Ingrid Klockare – palannu muuttolintu


Saihraanhoitaja Ingrid Klockare oon palluumuuttaja. Hään muutti 1970-luvula Haaparannalta Södertäljheen, mutta kaipu takasi kothiin kävi liian voimakhaaksi. Hään kertoo tässa omin sanoin elämästhään.

Ko met sautamma Pajalassa kasunheen Ingridin, hään oon miehensä Sölven kanssa kolmen kuukhauven reissula Espanjassa. Het moleemat oova pansuunilla ja päättävä itte omasta ajankäytösthään.

Hään oon tänhään kiitolinen, ette hään ja Sölve muutit lukiion jälkhiin etehlään ja jatkaa:

– Minun neuvona nuorile oon, ette se olekko lähteä, jos kerta muuttaminen kiinostaa. Aina oon maholista palata ko sitä halvaa.

Pyyämä nytten häntä keromhaan elämästhään.

”Minun vanheemat olit John ja Vilma Kreku, jokka tulit Ekheikistä. Mulla oon kaks velipoikaa, Gunnar ja Karl-Axel. Peruskoulun jälkheen mie ja monet muut muutimma Haaparannale lukiihoon opiskelheen. Ko Pajalassa ollu lukiota niin meän hääty valita lukion käynti joko Haaparannala taikka Kierunassa.

Lukioajan met asuima joko oppilaskoissa taikka yksityiskoissa täyshoijossa.

Kyyityksiä vuorotelthiin

Alussa meän vanheemat ja serkutten vanheemat vuorottelit juhlapäivitten aikoina kouhluun viemisten ja kothiin noutamisten kanssa. Välistä met ajoima kiskopyssilläki Matarinkhiin ja sieltä linjapiililä Pajahlaan. Ko junatrafiikki loppu, matkat tehthiin sen jälkhiin yksisthään linjapiililä.

Haaparannala mie kohtasin minun miehen Sölve Klockaren. Met muutimma vuonna 1970 yhessä Södertälhjeen. Sölve meni töihin vankeinhoithoon ja mie menin ylioppilastutkiinon jälkhiin kesähomhiin Lövstalundin sairaskothiin.

Aika kulu Södertäljessä somasti. Mie suoritin saihraanhoitajan tutkiinon vuona 1976 Sabbatsbergin saihraalassa ja vuuen päästä siittä sai Sölve sitte viran Luulajan uuvesta vankilasta. Mie olin nuori ja valmis sairhraanhoitaja ja ko meilä ollu kläppiäkhään niin sitä ollu mithään, mikä olis meitä piätelly etelässä.

Met kyllä viihyimä sielä hyvin ja meilä oli hyviä ystäviä Södertäljessä, mutta meän moleemitten juuret olit Norrbottenissa. Mieki sain sitten työn Luulajan lasareetista kolmen viikon työttömyyen jälkhiin.

Vinterbild Kraaseli. Foto Privat

Haaparannan saariston mökki kuulu aikahnaan Sölven vanheemille. Kuva: Privaatti

Saima talon saaristosta

Sitten neljän vuuen päästä mie sain sitten työn Haaparannalta. Paljon pohtimisen jälkhiin met päätimmä muuttaa sinne. Meilähään oli jo valhmiita sitheitäki sielä ko meilä oli Pikku-Kraaselin saaressa mökki Haaparannan ulkopuolela. Mökin olima saahneet Sölven vanheemilta ja se oliki meän mansikkapaikka ja sinne met ajoma ussein.

Nytten met olema asuhneet Haaparannala 34 vuotta. Emmäkä ole katuhneet muuttoa, emmä kaipaa takasi Södertälhjeen emmäkä takasi kothiinkhaan. Södertäljen lämmintä ilmastoa sitä kyllä kaipaa, muttei sen loskasia talvia. Tukholman lähheisyys oon sielä kans plussaa kaikkine aktiviteetteihneen.

Mie olen tänä päivänä iloonen pansuunilla olia. Mie tehen jonkuverran extraa ko oon tarvetta.

Mie ja Sölve reissaamma paljon ja vietämmä suuren osan talvesta lämpimämmissä maissa. Juuri nytten met olema kolmen kuukhauven reissula Espanjassa. Muulon mie tykkään puuhastella mökilä taikka sitten meän rivitalossa Haaparannala.”

Meänkielensi Matti Junes

Ingrid och Sölve Klockare, vinter i Malaga. Foto Privat

Ingrid ja Sölve Klockare asuvat usseita kuukausia talvesta ulkomaila. Usseimiten Espanjassa. Kuva: Privaatti