Tornionlaakson viehraanvarasuus uusien asukhaitten houkuttimeks

Juoksenkilainen Urpo Taskinen halvaa hyöyntää tornionlaaksolaista viehraanvarasuutta houkuttelheen tänne uusia asukhaita. Kuva: Per Loxbo

Kunkas saattava Tornionlaakson kunnat kääntää väestötrentin ja saaha tännetulon lissäyhmään poismuuton tuoman vähenemisen siihaan? Urpo Taskisella Juoksenkissa oon aatus prujektista nimeltä Pruuaa ellää maala.

– Met halvaamma Tornionlaaksolaisen viehraanvarasuuen nimissä kuttua ihmisiä meän kylhiin kokehmaan kunka täälä elethään, hään sannoo.

Övertornion väkimäärä oon puoliutunnu viimisen viienkymmenen vuuen aikana. Vuonna 1968 se oli 8 000 ja nytten se oon naftit 4 000 asukasta. Puliittisen toimiinan jatkua propleemi oon, kunka saaha kääntymhään tämä nekatiivinen trenti.

Kunnan päättäjät tavalisuuessa uskovat, ette takasinmuuton ja kunnan houkuttelevuuen keinot liittysit työpaikhoin ja halphoin tonthein.

– Tässä minun prujektissa met emmä praataakhaan työpaikoista emmäkä tonteista ko sole tarpheen. Tutkimuksekki viisaava, ette soon aivan muu ko houkuttellee väkeä, Urpo sannoo.

Sosiaaliset tekiät, ihmisten yhtheys toissiin, pellaa paljo isompaa rollia, hään meinaa. Ihmiset muuttava miehluusti sinne, missä het tunteva jo ihmisiä.

Tunnepääoma oonki toinen tärkeä alue takasimuuton lissäämisessä. Se voi olla vaikka pakolaisen vasthaanottamista ja sitä ette politiikerit osottavva empatiiaa toisia ja tulevia sukupolvia kohthaan.

– Övertornion osalta mie uskon, ette tärkhein houkutin täälä elämiselle oon täyttää ootukset siittä mitä sanothaanki tämän olevan: ekokunta. Tämä oon jo vetovoima tekiä ittessään. Kukhaan ei saata ottaa pois sitä, ette Övertornio oli valtakunnan ensiimäinen ekokunta.

affaren-i-juoksengi-foto-privat

Ahvääri oon Juoksenkin kylän keskus. Saattaa olla, ette uusia asukhaita muuttaa kylhään, jos Pruuaa ellää maalla prujekti totteutuu? Foto: Privat

Prujektirahat vain kuolettavva

Urpo Taskinen tekkee työtä Luonnonsuojeluyhistyksen hyäksi ja hälle oova juuri miljöö- ja enerkiakysymykset tärkheitä.

– Övertornion kunnan ekoprufiilia häätys saaha vahvistettua, ette sais houkuteltua tänne ihmisiä, jokka saattasit luua työpaikkoja tällä sektorilla. Tämä kuiten eelyttää, ette kunnan johto ottaa tosissa ekokäsitheen.

Pruuaa ellää maala-prujekti synty Urpon toimesta jo 2000-luvun alussa Nilivaarassa. Hään muutti sittemmin Juoksenkhiin. Hänen työn seurauksenna muutti itte asiassa yksi ihminen Övertornion kunthaan. Siittä tuli kuiten lyhy vierailu, naftin vuuen, Suomesta kotosin olevalle Christiina Myntille, joka nytten assuu Smålannissa, mistä hään tänne tuliki. Mutta Urpo uskoo, ette ko antaa nuorten lapsiperhheitten tulla ja asua lyhyemmänki aikaa viehraanvarasten tornionlaaksolaisten tykönä, het saava tilasuuen nähhä rajaseu´ulla asumisen hyöyt. Ehkäpä het käyvä kylässä kranneissa, kattelevva myytävinnä olevia taloja, ottava ossaa joihiinki yhistystoiminthoin…

– Ei sen tartte olla niin ihmeelistä.

Nytten Urpon prujekti ottaa isoman askelheen. Hään hunteeraa ottaa kontaktin kunthaan, ette kunka het saattasit pistouata sillon ko alkaa näkyä viehraita prujektin myötä.

– Mie en kuiten halvaa mithään rahoja kunnalta ko minun käsitys oon ette prujektirahat ko vain kuolettavva.

Uusia elämänmittasia ystäviä

Urpon mielestä Tornionlaakso oon oiken passeli tämmöselle prujektille, koska tämän aluheen suuri viehraanvarasuus oon ylheisesti tunnettua. Viehraanvarasuus ussein yhistethään maaseuthuun; ette tarjothaan kahvit ja pyyethään vierasta viipyhmään vyön ylitte.

– Mie katton, ette tämmösistä prujekteista ko ”Pelasta kylä” tule mithään, mutta kontaktin kanssa se saattaa johtaa siihheen, ette saapii vielä uuen elämänaikasen ystävänki. Urpo hakkee nytten porukkaa, joila olis lystiä olla myötä prujektissa. Jos Sinua haluttas olla myötä niin ota yhtheys Urphoon sähköpostilla urpo.taskinen@gmail.com

Meänkielensi Matti Junes

tornedalen-har-mycket-att-erbjuda-foto-privat

Tornionlaaksolla oon paljo tarjottavanna sitä mitä isojen kaupunkien asukhailta puuttuu: luonto ja hiljasuus, jokka rauhottavaa sielun. Kuva: Privaatti

Dramaattista ko Urpon velomubiili rullasi sisäle Pariishiin

340 pelikuormaa velomubiilissä Juoksengin ja Pariisin välilä. Ja dramaattisinta mitä tapahtu oli ette yksi vaimo istahti pyörän etupellile niin ette karossi halkesi. Miljöötaistelija Urpo Taskinen tekkee tässä lopputiliä hänen epätoelisesta matkasta Franskan miljöökokouksheen.

Urpo Taskinen, 57 vuotta, Juoksengista kotosin, myi oman biilin v.2009. Hään oli päättäny ette tämän jälkhiin hään aina ottaa pyörän. Huolimatta siittä ette hänen työkenttä Luononsuojeluyhistyksen koordinaattorinna oli koko Norrbotteni. Mutta hään halusi kuitenki, miljöötaistelijanna, näyttää ette yksityishenkilölä oli maholista vaikuttaa hiilidioksiidiuloslaskemisen vähenemisheen.

Hään osti Hollannista kolmirathaisen velomubiilin, kuttuthaan kansa pyöräbiiliksi, jossa ajaja istuu ja poljeskellee niinku ”nojatoolissa”, karossissa jossa etupelli oon alhaala.

Urpo Taskinen vid velomobilen

Urpo Taskinen oon myynyt biilin, nyt pittää olla polupyörä ja siinä etupelli.

 

”Mennee kovvaa vauhtia”

– Mie näen trafiikin paljon paremin tässä ko tavalisella pyörälä. Ja se mennee kovvaa vauhtia, saattaa mennää vaikka 80-90-kymmentä kilomeeteriä tiimassa Morajärventörmässä.

Keskimäärävauhti velomubiililä oon muuten nuin 30 km/tiimassa.

Urpo päätti ette hään polkee pyörälä Pariisin klimaattihuippukokouksheen COP 21 viimi nuvämperissä siinä tarkotuksessa ette tämä olis miljööliikheen manifestasjuuni ja saattais samala näyttää ette saattaa tehhä reisun ilman fosiilipolttoaihneita. Matka oli kokohnaansa 340 pelikuormaa ja se kesti nuin kolme viikkoa. 21:nä desämberiä hään tuli pyörälä takasi Juoksenkhiin tämän seikkaulin jälkhiin. Silloin hällä oli osittain ollu kumppaninna Run for your Life-juoksijoita ja hään oli seuranu niitä Pariishiin.

– Se oon paljon helpompaa ko sitä uskos ette tehhä tämmösen reisun. Siinä sitä istuu mukavasti, siinä oon helppo pittää vaarila kunka trafiiki kulkee ja ainuasthaan jalat tekevät työtä.

Urpo laihtu kymmenen kiloa tällä reisula (”mulla oli ihravatta ko mie lähin mutta nyt se oon poiessa”), muuten reisu ei ole jättäny erityisiä jälkiä.

Sie pyöräilit Ylitorniolle, reisasit junala läpi Suomen ja otit färin Stokholhmiin ennen ko sie aloit polkemhaan etehlään päin. Mikäs oli dramaattisinta mitä matkala tapahtu?

– Se kerta ko mie pysähtyin Pariisissa keskelä ylimenopaikkaa.

Etuosa halkesi

Näin Urpo kirjottaa vahinkoilmotuksessa vakkuutusfirmale: ”Oottamassa yhen ylimenopaikan punasen valon lähelä, jossa mie sesion aivan likkumattomanna, yhtäkkiä yksi vaimo tullee ja istahtaa velomubiilin etuosan pääle koko hänen painon kansa. Koska etuosa oon tehty klasifiiberistä tämä väänty sisäle päin. Mie tietenki kiljahtin istalensa ko olin siinä velomubiilissä. Mullahaan ei ollu minkhäänlaista maholisuutta estää häntä tästä ko kaikki taphtu niin yhtäkkiä. Hään jätti velomubiilin naurussa.”

Muuten yksi hammasratas meni rikki Saksassa ja hältä puhkesi kaksi rengasta.

Mitäs sie muuten tykkäsit klimaattikokouksesta?

– Katastrooffi. Aivan liika mitätön tulos. Sielä sitä istuthaan ja päätethään ette pelastethaanko maapallo vain ei. Ja päätethään ette freistathaan pelastaa.

Urpola ei ole mikhään pusitiivinen näkemys näistä nopeista klimaattimuutoksista ja sannoo ette nyt pittää hopusti tehhä jotaki. Reisu ja hänen ajovehe herätit kuitenki paljon huomiota ja hään sai maholisuuen levittää sanomaa ette kaikin saattava jollaki laila tukea liikettä.

Meänkielensi Erling Wande

Urpo Taskinens velomobil i Övertorneå

Urpo Taskisen huomiota herättävä velomubiili painaa nuin 30 kiloa.

Norrbottenissa oon tällä hetkelä kolme kappaletta, jokka kaikki oon Ylitorniossa.