Pajalan kirjastosta tullee issoin maassa meänkielessä

Pajalan kirjastopäälikkö Fredrik Paganus satsaa reilusti maan issoimphaan kokoelhmaan meänkielelä. Valokuva: Privaatti

Monessa kirjastossa Ruottissa oon hyvin vähän kirjoja meänkielelä. Pajala oon poikkeus tästä. Täälä oon suunile 150 titteliä ja nyt oon tarkotus tehhä maan issoiman meänkielenkokoelman.

Met taistelemma ette säilyttää kielen täälä ylhäälä, niin ei se kelpaa ette kätkeä kirjalisuuen, sannoo kirjastopäälikkö Fredrik Paganus.

Fredrik Paganus oon kasunu ylös Märstassa Stokholmin ulkopuolela Toornionlaaksolaisvanhimitten kans. Sielä kaukana se oon kokenu kielen ja täytenä hään tekkee lujasti töitä kielen säilyttämisen puolesta. Ko Fredrik astu kirjastopäälikkövirkhaan Pajalassa niin sielä oli niinku monessa muussa paikassa maassa: pikku hylly meänkielenkirjoja syrjässä.

Mutta met olema keskelä Meänkielimaata. Met häymä näyttää ette met taistelemma kielen säilyttämisen eestä.

Toinen syy satsaukseen maan issoimphaan kokoelhmaan oon ette henkilökunta näkkee ette kirjamäärä tasasesti kasuaa. 

Kytkeä kirjat

Jonku osan kirjoista met kytkemä kiini kirjasthoon koska net oon harvinaisia. Niin ihmiset saava tulla tänne lukheen niitä. 

Paganus selittää ette koko minuriteettikirjalisuus nostethaan esile kirjastossa, mutta meänkieli oon saanu oman nurkan mikä vähän kertaa kasuaa. 

 Meän tarkotus oon ette pittää kaiken kirjalisuuen mikä oon annettu ulos meänkielelä. Heti met kans käänymä ihmisten työ ja pyyämä niitä tuohmaan meile kirjoja joita saattaa olla hankala löytää. 

Toinen iso työ joka oon tekheilä oon ette kartottaa vanhaan kirjalisuuen proasti Lars Levi Laestadiuksesta. Kirjat tuleva museosta mikä oon pantu alas. Kokoelma oon jännä kappale kylttyyrihistuuriaa Toornionlaaksosta ja lestaatialaisuuesta, sannoo Paganus. 

Norrköping halvaa minuriteettiosaston 

Metavisi oon kans ollu yhtheyessä muitten kirjastoitten kans maassa ja kuulustellu kunka henkilökunta tykkää ette löytyy lastenkirjalisuutta meänkielelä.

Frida Rönnbäck, Uumajan kaupunkinkirjasto:

 Tänä vuona ko olen ollu töissä täälä olen saanu jonku harvan kysymyksen kirjoista meänkielelä… 24 meän 28 tittelistä oon ollu uloslainattu viimi vuen aikana, niin kirjoja käytethään. 

 Mulla oon ittelä juuria Toornionlaaksossa niin mulle se oon hyvin antosaa ette mie saan pelata pienen rollin siihen ette lapset saava kielen. Met olema kans ostamassa pienen pohjavaraston minuriteettikielilä kaikhiin kirjastofiliaahliin Uumajassa. 

Frida Rönnbäck Uumajassa näkkee ette lastenkirjoja meänkielelä lainathaan sillon tällön. Valokuva: Privaatti

Emil Enbuska, Norrköpinkin kaupunkinkirjasto: 

 Meilä ei ole lastenkirjoja meänkielelä ja ei niitä kysytäkhään.

 Puute meänkielenkirjoista ei ole kovin vaikea ymmärtää. Minun tiosta ei ole isompaa määrää toornionlaaksolaisia jokka kysyvä kirjalisuutta meänkielelä. Jos se tapahtuis se oon helposti tehty ette lainata tänne titteliä lähheisistä kirjastoista, eli kaukolainata. 

 Mie olen itte syntyny ja kasunu Pajalassa, toornionlaaksolaisvanhimitten kans, ja olen ollu töissä lähelä saamen ja toornionlaakson kylttyyrikysymyksiä. Muun muassa johtajanna Lestaatiusmuseolla. Työ minuriteettikielitten kans kirjastossa täälä Norrköpinkissä oon valitettavasti saanu jää syrhjään koska minun päätyö oon ottanu kaiken aijan. Mutta minun tarkotus oon ette koota kokhoon vasitun minuriteettikieliosaston. 

 Toisessa askelheessa mie toivon ette met onnistumma kytkemhään jatkuvaa kylttyyritoimintaa ympäri minuriteettiosastoa. Se olis unelma ette saa esittää esimerkiksi Bengt Pohjasen Ja Katarina Kierin meän yleisölle. Ja miksei Toornionlaaksonteatterin!?

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Emil Enbuska oon ennen ollu töissä Lestaatiusmuseossa Pajalassa mutta oon nyt kirjastossa Norrköpinkissä. Valokuva: Privaatti

Uusi takaisku Uumajalle joka halvaa nostaa meänkielen asemaa

Kuva: Uumajan kunta/Sara Stenberg

Tuliskohaan Uumajasta ensimäinen kunta Norrbottenin ulkopuolela, joka pääsis meänkielen hallintoaluheeksi? Ei, ei vielä, sanovat kunnanfyllmäktigen politiikkerit varsin, sen jälkhiin ko het oon hylähneet Liberaalitten alotheen siittä.

-Jos meän omat politiikkerit olisit hyväksynheet tämän niin Uumaja olis ollut vuorossa sinä päivänä ko hallitus tekkee myönteisen päätöksen hallintoaluheista, sannoo pettynyt Kerstin Salomonsson, Uumajan Toornionlaaksolaisten puhheenjohtaja.

Fyllmäktigen jäsenet oon hylähneet alotheen viittamalla siiheen yytreetninkhiin, jota hallitus oon tekemässä vähemistölain ja vähemistökielten maholisesta uuistamisesta. Yytreetninkin, jota entinen valtiopäivämies Lennart Rohdin oon tekemässa, ootethaan tulevan valhmiiksi kesälä 2017. Ennen tätä hallitus ei nimitä uusia meänkielen hallintoaluheita.

-Tuo hylkääminen tuntuu ikävältä, sannoo Kerstin. Siinä olis symbooliarvoa jos sanottaishiin ”joo”, ko se näyttäis ette politiikkerit halvavat saa meät myötä kärhöön.

Uumaja oon se kunta Norrbottenin ulkopuolela jossa oon enniiten asukhaita joila oon juuret Toornionlaaksossa ja jokka puhuvat meänkieltä.

-Täälä oon paljon toornionlaaksolaisa opisekelemassa ja net jäävät tänne asuhmaan. Jos saataishiin enämpi rahhaa niin revitalisointi sais enämpi vauhtia.

Tämä ei ole ensimäinen kerta ko Uumajan kunnanjohto hylkää hakemusksen hallintoaluheen asemasta. Vuona 2014 Kerstin Salomonsson jätti kansalaisförslaakin samasta asiasta – mutta se sai kieltävän vastauksen. Siittä huolimatta ette Uumaja jo silloin oli saamen (2010) ja suomen (2012) kielten hallintoalue. Hylkääminen oli kytketty raharesyrshiin. Kunta joka oon kahen vähemistökielen hallintoalue saapii ekstramäärärahhaa valtiolta, mutta jos siiheen tullee kolmas niin syntyy vaara ette näitten kahen muun vähemistöitten määrärahhaa vähenethään, sielä luulthiin. Ja tämä saatto johtaa resyrsikilpaihluun.

Kerstin Salomonsson

Kerstin Salomonsson, Uumajan Tornionlaaksolaisten puhheenjohtaja, oon pettynyt kieltävän päätöksen jälkhiin. Kuva: Privaatti

Vähemmistöt panhaan vastakkain

Mutta Peter Sedlacek, yksi niistä lineraalitten etustajista, jokka oon syksyn alotheen takana, oon sitä mieltä, ette Uumaja tänäpäivänä saapi suurempaa tukea valtiosta ko muut hallintoaluekunnat, Toornionlaaksossa, joita tämä kilpailu ei koske.

”Met emmä saata nähhä miksi met Uumajassa, joila kuitenki oon niin myönteisiä kokemuksia työstä vähemistökielten kansa, emmä jatkossaki saattaisi pysyä linjala asiasta emmäkä joutuisi panheen vähemistöt vastakkain”, kirjottavat Peter Sedlacek, Peder Westerberg, Ulrica Westerlund ja Emma Strömberg.

Uumajasta tulis siinä tapauksessa kaheksas meänkielen hallintoalue Ruotissa Jellivaaran, Kierunan, Pajalan, Mataringin, Haaparannan ja Kaihnuun jälkhiin. Vuona 2014 Luulajan kunta kansa teki päätöksen meänkielen hallintoalueesta, mutta hakemusta ei ole vielä käsitelty siksi että hallitus oon tutkimassa lain maholista uuistamista.

-Nyt me saatama vain kattoa mitä tapahtuu ko tämän vähemistölain tutkimus oon valmis, sannoo Kerstin Salomonsson, joka ei ole menettäny toihveita.

Meänkielensi Erling Wande

peter-sedlacek-foto-liberalerna

Peter Sedlacek, L, oon yksi niistä uumajalaisista politiikkeristä jokka oon jättänheet sisäle alotheen Uumajan kunnan määräämisestä hallintoaluheeksi. Kuva: Liberalerna

”Mie halvan pystyä tekehmään kauppoja rajan yli”

Pystyä puhuhmaan sukulaisten kansa ja aijan olhoon tekehmään kauppoja yli rajan oon saanu 16-vuotihaan William Körlénin opiskelheen meänkieltä.

-Mie olen aina tykäny ette meänkieli oon villin kaunis kieli. Mie halvan mielelhään pystyä puhuhmaan sitä vanheemitten jellivaaralaisten sukulaisten kansa ja siksi mie halvan oppia sen. Mie aloin opiskelheen sitä ko mie olin yheksänessä luokassa, tämä uumajalainen selittää.

William tykkää erityisesti Kilvon kielestä, joka nyt oon melkeen kuolemaisilla. Vain vanheemat ihmiset saattava sitä ennää tänäpäivänä ja Williami halvaa viä sitä etheenpäin.

-Nyt mie opin toornionlaaksonsuomea minun opettajalta, Anders Emanuelssonilta, ja Kilvon dialektiä minun isältä.

Williami osasi kauheen vähän meänkieltä ko hään alko lukheen sitä. Sanavarasto rajottu räkinkisanhoin ja kiroukshiin. Hään oli lainanu sanalistoja sillä meininkillä ette hään olis päässy etheenpäin mutta hän tykkäsi ette oppminen oli hankala yksisthään. Samhoin aikhoin hään sai tietää ette hällä oli oikeus äitinkilenopetuksheen.

-Aluksi mie olin ainua opiskelija minun vuosikursila.

Williamin isä oon kasunu ylös Jellivaarassa meänkielisellä perukalla ja oon viimi aikhoin alkanu käyttämhään kieltä pojansa kansa ko poika oon alkanu näyttämhään ette hällä oon intressi siiheen.

Kouluopetus tapahtuu sillä laila ette Andersi tullee Dragonikoulule, missä Williami käypii Ekonomiiprukrammia, kerran viikossa opettamhaan 2-3 koululasta. Opetusplaani oon suunile sama ko niilä täysilä oppilhaila jokka lukeva Uumajan yniversiteetissä.

-Olen oppinu paljon tänä vuona, Andersi oon oikeen hyä opettaja.

Mikäs oon pahhiinta?

-Oon niin paljon sanoja ja se oon hankala saa niitä istumhaan. Monet sanathään oon suomalaisia ja se oon niin kaukana ruottin kielestä.Williamin tärkein tavote opinoissa oon pittää Kilvon dialektiä elävännä.

Kramatiikki sitä vastoin ei aiheuta hälle sen suurempia prubleemiä.

-Saapii nähhä saanko mie sen suijumhaan sen verran hyvin ette se jääpii elhoon vielä joksiki aikaa.

Yksi muu tavote opiskelussa oon oppia puhuhmaan toisten meänkielisten kansa ja ette saattas käyä Suomessa ilman ette kieli antas hankaluuksia.

Williamin tarkotus oon alkaa kauppamieheksi.

-Jos saattaa meänkieltä niin askel suomen kiehleen ei ole pitkä.

Yksi haave oon kansa ette joskus hommata styykan Jellivaaran lähele ja pystyä sielä porisheen naapuritten kansa.

Miksis niin harvat sinun koulussa lukeva meänkieltä?

-Mie en usko ette net tykkävä ette siittä olis mithään hyötyä. Mie tunnen monta jokka saattasit lukea sitä, mutta net tykkäävä piiain ette net saattava käyttää heän aikaa muuhuun.

Sen lisäksi ette hään saarnaa meänkieltä isänsä kansa niin Williami kuuntelee Meänraatiotaki.

Meänkielensi Erling Wande