Ruotti oon vaarassa kuola mutta meänkieli ellää menheen

Minkälaisenna kirjailia Bengt Pohjanen näkkee Tornionlaakson saan vuuen päästä? Ketäs Väylän varrela assuu? Mitäs kieltä puhuthaan? Oos IKEA vielä täälä?

Haaparantalainen Bengt Pohjanen oon vahva meänkielen puolustaja ja semmonen mies kans, jolla oova vahvat tiiot rajaseu’usta. Tämän tähen oon villin hauskaa pyytää häntä poovaahmaan, miltä Tornionlaakso näyttää saan vuuen päästä.

Tämän poovaamisen hään tekkee miehluusti, hyymorin pilke silmäkulmassa. Niinkö tiethään histuuriasta saatethaan löytää vinkkiä siittä, mitä oon nurkan takana ootettavissa.

-Sata vuotta ole mikhään pitkä aika ko kattoo kylttyyrin ja kielen näkövinkkelistä. Mutta se tahtoo olla niin ette ko kieli kuolee niin kuolee sitä puhunnu kansaki. Jos ja ko kieli katoaa täältä ylhäältä, tästä tullee samanlaista ruottalaisen kylttyyrin aluetta ko Ylikainuu (Överkalix) ja Piittime (Piteå) jo oova.

Pänkti uskoo, ette niin kauan ko vain oon raja auki Ruottin ja Suomen välilä täälä tullee aina olheen vissi kieli kans. Meänkieli tullee elähmään täälä saanki vuuen päästä vaikkakhaan ei samassa määrin ko hänen lapsuuessa 1940-luvula. Ko Pajalasta tullu Pänkti alotti teini-ikäsennä koulunsa Haaparannala puhuit Pajalassa kaikista hänen ikäsistä 98 prusenttia meänkieltä äitinkielenhään. Kymmenessä vuuessa luku oli puonnu kolhmeen prusenthiin.

-Se oon hyvinki maholista, ette ihmiset vielä tuohon aikhaan jatkava meänkielelä praatimista Suomen puolela.

Englanti saapii yliotheen

Pänkti eppäilee ette ajan menhoon ruottikhaan säilys semmosenhaan ja ette Englannila oon aina vain suurempi merkitys yliopistoissa ja eri meetioissa ja ette pienet kielet oova vielä uhanalasemmat maailmassa.

-Ruotti oon seki uhanalanen kieli. Olen kuulu ette maailmasta katoaa 50 kieltä joka vuosi.

Oonkos valtion tuki elintärkeätä meänkielen säilymisele?

-Se jelppaa tietystikki, mutta tärkheintä oon se, mitä tapahtuu kotona köökissä. Se ette sielä oon kieli käytössä.

Pänkti pittää ette se ole ainoasthaan kieltheistä ko valtion oon painanu jarrua ja halvaa selvittää, kunka laki pellaa nykysissä vähemistökielikunnissa ja vasta sitten halvaa ottaa Luulajan niihin myötä ja antaa heile enempi resyrssia meänkielen säilyttämisheen.

-Luulajan piti saaha nämät resyrssit jo tänä vuona, mutta jos valtion syyni johtaa paranukseen niin se oon sillon hyvä. Mulla ittelä ei ole oiken hyvät kokeemukset väheemistökielikunnista. Niistä ei juuri koskhaan saa esimerkiksi asianomasilta vasthausta ko kyssyy.

No milläs Tornionlaaksossa elethään saan vuuen päästä?

-Peruselinkeinot saahaan mettästä ja kruuvasta – meilähään oon suunattoman paljon malmia täälä ylhäälä. Ja tyrismi tullee kehittymhään pusitiivisesti seki ko se mennee tuolon hyvin myyä hiljasuutta. Maanviljelyllä oon tulevaisuus ja kalastus seki tullee säilymhään.

Urpanisaatio (kaupungistuminen) jatkuu menheen ja maaseutu köytyy vielä lähivuuet, mutta Pänkti uskoo, ette sitten suunta kääntyy – ihmiset alkava muuttaa uuesthaan maale.

Ketäs Tornionlaaksossa tullee asuhmaan?

-Tämän nykysen klupalisaation (maapallostumisen) johosta tänne tullee paljon erilaista väkeä eri puolilta maailmaa.

Jättääkös nykynen kansainvaelus rajotten yli mithään jälkeä?

-Soon ittesthään selvä. Pakolaiset tuleva jäähmään tänne, asuhmaan täälä ja vaikuttamhaan täälä.

Pänkti näkkee yhtäläisyyttä Belgian valloohnein, jokka muutit Ruothiin 1600-luvula ja myötävaikutit suuresti rauan taonnan kehityksheen. Se, mitä oon juuri nytten tapahtumassa sottaa käyvien maitten pakolaisitten kautta, oon luonolista kehiitystä.

Kieli oon tärkeämpi ko kiinteistö

Jatkavakkos Tornionlaaksolaiset minuriteettinna?

-Mulle oon kieli määräävä tekiä siihheen, ette joku saattaa kuttua itteehään Tornionlaaksossa minuriteethiin kuuluvaksi. Mie pölkään, ette muuton tullee käyhmään ko Saksassa toisen maailmansoan aikhoin.

-Vähän semmosia aatuksia oon täälä ylhääläki, ette ko oon asunnu ja oon kartano täälä niin sitä kuuluu minuriteethiin vaikka puhuskhaan meänkieltä.

Hallitushaan oon päättänny, ette jokhainen saapii itte päättää onko hään tornionlaaksolainen

-Soon tosi. Mie en kielä yheltäkhään mielipiettä ette hään kuuluu tornionlaaksolaissiin. Mutta mie katton, ette se oon oltava kielen perustheena vähemistökieliroikhaan kuulumisessa.

Onkos IKEA vielä saan vuuen päästä?

-Ei. Mulla ole mithään IKEAa vasthaan ja tämä Ingvar Kampradin oon nerookas itteshään, mutta eipä taia olla ennää jälelä saan vuuen päästä nykysessä muuossa.

IKEA

Bengt Pohjasen tulevaisuuen visiuunissa ei ole ennää IKEA:aa Rajala.

Meänkielensi Matti Junes

 

 

 

Uusi olut mainoo Tornionlaaksoa

-Met halvaamma panna olutta kokopäivätyönä, sannoo kunnanneuvos Tomas Vedestig Matarengistä, missä Torniolaakso-oluheen toiminan avajaiset oova nytten marraskuussa.

Muutaman päivän päästä lanseerathaan ulos Tornionlaakson uusi ja oma olut. Marraskuussa esitelhään viis uutta olutmerkkiä, jokka liittyvä tähhään maanäähreen.

Koko hoito alko vuosi aikaa ko kolme yrittäjää Ylitorniolta rekisteröi firman nimeltä Torniolaakson olutpaniimo. Het oliva Tomas Vedestig, Christer Taskinen ja Jörgen Ekersund. 

Seuraavassa Tomas Vedestig kertoo meile läheemin, kunka aatus synty ja missä tänhään menhään firman osalta:

”Niinko monet hyät aatukset alko tämäki prujekti saunassa! Met istuima ja pohima Christerin kans ruokhaan liittyvän firman konseptia. Met moleemat muuten tykkäämmä laittaa sapuskaa ja nauttia hyästä oluheesta. Siinä met aloima sitten hunteehraan, ette oliskhaan tuo vaikeata alkaa panheen kotitarpheiksi ommaa olutta.

Sanasta toihmeen ja niin met ostima oluheen käymiskattilan ja alotimma oluheen panon. Ensimäisestä   satsista tuliki sitten niin villin hyvvää, ette aattelimma toistenki piian saattavan haluta meän olutta.

Muutampi viikko jälkheenkäsin met istuimma kotona ja maistelimma jamaikalaista Red Sripe olutta. Silloin met saimma aatuksen, ette ko met kerta istumma täälä ylhäälä Tornionlaaksossa ja maistelemma Jamaikassa pantua olutta niin miksis eivät jamaikalaisekki saattas istua ja maistella täälä meilä pantua olutta!

Tämän oivaluksen jälkhiin met päätimäki varsin pian käynistää tämän meän homman ja alkaa pruuaahmaan erilaisila olutsorteila ja mauila. Lopulta meile jäi viis sorttia, joihhiin met olima tytyväiset.

Ja niin met otimma yhtheyen paikalisseen suunitelihjaan, joka jelppasi meät löytämhään meän oluheele logon ja etiiketin, jonka färit oova muuten sinistä, valkosta ja keltasta – meän flakun färit! Siinä tunturitteen huiput kertova, ette Tornionlaakso alkaa ylhäältä Kirunasta ja jatkuu aina Haaparannale saakka.

Met rakastamma tätä Tornionlaaksoa ja halvaamma tällä pienelä elheelä olla sitä mainomassa!

Juuri nytten met halvaamma valmistaa olutta täysilä niin ette meilä oon täyet hyllyt ko myynti marraskuussa alkaa.

Tämä oon meile toistaseksi vain meän nykysen työn sivuprujekti, mutta meän unelma ja visiuuni oon, ette met saattasimma tätä tehhä kokoaikasesti.

Ketäs met sitte olemma jokka panema tätä olutta Tornionlaakson syämessä. Mie, Tomas Vedestig, oon 41-vuotias Veddesin ravintola-krouvin pitäjä ja kunnanneuvos (ÖFA, Övertorneå Fria Alternativ). Mulla oon kaverinna tässä 40-vuotias Christer Taskinen, joka oon puutyönopettaja.

Meänkielensi Matti Junes

öletikett

Yksi viiestä etiketistä, jokka tuova framile Tornionlaakson prufiilin.