Minuriteetitten taistelu oikeuksista Länsirannala – ja Ruottissa


Niklas Martti näkkee tiettyjä yhtäläisyyksiä siinä mitä tapahtuu Länsirannala ja Ruottin minuriteetitten ahistetuissa oloissa. Kuva: Privaatti

– Mie saatan huomata samoja piirtheitä siinä mitä tapahtuu Länsirannala ko taistelussa Ruottissa oikeuesta puhua ja kehittää minuriteettikieliä.

32-vuotihaala Niklas Martila Juoksengista oon ollut saattajan tehtävä Palestiinassa ja hään oon läheltä nähnyt israelilaisten ja palestiinalaisten välisen konfliktin.

Sotia käythään monela eri puolila mailmaa ja Niklas (syntysin Malmivaarasta mutta kasunut ylös Juoksengissa) oon käynyt tutustumassa yhteen mailman sitkeimistä konfliktistä: Israelin ja Palestiinan välisheen riithaan joka oon kestänyt vuesta 1948 asti. 

Niklas oli viimi syksynä myötä Ekymeenisessä saattajaprugrammissa, joka toimii sielä kansanvälisennä tukena. Prugrammin tavotheena oon ette sielä olemisen kautta estää kaikenlaista vallankäyttöä, puhua ihmisten kansa ja ilmottaa pienistä yhteenotoista. Meininki oon ette ko olhaan tultu kotia niin selitethään näistä kokemuksista toisile. Niklas oon pari kertaa ollut matkassa raatioprugrammissa ja hään pyytää nyt lissää kuttuja selittämhään ja levittämhään tietoa siittä mitä hään oon kokenut.   

– Siinä meediamailmassa jossa elethään niin tätä pitkää konfliktia ei priuriteerata. Sen siihaan Syyria oon uutislähetyksissä ensimäiselä siala.

– Samala huomaama sen, ette väkivalta ja rikolisuuet ihmisoikeuksia vasthaan lissäintyvät verrattuna viimi vuotheen. Se, ette useamat saavat tietää mitä sielä toela tapahtuu, oon ensimäinen askel muuttumista kohti.

Kiusaaminen oon jokapäivästä

Niklaksen olopaikka oli Yanoun, erityisen kovala pietty kylä Länsirannan pohjospuolela, mutta hään kävi kansa säänölisesti parissa muussa kylässä, jokka oon israelilaisten asuttajitten ja militäärin uhan ja väkivallan kohtheita. Kyläläiset oon monta vuotta joutunheet elähmään väkivallan, sorron ja materiaalisen vahingonteon keskelä. 

Saattajat ei ota kantaa kenenkhään osan puolesta, Niklas huomaottaa. Mutta saattaja ei koskhaan ole neutraali jos oon kysymys kansoitten oikeuesta ja ihmisoikeuksista. 

– Met kävimä vierailemassa laajala alueela, jossa oli 20-30 palestiinalaista kyllää aivan israelilaisasutusten lähelä. Kävimä mm. joka päivä yhessä koulussa. Palestiinalaislapset jouvuit menehmään kouhluun yhtä kovasti trafikeerattua tietä pitkin. Koulutien varrela oli ussein asseila varustetut militäärit vahissa ja pansaribiiliä parkeerattuina. Met menimä lasten kansa kouhluun ja olima sitte kansa koulun lähelä ette lapset saatoit tuntea ittensä turvalisemaksi.

Saattajan tehtävä tarkotti mm. sitä, ette sai saattaa palestiinalaisia lapsia kouhluun tietä pitkin, jonka varrela oli asestettuja israelilaisia. Kuva: Privaatti

Kyynnelkaasupatruuna joka oli lauastu yheltä niitten kouluitten kartanolta jossa Niklas oli ollut vahissa. Kuva: Privaatti

Israelissaki oon minuriteetti joka oon kovin ahistettu?

– On, ja Israelissa asuvat palestiinalaiset oon nuin 20 prosenttia koko väestä. Monet näistä oon diskrimineerattuja kielioikeusten osalta. Vaikka arabia oon viralinen kieli niin sieltä puuttuu arabiankielinen ynivärsiteetti ja net asuvat erityisissä ghetoissa. Monet lait diskrimineeraavat tätä ihmiskansaa. Samala palestiinalaiset tulevat aina tietosamiksi heän oikeuksista ja sielä olhaan nyt herräämässä tämän asian suhtheen.

Meänkieltä häpeäminen

Niklas tuntee hyvin Ruottin vähemistöitten taistelun oman kielen puolesta ja omasta  kylttyyristä – vaikka se piiain oon toisela tasola.

– Mie uskon kuitenki ette meilä minuriteettilaisila oon paljon oppimista toisiltaki siittä kunka minuriteetit tekevät työtä omitten oikeuksitten puolesta eri puolila maailmaa. 

– Mitä koskee Toornionlaaksoa niin met olema pääsemässä irti siittä suuresta häpeämisestä ja oman itten kieltämisestä. Juuri tämä häpeäminen meänkielen puhumistahaan oon johtanu aivan oman itten kieltämisheen.

Niklas ossaa meänkieltä ko hänen äiti tullee Suomen puolelta. Mutta siltikhään tämä ei ole ittesthään selvä asia.

– Mie en saata ilmasta itteä meänkielelä aivan ilman hankaluutta mistä hyvänsä asiasta. Mutta se oon osa sitä häpeämistä, etten mie, eikä muut, oikeen tohi puhua ja tämä oon se prubleemi jonka kans met kaikin häymä jatkuvasti taistela tulevaisuuessa.

Meänkielensi Erling Wande

Aina näkyvä piikkilanka muistuttaa Länsirannan konfliktistä. Kuva: Privaatti