kuitenki ilonen siittä, ette hään freistasi.

– Se oon ollu mahottoman mukava. Mie olen oppinu niin paljon, senki ette triivastua kaameran eessä. Mie olen saanu uuen sysäyksen, en ole maalanu näin paljon monheen aikhaan.

Juken taitavasti maalattuja akvarelliä kehuthiin villisti sarjan aikana. Häntä kuttuthaan valon mestariksi siksi ko hään pystyy maalauksessa kuvvaahmaan jopa sen, mistä vuorokauen aijasta oon kysymys. Saattaakos se johtua hänen työkokemuksesta katontekijännä Kierunassa? Töissä hään oon nimittäin nähny monta auringonnousua ja tunnettuja Kieruna-mutiiviä vaihettelivissa valoissa. Tämä pohjosen valoleikki oon innottannu häntä monena vuona ilmasheen sitä omassa ateljeessä Junosuanon paloasemalla.

-Mie halvan saa Toornionlaakson kauhniin maiseman näkyhmään. Justhiins nyt mie tehen paljon revontulenkuvia tähtitaihvaitten kansa ja muuta tämmöstä. Kulluu paljon färiä ja paperia niin ette se tullee aika tyyhriiksi, hehe.

Sen jälkhiin ko hään oon ollu myötä tässä, Jukke oon saanu paljon tarjouksia eri galleriioitten omistajilta tulla näyttämhään hänen tauluja. Siksi hään oon päättäny ette hään tulevanna kevväinä käypii Kaihnuussa, Yli-Kaihnuula ja Luulajassa.

Miltäs tuntu nähhä ittensä TV:ssä?

– Se ouosti kyllä kauheasti kuula oman äänen. Ja mie olin niin hermostunnu ennen joka lähetystä siittä kunka net tulisit leikkaahmaan koko materiaalin. Kyllä mie sitte kuitenki tykkäsin, ette mie pystyin olheen rauhalisenna, vaikka mie kyllä lopulta halusin vain päästä kotia. Mie olin kauheen väsyny kolmen viikon filmauksen jälkhiin jossa saatto olla vaikka 16:n tiiman työurakka päivässä.

Finaaliprugrammissa desemperissä osanottajat maalasit majakkatornin. Juken akvarelli keskimäisenä kuvassa sai fiiniä kritiikkiä jyrryltä. Kuva: Joakim Karkea

Maalasi kaameroitten eessä

Joakim selittää ette suurimphiin haasteishiin kuulu maalaminen yhtaikaaa ko kaksi kaameraa oli käänetty tuukhiin päin. Hään ko ei ollu koskhaan uskaltanut maalata ko joku oli kattomassa.

 Se oli kyllä oikeesthaan semmonen painajaisuni, ko hunteeraa sitä jälkhiinpäin.

Kysymys oon ette saatethaankos taitheessa oikeasthaan kilpaila? Joakim eppäilee mutta sannoo samala ette oikeasthaan kaikki hakemukset sinänsä oon kilpailua, huolimatta siittä onko kysymys stipendistä, koulutuksesta eli näyttelystä jossa halvaa olla osanottajanna.

Joakim oon nyt leetinä hänen katonpanotyöstä lumen ja pakkasen takia, ja tämä antaa hälle enämpi aikaa ateljeessä.

Piiain mie saatan aijan olhoon jättää työn katonpanijanna? Se tekis kyllä hyvvää ette sais maalata joka päivä.

Meänkielensi Erling Wande

Jukke kuvvaa mielelhään mutiivia Kierunasta ja Toornionlaaksosta hänen akvarellissä. Kuva: Privaatti

 

 

 

”Saunapaletista tuli ukkojen kesäsiirtola”

Viis tornionlaaksolaista miestä tansii balettia SVT:n tokymenttiohjeelmassa Saunapaletti. Kuva: SVT/Massa Media AB

Keskustelu riistäytyy monesti kriitikoitten ylistämässä SVT:n tokymenttisarjassa Saunabaletti.

– Met praataamma kovin harvon siittä, mistä kuvaustiimi halvais, mutta het vaikuttava kuiteski tytyväisiltä, sannoo mestaripelimanni Daniel Wikslund.

Daniel oon nytten Meksikossa ja tekkee sielä mysiikkivideota, mutta seuraa kuiteski sieltäkäsin SVT:n Saunapaletti-lähetystä, missä hään oon myötä neljän muun tornionlaaksolaisen miehen kanssa. Ko met praataamma sarjasta, hään oon nähny siittä vasta sarjan kolme ensiimäistä ossaa ja tykkää näkemästhään.

Saunapaletissa oon aatuksenna laittaa myyttinen käsitys tornionlaaksolaisesta miehestä koetuksele. Loppupeleissä johtava kaikki keskustelut saunassa ja koreugrafi Justine Kirkin tanssiharjotukset saunapalethiin. Nämät viisi miestä oova tunnetuita Tornionlaaksossa: Daniel Wikslund, Fredrik Hangasjärvi, Bengt Aili, Henry Huuva ja Bengt Niska. Usseimmat tunsit toisensa jo eeltäkäsin.

Danielin vaikutelma ensimäisistä osista oon, ette kuvat Tornionlaaksosta oova kauhniita ja taitheelisia samala ko tiimi oon saannu fangittua myös kotosan tunnelman. Hään tykkää siittä ko toiminta pyörii saunan ympärillä, mihiin melkein kaikila rajan ihmisilä oon henkilökohtanen suhe.

Daniel Wikslund. Foto Maria Söderberg.

Ruottin pohjosin mestaripelimanni Daniel Wikslund oon tytyväinen tähhään asti näkehmiinsä Saunabaletin ossiin. Kuva: Maria Söderberg

Ei tarvitte hunteerata

Viien osan kuvvaus viimi kesänä vei aikaa viikon verran.

-Se oli intensiivistä hommaa, mutta kolmen päivän jälkhiin se tuntu jo elämäntavalta. Siittä tuli yhenlainen ukkojen kesäsiirtola. Kuvaustiimi kerto meile, mitä meän häätys tehhä, jotenka ei siinä paljoa tarvinnu itte hunteerata.

Välhiin ukot sait jonku johtosanan niinkö sanan ”miehisyys”, minkä pohjalta sitten saunapraati alko nousta framile.

Kameeramiehet pyörit heän jaloissa tuntikaupala joka päivä.

Olikos se vaivaloista?

– Mitä vanheemaksi sitä oon tullu sitä immuunimaksi sitä oon tullu ommaa itteä kohthaan eikä sitä ennää niin välitä. Met käsitimmä, ette meilä ei ollu ennää tarvetta kätkeä itteä ko ennemiin tai myöhemiin meän puutheet tuleva kumminki framile.

Ei ossaa puhua meänkieltä

Daniel oon 70-lukulainen ja ainoa roikasta, joka ei ossaa puhua meänkieltä.

– Mie olin vähän outo lintu siinä roikassa, mutta mie tiän, ette mie eustin suurta roikkaa ihmisiä, jokka eivät ossaa meänkieltä. Mie ymmärän kieltä paljo, mutta mie en puhu sitä, vaikka mie tykkään meänkielestä ja piän sitä osana minun kylttyyria.

Daniel ossaa tehhä itten ymmärrettäväksi seittemälä kielelä ko hään oon reissannu ja asunnu niin monissa maissa. Hään oon oleskellu paljo Latinalaisessa Amerikassa, mistä oon tullukki hälle ko toinen koti.

– Tutuitten kanssa mie freistaan praatia suomea ja olen käynny siittä kyrssejaki.

Hällä oon käsitys, ette äärimäisen harvat nuoret puhuva ennää tänä päivänä rajala meänkieltä, joka näyttääki olevan kuolemassa pois. Mysiikkikolleeka Fredrik Hangasjärveä hään kuttuuki ”viimeseksi mohikaaniksi” ja pittää häntä esikuanna.

– Mie een tunne kethään häntä nuorempaa, joka puhhuis meänkieltä – hään oon syntynny 1973.

Alaviite: Saunapalettia voipii kattoa jälestäpäinki SVTPlay-osotheesta. 

Meänkielensi Matti Junes