Sofia ja Jens jättävä Tukholman ja muuttava pohjosheen

Stridsman/Kärrmanin perhe jättää kuluvanna kesännä Määlarinlaakson ja pallaa Sofian kotiseu´ulle Luulahjaan ja Tornionlaakshoon. Kuva: Privaatti

Muuttokuorma kulkee – pohjosheen! Nytten jättää pari juurnalistia Määlarinlaakson ja asettuu asumhaan Luulahjaan, ette saava olla lähelä Tornionlaaksoa. Sofia Stridsman ja Jens Kärrman näkevä, ette kläpitten oon hyä oppia meänkieli.

Met ooma aiemin kertonheet Sofiasta, kunka hään oon hänen kahen kouluikäsen kläpin kanssa nähny vaivan oppia meänkielen. Hällä oon kläpitten kans suuri mielenkiinto kiehleen ja kova hinku oppia sitä pareemin.

Sofian vanheemat asuva Korvassa Övertorniolla (äitin nimi oon Ann-Britt Stridsman) ja Sofia asuki sielä ensiimäiset kymmen vuotta ennen Puuthiin muuttoa.

Puoliso Jens Kärrman oon Tukholmassa tunnettu juurnalisti ja oon nytten viimeksi toiminnu Dagens Nyheterin puliitisenna reportterinna. Mutta nytten perhe jättää Määlarinlaakson.

Miksis tet Sofia muutatta tänne ylös?

-Met oomma kauan jo kaivahneet pohjosheen ja sen oikeita talvia, luontoa ja ihmisiä. Ko Luulajasta nousi framille jännittävä homma niin mie hain sitä – ja sain sen! Näin met sitten päätimmä tarttua tilasuutheen.

– Mulla oon työnnä Luulajan tekniillisen yliopiston lehistökontaktien hoito ja minun mies toimii puolesta friilanserinna.

Mitäs tet tulevaisuuelta enniiten ootatta?

-Ootamma moniaki hoitoja: ensiinnäki, ette tästä tullee jossaki mielessä seikkailu koko perhheele ja ette kottoutua uutheen kaupunkhiin ja sen koulun, esikoulun ja vappaa-ajan hoiotten kans ja ette oppia tuntehmaan uusia ystäviä. Sitten tullee olheen mahtavaa ko saattaa hihtoa eneempi ja olla lähelä lasten mummoa ja muffaa. Tulemma varhmaan ookaahmaan viikonloppusin paljo Korhvaan.

Sie oot jatkannu meänkielen kotiopetusta menheennä talvena; kunkas sie näet mahooliseksi kehittää kieltä Luulajassa?

– Mie piän, ette mahoolisuuet oova hyät. Meän vanhiin tyär oon jo sanonnu, ette hään halvaa lukea koulussa meänkieltä. Luulajahaan oon täynnä tornionlaaksolaisia, jotenka mie uskon, ette niin meän kläpeilä ko mullaki tullee olheen aivan erhiin laihiin tillaisuuksia harjottaa meänkieltä ko Määlarinlaaksossa.

Mitäs sie tulet kaipaahmaan Etelä-Ruottista?

– Meän kaikkia fiiniä ystäviä Mariefredistä.

Oos jotaki, jota sie et ennää sieltä kaipaa?

– Talvia! Hyi takasi sitä kuukausien masentavvaa loska-aikaa!

Kuka eli kukkas oova iloosimmat teän tänne ylös muutosta?

– Se oon varmastikki aviomies. Hänhään oon smoolantilainen ja innostunnu pitkänmatkan sivakoinnista ja oon siksi halunnu jo vuosikauet muuttaa pohjosheen.

Meänkielensi Matti Junes

Utebastun i Korva. Foto Privat

Fiini ulkosauna Korvassa, Sofiian vanheemitten lähelä, tullee vastasuuessa olheen useaaminki heilä käytössä. Kuva: Privaatti

 

Sofia opettaa hänen lapsile meänkieltä köökipöyän ääressä

Sillon tällön Sofia Stridsman istuu hänen lapsitten kansa köökipöyän viehreen Mariefredissä ja tolkuttaa meänkieltä.

-Mie huomaan ette net oon innostunhee ja opetan heile ramsoja ja sanoja. Hevonen oon häst ja pappi oon präst, esimerkiksi.

Sofia Stridsman, 38, synty Luulajassa mutta asu Korvassa Mataringin ylempännä yhtheentoista vuotheen saakka. Sillon hään siirty sisaruksitten, mamma Ann-Britt Stridsmannin ja pappa Stig Nulun kansa etehlään. Iso faalypunanen lapsuuenkoti (Stigin sukutalo) väylän vieressä oli kuitenki jatkuvasti napa perheen elämässä.

Tänäpäivänä Sofia oon töissä sjurnalistinä, assuu Mälardaalissa ja hällä oon oma pere, mies ja kaks kläppiä. Hään triivastuu villin hyvin etelässä – mutta tullee useasti lapsuuenkothiin missä lasten murmuuri ja murfaari taas asuva vakituisesti.

”Korva oon kotona mulle”

-Korva oon kotona mulle. Ko sitä oon sielä ylhäälä sitä oon vapa ja eikä tartte istua taatturin ääressä ollenkhaan, sannoo Sofia joka viettää monta viikkoa joka kesä Toornionlaaksossa.

Talvelaki ja kevätalvela het lähtevä ylöspäin hihtamhaan ja nauttimhaan vaphauesta luonossa. Sofia sannoo ette vaikka hään assuu 120 pelikuormaa hänen juurista yhtheys oon voimakhaampi ko  koskaan.

Ko hään synty 1977 se ei ollu staattys puhua meänkieltä koulussa. Suomi kotikielenä oli, mutta Sofialta kielethiin opetus koska hänen vanhiimilla oli ruotti ensimäisenä kielenä. Mutta mamma ja pappa puhut meänkieltä keskenänsä ja Sofia sai rikhaan sanavaraston vaikka vanhiimat ei puhuhnee sitä suoriksi hälle.

-Mie ymmärän paljon mutta en saata rakentaa omia meeninkiä.

Koskas sie hoksasit ette sie halvat antaa kielen kläpile?

– Korva oon tärkeä paikka heile. Kläpit ei ole koskhaan niin vaphaita ko sielä. Net laukkova samoja polkuja ja niittyjä niinku mie tehin, leikittelevä jäänpäälä väylässä… Mie halvan ette net etheenpäinki tunteva yhtheyttä Toornionlaaksoon. Vanhin tyär Maja oon seittemän vuotta ja näyttää intoa meänkielele. Sofia arvottaa ja kehottaa tätä.

Yrittää antaa niile sanoja

-Emmä met piä opetusta isomasti kotona, mutta mamma oon antanu lastenkirjoja meänkielelä kläpile. Ja Maja oon oppinu joitaki sanoja. Hällä oon oikeen hyvä lausuminen. Mie yritän antaa kläpile sanoja ko mie en ossaa praatia kramattisesti oikeen.

Sofia aikoo hakea meänkielen äitinkielenä kläpile. Vapakoulu missä net oon nyt, työskentellee suomen petakokiikin mallila ja hään tietää ette rekturi kehottaa kielenvalintaa. Jos ei ole opettajaa kielessä niin Sofia uskoo ette sen saattaa ratkasta tikitaalisella opetuksella eli suomenkielisten opettajitten kautta.

Sofia surree ette hään ei saanu lukea meänkieltä ko hään itte oli koulussa.

– Mutta se antaa iloa mulle ette meänkieltä nykyhään kehotethaan kouluissa ja esikouluissa Mataringissä.

Facebookin kautta ja verkossa hään seuraa kehitystä hänen kotikunnassa ja oon ilonen siittä mitä hään näkkee: ette meänkieli oon saanu korkeaman staattyksen ja viimenkhään saapii ottaa siiaa.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

12283292_10153663374636132_306938921_n