”Mulla rauhottuu sielu ko mie tulen tänne ylös”


Ulla Maaherra siirty Toornionlaaksosta ko hään oli 19-vuotias. 40 vuotta sen jälkhiin hään osti vanheemitten talon Korvasta.

– Mulla rauhottuu sielu ko mie tulen tänne ylös.

63-vuotias Ulla teki niinku monet muutki ko hään oli käyny läpi peruskoulun: siirty Haaparannale ja sitte Stokholhmiin.

– Lapsena mulla ei ollu ajatustakhaan siirtyä. Mutta mie kävin minua vanheeman Gretasisaren tykönä Stokholmissa – ja silloin mie jäin sinne.

Ulla löysi työn piiträätinä Karolinskan sairaalasta, missä hänen sisarki oli töissä, kohtasi elämän rakhauensa (stokholmarin) ja sai kolme lasta. Sen jälkhiin hään koulutti ittensä förskuulläärariksi ja tänä päivänä hään omistaa privaatin föörskuulan.

Assuu yhessä toornionlaaksolaisen kansa

Kaikkina vuosina kotiseutu oon ollu korkeassa arvossa Ullale. Joka joulu ja kesä hään oon kotona ja sen jälkhiin ko hään kohtasi uuen miehen jolla oon juuret Mataringissä (Per Tano) niin se oon ollu helpompi olla sielä viikkomitala ko häänki triivastuu sielä. Ko Ullan äiti kuoli joku vuosi aikaa niin kotitalo väylän varrela yhtäkkiä jäi tyhjäksi.

Krannitalossa asu kuitenki yksi Ullan sisarista ja toinen asu Juoksengissa.

– Mie olen halunu ette olis jotaki kotosalla, johonka saattas tulla, ja se sopi mainiosti ette ottaa halthuunsa äitin talon.

Ullas föräldrahem i Korva

Ulla osti punatun syntymäkoin Korvasta joku vuosi aikaa.

Suku oon tärkeä.

Sie ja Pääri oletta Korvassa viis viikkoa joka kesä. Mitäs tet tehettä silloin?

– Met vain oleskelema, hehe! Ei, sielä oon paljon tekemistä vanhaassa kämpässä,mutta siinä kulluu kansa viikko ennen ko oon kotiutunnu sen jälkhiin ko oon tullu sinne.

Suku ja ystävät jokka vielä asuva sielä oon tietenki tärkeitä triivastumiselle, äitin sukua oon jäljelä Suomen Juoksengissa ja Ullan nepokatki asuva lähelä hänen lapsuuenkotia joka muuten oon Hietalan kauppapuutarhaan kranni. Ulla puhhuu meänkieltä aivan vaivatta ko hään ja sisarukset aina puhuit meänkieltä heän äitin kansa. Isän kansa het aina puhuit ruottia.

– Meänkieli istuu minun ytimessä.

Ulla sannoo ette hään ei koskhaan ole päässy irti Korvasta. Hään aikoo jonku vuen päästä alkaa olheen Toornionlaaksossa paljon pitemphään ko nyt – ja Stokholmissa pittää jäljelä vain pienemän asunon.

Meänkielensi Erling Wande

 Ulla badar gärna i Torneälv

Ulla uipii mielelhään Toornion väylässä syntymäkoin lähelä. Hään kuttuu paikkaa Korvan rivieraksi.