Intohimo ja kruuvahoito tornionlaaksolainen jättiproduktio

Malmiyhtiö/LK (Göran Forsmark), JussinJussa (David Forsberg) ja urakoittia Veikko (Markku Köngäs) juonittellee nukkuvaa Kaivosta/Gruvan (Tuulikki Jauhojärvi) vasthaan. Kuva: Regina Veräjä

Tornionlaakson teatterin 30-vuotisjuhlasta tullee jätteproduktio, jonka premiääri oon 18.elokuuta. ”Malmin tie” nostaa henkilöhahmotten kautta framile kruuvan, LKABn, markkinat ja ruostheen. Näyttämöllä oon niin intohimoa ko juonitteluaki, luppaa prujektin johtaja Regina Veräjä.

-Nytten oon sama tunto ko pitkän ootusajan perästä, ette soon aika kläpin tulla ulos ja alottaa hänen oma elämä, sannoo Regina Veräjä, joka oon tehnny työtä tämän esiityksen kans jo parin vuuen ajan.

Mysiikkiteatterissa oon myötä seittemisenkymmentä ihmistä ja sen premiääri oon Luulajassa ja sitten se jatkaa matkaa Tornionlaakson kunthiin aina 25. elokuuta saakka – Malmivaahraan, Kierunhaan, Pajahlaan ja Suomen Pelhoon.

Manyysin (käsikirjotus) oon kirjottannu Petri Tuominen ja hään oon lykästynny taivuttamhaan rautamalmin kruuvahoijon inhimillisiksi suhtheiksi. Tapahtumat pyörivä Malmiyhtiön (LK) ja hänen frouvan Kaivoksen (Gruvan) suhtheessa, missä intohimot oova lopahtanheet jo aikaa sitten. Vaivaalloinen pari, missä Kaivos synnyttää kläppejä ja Malmiyhtiö pittää heistä huolen, Markkinat vaativa ja Ruoste raiskaa. Ko Urakoittia nousee framile tehhään salaliitto muitten miesten kans ette päästä käsiksi Kaivoksen kläppeihin.

Regina kertoo, ette näytelmässä arkipäivän realismi kuttoutuu yhtheen surrealististen roolihahmotten kansa.

Yksi puhheenvuoro keskustelhuun

Kaikila Norrbottenissa oon oma suhteensa pohjosen kruuvahoithoon. Puhumattakhaan, ette met nytten elämä yhtheiskunnassa, missä kokohnainen kaupunki häätyy muuttaa sijalthaan ja ette met elämä aluheella, missä kruuvahoito oon suuri työnantaja, painottaa Regina.

-Meän häätyy tehhä suuria lovia luonthoon, ette met saatamma ellää ja tulla toihmeen, mutta eikös meän häätys tehhä panostuksiaki?

-Tämä oon sukupolvikertomus meän suhtautumisesta luonnon resyrsseihin ja siihheen kunka met elämä ja toimimma.

Juuri nytten oon suuri teatteriproduktio loppuvaihheessa sen viien esituksen eelä. Tyrhneellä oon myötä dikitaaliset kylissit filmeinnä ja yksittäisinä kuvinna, jokka projisoithaan tyykille ja luothaan mielikua vaikkapa kaivostilasta.

Teatteri oon kaikkien Norrbottenin läänin kylttyyriorkanisaatioitten yhteistyötä, mikä semmosenhaan ole suinkhaan tavalista. Norrbotten NEO osalistuu koko tyrhneelle äsken sävelletyn klassisen mysiikin kans, missä yhtheyessä lyömäsoittimilla tulle olehmaan keskheinen rooli.

-Tästä tullee kyllä komea hoito.

Tornedalsteatern får NSDs Kulturpris 2015.

Carina Henriksson, Tornionlaakson teatterin taitheellinen vastaava, ja Regina Veräjä, prujektin johtaja. Kuva: Pär Bäckström

Mikäs oon ollu sulle suurin haaste prujektin johtajanna?

-Ette saaha kokhoon hyä manyysi. Sitten oon sen suuri formaatti (koko). Mie oonki tehnny paljon työtä ja kattonnu, ette kaikki ilmasu tuottaa muulekki näytelmälle jotaki eikä vain ole erillisennä följyssä ja ette kaikin saava aikhaan yhessä komean hoijon. Mie piänki, ette met olema lykästynheet.

-Mie piän, ette sitä mekhään tällä Malmin tielä päästy kyllä laakereila leppähmään, Regina naurahtaa.

Näyttämöllä puhuthaan usseita kieliä

Niinkö kuvaprujektioitten, tanssin koreografioitten, klassisen mysiikin ja monitten kasvotten kans olis jo nokko, myötä tuleva vielä kultaki seuvulta paikaliset köörit. Ainoasthans Pellokvartetti seuraa följyssä koko kiertuuheen ajan.

Näyttämön tekstit heijastethaan framile ruottila ja meänkielelä ko aika niin ette kaikin pysyvä kärryilä, hekki jokka ole kakskielisiä. Näytelmässä käytethään kaikkiihaan neljää kieltä.

Produktio tehhään amatööritten ja ammattilaisitten kesken, mistä oonki jo tullu Tornionlaakson teatterin tavaramerkki. Amatöörit tuova följhyyn luonolista ilmasua. Ammattilaisten ja amatööritten yhteistyö hyövyttää toisiihaan, niinkö ohjaaja ja uupperalaulaja Håkan Starkenberg oon sen ilmassu.

Meänkielensi Matti Junes

”Vaikheinta oon löysätä irti tekstistä”

Kirjailia Lina Stoltz oon saannu nähhä kirjansa näytelmännä. Tässä hään kertoo hänen näytelhmään Huomena uusi päivä (Imorgon är allt som vanligt) liityvästä tuskasta ja ilosta.

Lina oon tehny sitten kirjailiatepyyttinsä v.1998 usseita lasten- ja nuorten kirjoja. Tämä oon kuiteski ensi kerta ko hänen kirjojaan oon sovitettu teatterile.

Menheelä viikola pelathiin hänen Huomena uusi päivä – näytelmää rajaseu’ula useammalaki paikkakunnala niin aikusille kattojille ko kouluissaki. Tämä Tornionlaakson teatterin totheuttama näytelmä kertoo kahesta sisaruksesta, jokka elävä heän alkoholisoitunheen äitin kanssa. Päähenkilönnä oon 11-vuotias Lilian. Hään ellää siskonsa kanssa ahistuksen ja levottomuuen keskelä ja het freistaava kaikela tappaa kätkeä sen muilta, minkälaista heän kotona oon. Lina oon Luulajassa olheen näytelmän kantaesityksen jälkhen tyytyväinen:

– Mie piän, ette ohjaaja ja näytteliät oova tehneet hyvän työn.

Lina oon itte tehny käsikirjotuksen ja hänen isä kirjailia Bengt Pohjanen oon sen kääntänny meänkielele.

Mikäs oli vaikheinta ko saatto kirjan näytelmän muothoon?

– Vaikheinta oli luottaa ja jättää teksti ohjaajalle ja näytteliöile. Ja ettei näpertelis liian paljoila ohjeila.

Hään oon ilonen, ette ohjaaja Carina Henriksson oon ottannu vaphauen olla välitämättä liikaa kirjailian ohjeista, mistä näytelmä oon vain parantunnu.

Linalla oon ittelä kokemusta niistä vaikheuksista, joista hään kertoo kirjassa. Hänen oma isänsä oon ollu 25 vuotta raithiinna alkoholistinna.

– Monet tarinat alkoholin väärinkäytöstä oova kertomusta kurhjuuesta, missä kaikki oli niin vaikeata ja murheelista. Mutta alkoholin väärinkäyttöä saattaa silti olla perhheissäki, joissa oon paljo rakhautta ja huolenpitoa.

Tämä näytelmä muistuuttaa meitä siittä, kunka tärkeätä oon opettajile ja oppihlaile olla varphaina ko joku heän lähehlä ei voi hyvin. Lina kehottaa viisaahmaan, ette sie välität ja uskalat ja ette juuri siksi sie kysyt – mutta ette tehhä sen tahikhaasti.

– Jos ei tehe mithään, se ei mihinkhään johakhaan, hään toteaa.

Hään itte toimii opettajanna ja näkkee monesti signaaleja oppihlaisthaan, ette heän kotona saattaa olla alkohoolin väärinkäyttöä. Semmosessa ympäristössä kasuavilla kläpeilä oon ussein huono ittetunto.

– Mie laitoin kirhjaan opettaja Viktorin. Hään näkkee Lilianista näitä signaaleja, mutta se ole silti hällekhään helppoa ruveta hantteeraahmaan niitten pohjalta.

Lina kertoo, ette hään itte oli koulussa hiljaanen ja kunnolinen flikka. Ei hään tullu paljo framile. Ehkä häänki ois tarvinnu jonku, joka ois uskaltannu tehhä hälle kysymyksiä, hään hunteeraa.

Näytelmä kiertää kouluissa aina 10:s joulukuuta saakka ja sitte näytelmän koulukierue päättyy.

Meänkielensi Matti Junes

 

Huomena uusi päivä 2. Foto Tornedalsteatern

Tornionlaakson teatteri kiertää usseissa rajaseu’n kunnissa Lina Stoltzin näytelmän Huomena uusi päivä (I morgon är allt som vanligt) kanssa.

Kuvat: Rabén&Sjögren ja Tornionlaakson teatteri