Bengt Martinsson oon tutkinu toornionlaaksolaisesta sympoolista: auainhaka jota vaimot kannoit. Valokuva: Yksityinen
Toornionlaaksossa oon koriste joka löytyy vain suomalaisissa perukoissa: vyölinähaka. Näitä valetuita käyttöesihneitä käytit talon luotetut vaimot. Auaimitten kautta niilä oli valta yli kiisan, sekretäärin ja ruokavaraston, kertoo Bengt Martinsson joka oon kirjottannu kirjan näistä unheutetuista kampheista.
-Kesälä 1995 mie näin yhen kiisan pohjala Täränön kotiseututalossa kolme messinkiesinettä, vanhanaikhaisen tulitikkuloovan kokoset, kertoo Luulajalainen kansantansija Bengt Martinsson.
-Mie kysyn tietysti mikkä net oon ja sain vastauksen: ”Nethän oon vyölinähaat!”
Näin se alko. 18 vuotta jälkhiin, 2014, kirja julkasthiin joka oon ainua tässä luokassa. Bengt oon koonu suunile 300 kuuaa näistä koin sympoolista. Arkipäivän kampheita joita vaimot Toornionlaaksossa ja Suomessa käytit 1930-luvhuun saakka. Syy siihen ette ruottiksi oon niin vähän kirjotettu niistä, oon ette se oon suomalainen tapa joka kokohnaansa seuraa suomenkieltä, sannoo Bengt.
-Jos sulla oli vyölinähaka sie olit ison talon emäntä. Emänällä oli valta talossa ja mie uskosin vielä yli miestenki.
-Ei sitä haluttu kehua rikhautta, helinähän kuulu ko sie tulit.
Haassa oli harvon enämpi ko kolme auainta jokka kuulut kiissaan, sekretäähriin ja ruokavarasthoon. Niissä säilytethiin talon paperit ja rahat ja semmoset mitä piti ransuneerata ja jakkaa. Haat olit usseen valettu messinkistä ja kannethiin vyölinän alla. Toornionlaaksossa sanothiin usseen ette ”Vaimo oon koin auain”.
Martinssonnin kirja sisältää suunile 300 valokuuaa niistä auainhaoista joita hään oon löytäny ko hään oon käyny museoissa.
Seuraa jyrkkää kieliraijaa
Koruja löyty suomen- ja meänkielisissä kylissä Toornionlaaksossa ja kielialueila Ruottissa jokka sanothiin suomalaiseksi (esimerkiksi Taalarissa ja Värmlantin suomalaismettissä). Suomessa niitä ei ole koskhaan ruottinkielisissä osissa maata.
1930-luvula heitethiin käyttämästä hakoja niin net ihmiset jokka käytit niitä kuolit pois 1950-luvula. Joka valokua kirjassa oon Bengt ottanu ja kirjottannu joka yhestä. Hään oon käyny monessa museossa ette saa niin monta mallia ko maholista.
Bengt ei ole koskhaan saanu tietää kukka net olit jokka olit valahnee messinkihaat eli kraveeranhee net. Niissä ei ole minkhäänlaisia omistussympoolia. Bengt meinaa ette ei se pietty tärkeännä ette pajamies merkitti auainhaan koska se oli vaimoitten kampheita ja silti ei ollu niin korkeassa arvossa.
Nyt oon hunteerinki ette laittaa Toornionlaakson pukhuun uuen auainhaan.
-Sitte häätyy kantaa sen näkösällä vyölinän päälä koska sillä ei muuten ole mithään merkitystä – ja siksi mie olen vähän kahela päälä asiasta.
Suomessa oon otettu tämä vanha perine käythöön ja kannethaan auainhaat näkösällä kotiseutupuvuitten päälä.
Fuutnuutti: ”Vaimo oon koin auain” löytyy ostaa www.folkdansaren.se
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
Auainhaka kokosi auaimet kiissaan, sekretäähriin ja varasthoin missä olit makupalat. Valokuva: Yksityinen
