”Minun tarinat tapahtuva aina rajaseu´ulla”


Tove Alsterdalilla oova hänen juuret Karungissa. Kuva: Annika Marklund

Kirjailia Tove Alsterdalin juuret oova Karungissa, vähän Haaparannalta pohjosseen ja net kuastuva hänen kirjoissa. Niin se oon tapahtunnu kans hänen dekkarissa ”Älä käänny takasi” (Vänd dig inte om), joka ilmesty tänä syksynä.

– Kaikkien minun kirjotten tarinat tapahtuva rajaseu´ulla.

Toven äiti Elsa Bodin (os. Bucht) oon kasunnu Karungin Kyrkholmenilla ja sinne Tove ja hänen perhe ajava ko het tuleva pohjosseen. Hänen äiti muutti sieltä siinä 17 ikäsennä, mutta hänen lapsuuenkoti oon vielä sielä. Tovella oon paljon serkkuja rajan varrela. Eikä vähhiimpännä ole Kyrkoholmenilla maaseutuministeri Sven-Erik Bucht, joka oon kans hänen nepokka.

Toven kirjassa ”Hauattu hiljasuuessa” (2012) tapahtumat liikkuva Tornionlaaksossa ja Ryssänmaala lähtein siittä ko yks Elsa-äitin nepokoista muutti sinne polkupyörälä. Mutta tällä kertaa ole kuitekhaan mithään suoraa yhtheyttä pohjosheen.

-Ei sen enempää ko, ette mie otan hengiltä yhen puuttilaisen (bodensare), Tove sannoo ja nauraa pääle.

Kirjan tapahtumat liittyvä Tukholman Beckombergin sairaahlaan ja sen ympäristöön, missä Tove oli kauan aikaa sitte itte mielisaihraanhoitajanna. Yksi roolihahmoista oon Svante, joka oon MÖP, militäärisesti turhan innostunnu (Militärt Överintresserad Person) ja joka rakastaa bunkkereita ja vanhoita taisteluita. Kirjailia oon jälheen kerta porrautunnu eri hoithoin, ette saaha tarinasta uskottavan. Tove oonki tunnettu hänen syväle luotaavista tutkimuksista ja tällä kertaa hään oon reisannu ympäri Itä-Eurooppaa, ette osata asettua muitten muassa kerjäläisten elämän olosuhtheissiin.

Toven äiti kuoli 2009.

-Tuon jälkheen tuli kaipu pohjosheen vieläki voimakhaammaksi ko mie näin, ette nytten oli minun tehtävännä kattoa, ette minun kläpitten yhtheyvet säilyvä pohjosheen. Mie oon niin ilonen minun Tornionlaakson periinöstä, ette mie halvaan toela, ette meän flikakki saava sen heän följyyn.

Karungin paikka oonki tärkeä. Hällä oon usseita sukulaisia Tuokholmissa ja het pitävä tiivistä yhtheyttä, mutta ilman paikkaa minne ookata sitä kyllä riskeeraa, ette juuret ohentuvva, Tove toteaa.

karungi-tagstation-foto-eskil-helmerson

Nuori Tove 1970-luvula Karungin juna-asemalla hänen äitin Elsa Bolinin ja Lasse-isäpuolen vierelä. Kuva: Eskil Helmerson

Mitäs net tornionlaaksolaiset juuret oova?
– Tuohhoon oon vaikeaa vastata, mutta se oon luonnossa, ette vissit paikat vievä suohraan syähmeen. Alhaala joela se oon kans, ette silläki oon semmonen voima.

Hään mainittee työtelihäät tornionlaaksolaiset kans, jokka oova aina rantheela, halvaavva tehhä valmista eikä jättää heän hoitoja puolitiehheen.

Yhessä haastattelussa sie kerran sanoit, ette tärkeä kysymys Tornionlaaksossa uutta ihmistä kohatessa oon, ette ”Mistäs sie oot poissa?”

-Joo, niin se oon, se aukasee monia ovia ko oon vasthaus siihheen kysymyksheen. Mutta muutampia vuosia sitte mie kohtasin kysymyksen, ette ”Ookkos sie se kirjailia?”. Sillon mie hoksasin, ette se oon parempi sanoa, ette mistä mie oon poissa, kuka minun äiti oon ja semmosta, Tove naurahtaa.

Tove tullee käyhmään Uumajassa, Luulajassa ja Puutissa (Boden) syksyn aikanna kirjallisilla trehveillä ja kirjafestivaaleilla, mutta samala hään planeeraa hänen uutta kirjaa. Seuraava kirja ilmestyy parin vuuen päästä, niin kauan se prosessi viepii.

Tove sannoo väsyvänsä mahottomasti ko kirjottaa keskittynheesti kertomusta usseita tunteja ko se merkittee, ette hään mennee sisäle siiheen ja kuvittelle aivan toisen mailman. Kaikki rakentuu päässä ja viepii enerkiaa.

-Mie oon kans mahottoman kriittinen itten suhtheen, hylkään paljo kirjotettua pois. Mie halvaan venyttää minun rajoja ja tulla pareemaaksi koko aika. Ko mie otan huomiihoon ihmisten mielenkiinon, se häätyy olla kans, ette mie oon tehny minkä saatan.

Tove toimii kirjailian työn ohela Liza Marklundin dekkaritoimittajanna ja pallottellee ussein iteeoita Lizan kanssa. Vaimot oova luokkakamraatteja Kalixin kansankorkeakoulun ajoilta, missä moleemat olit jurnalistilinjalla 1980-luvula.

Meänkielensi Matti Junes

vand-dig-inte-om

Toven viihmeisimmän dekkarin ”Älä käänny takasi” tapahtumat sijottuva vanhaan Beckombergin mielisairaahlaan ja sen ympärille.