CD tulossa: toornionlaaksolaista synkkyyttä Surunmaan virsissä


Viktor Fors Mäntyranta ja Anders Fischer kulkevat vireästi ympäri Pohjosmaita. Kuva: Peter Pousard

Pajalan markkinoila 9:nä jyyliä tapahtuu harvinainen CD-päästö. Surunmaa julistaa kymmenen virttä joissa oon paljon synkkyyttä ja deppiä.

– Tämä oon vähän raskheempi ja fräkimpi ko net jokka met olema julkashee ennemin, sannoo Pajalassa syntynyt Viktor Fors Mäntyranta.

Viktori oon asunut Göteborgissa jo kymmenen vuotta. Mysiikin teossa yhessä laulukirjottajan Anders Fischerin kansa hään pyrkii löytämhään takasi omhiin toornionlaaksolaishiin juuhriin. Yhessä het oon julkasheet monta CD:tä, joitten yhtheinen nimi oon Surunmaa. Pohjana oon toornionlaaksolainen kansanmusiikki, lisäyksenä länsimainen inspirasjuuni.

Viktorin sukujuuret oon molemin puolin raijaa, ruottalaiset ja suomalaiset. Joo, ja hänen äitinpuolinen isoisä oon legendaarinen hihtaja Eero Mäntyranta!

Virsi-CD tuli aikhaiseksi sitä kautta ette viitathiin Surunmaan ennemin Markus Forsbergin kansa yhessä julkaisthuun Siionin laulut-levhyyn (2011). Mutta se ei ollut ittesthään selvä asia vastata myöntheisesti siiheen albumhiin joka sai nimen ”Mie halvaisin sen uskon ette joku rakastaa”.

-Vastahakosuus johtu siittä ette met emmä ole mikhään uskonolinen bandi.

Sen lisäksi monet ruottalaiset virret oon duurissa säveletty ja Surunmaalahaan oon mysiikissä vähän melankuulinen piire.

-Tulos oli mahottoman hyvä, olema kauheen tyytyväisiä. 

Onkos virrenkirjottamislevylä synkkyys koko teoksen tunnusmerkkinä eli muttuukos mieli joskus ilosemaksiki?

– En mie ole varma siittä ilosuuesta, mutta jos vertaa Siionin lauhluin (2011) niin tässä oon enämpi sähkösyyttä, se oon vähän raskheempi ja fräkimpi.

Suuriin haaste tässä prujektissaa oon ollu uuistaa virret mutta siittä huolimatta kunnioittaa niitä.

-Sävelet oon rohki fiiniä ja häätyy kunnioittaa niitä jokka oon tehneet niitä.

Surunmaa – tarkottakos se surun maata?

-Ko nimi keksithiin vuona 2007 niin ajatus oli ette rakentaa fiktiivisen mailman joka sopis yhtheen toornionlaaksolaisen ja suomalaispitosen mysiikin kansa.

Mistäs tällainen synkkyys oon tullut Toornionlaakshoon?

-Mie en tiä miksi toornionlaaksolaiset tykkäävä tästäkulosuuesta. Justhiinsa nyt met olema kiertämässä Pohjos-Norjalaista Ei-kenenkhään-maata ja sielä net oon paljon ilosimpia ko mitä met olema Toornionlaaksossa. Meän kulttuurissa oon niinku jonkulaista synkkää.

Pajalassa oon erityistä kultturihenkeä, hään huomaottaa ja viittaa siiheen mysiikin virthaan joka pursuaa ylös maasta, mutta hällä ei ole sen kovempaa halua siirtyä takasin sinne. Vanheemat ja velimies oon siirtynheet pois sieltä ja jos hään alkaa kaipaahmaan pohjosheen niin se oon hänen äitin kotipaikhaan Suomen puolela. Mulle kuitenki toornionlaakson suomi, suomi ja kulttuuri sielä oon tulhee tärkeiksi sen jälkhiin ko siiryin pois sieltä.

-Tämän uuen virsilevyn ulospäästämispäivä oon 9 jyyliä klo 16 Pajalan Kyrkans hus-talola. Tulkaa kuuntelheen!

Meänkielensi Erling Wande

Mie halvaisin sen uskon ette rakastaa

Uuen virsilevyn ulospäästämispäivä oon 9 jyyliä klo 16 Pajalan Kyrkans hus-talola.