Pajalan kirjastosta tullee issoin maassa meänkielessä

Pajalan kirjastopäälikkö Fredrik Paganus satsaa reilusti maan issoimphaan kokoelhmaan meänkielelä. Valokuva: Privaatti

Monessa kirjastossa Ruottissa oon hyvin vähän kirjoja meänkielelä. Pajala oon poikkeus tästä. Täälä oon suunile 150 titteliä ja nyt oon tarkotus tehhä maan issoiman meänkielenkokoelman.

Met taistelemma ette säilyttää kielen täälä ylhäälä, niin ei se kelpaa ette kätkeä kirjalisuuen, sannoo kirjastopäälikkö Fredrik Paganus.

Fredrik Paganus oon kasunu ylös Märstassa Stokholmin ulkopuolela Toornionlaaksolaisvanhimitten kans. Sielä kaukana se oon kokenu kielen ja täytenä hään tekkee lujasti töitä kielen säilyttämisen puolesta. Ko Fredrik astu kirjastopäälikkövirkhaan Pajalassa niin sielä oli niinku monessa muussa paikassa maassa: pikku hylly meänkielenkirjoja syrjässä.

Mutta met olema keskelä Meänkielimaata. Met häymä näyttää ette met taistelemma kielen säilyttämisen eestä.

Toinen syy satsaukseen maan issoimphaan kokoelhmaan oon ette henkilökunta näkkee ette kirjamäärä tasasesti kasuaa. 

Kytkeä kirjat

Jonku osan kirjoista met kytkemä kiini kirjasthoon koska net oon harvinaisia. Niin ihmiset saava tulla tänne lukheen niitä. 

Paganus selittää ette koko minuriteettikirjalisuus nostethaan esile kirjastossa, mutta meänkieli oon saanu oman nurkan mikä vähän kertaa kasuaa. 

 Meän tarkotus oon ette pittää kaiken kirjalisuuen mikä oon annettu ulos meänkielelä. Heti met kans käänymä ihmisten työ ja pyyämä niitä tuohmaan meile kirjoja joita saattaa olla hankala löytää. 

Toinen iso työ joka oon tekheilä oon ette kartottaa vanhaan kirjalisuuen proasti Lars Levi Laestadiuksesta. Kirjat tuleva museosta mikä oon pantu alas. Kokoelma oon jännä kappale kylttyyrihistuuriaa Toornionlaaksosta ja lestaatialaisuuesta, sannoo Paganus. 

Norrköping halvaa minuriteettiosaston 

Metavisi oon kans ollu yhtheyessä muitten kirjastoitten kans maassa ja kuulustellu kunka henkilökunta tykkää ette löytyy lastenkirjalisuutta meänkielelä.

Frida Rönnbäck, Uumajan kaupunkinkirjasto:

 Tänä vuona ko olen ollu töissä täälä olen saanu jonku harvan kysymyksen kirjoista meänkielelä… 24 meän 28 tittelistä oon ollu uloslainattu viimi vuen aikana, niin kirjoja käytethään. 

 Mulla oon ittelä juuria Toornionlaaksossa niin mulle se oon hyvin antosaa ette mie saan pelata pienen rollin siihen ette lapset saava kielen. Met olema kans ostamassa pienen pohjavaraston minuriteettikielilä kaikhiin kirjastofiliaahliin Uumajassa. 

Frida Rönnbäck Uumajassa näkkee ette lastenkirjoja meänkielelä lainathaan sillon tällön. Valokuva: Privaatti

Emil Enbuska, Norrköpinkin kaupunkinkirjasto: 

 Meilä ei ole lastenkirjoja meänkielelä ja ei niitä kysytäkhään.

 Puute meänkielenkirjoista ei ole kovin vaikea ymmärtää. Minun tiosta ei ole isompaa määrää toornionlaaksolaisia jokka kysyvä kirjalisuutta meänkielelä. Jos se tapahtuis se oon helposti tehty ette lainata tänne titteliä lähheisistä kirjastoista, eli kaukolainata. 

 Mie olen itte syntyny ja kasunu Pajalassa, toornionlaaksolaisvanhimitten kans, ja olen ollu töissä lähelä saamen ja toornionlaakson kylttyyrikysymyksiä. Muun muassa johtajanna Lestaatiusmuseolla. Työ minuriteettikielitten kans kirjastossa täälä Norrköpinkissä oon valitettavasti saanu jää syrhjään koska minun päätyö oon ottanu kaiken aijan. Mutta minun tarkotus oon ette koota kokhoon vasitun minuriteettikieliosaston. 

 Toisessa askelheessa mie toivon ette met onnistumma kytkemhään jatkuvaa kylttyyritoimintaa ympäri minuriteettiosastoa. Se olis unelma ette saa esittää esimerkiksi Bengt Pohjasen Ja Katarina Kierin meän yleisölle. Ja miksei Toornionlaaksonteatterin!?

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Emil Enbuska oon ennen ollu töissä Lestaatiusmuseossa Pajalassa mutta oon nyt kirjastossa Norrköpinkissä. Valokuva: Privaatti

Pajalan lentomatkustajat lissäytyhneet kovasti

Lentokentän päällikkö Arnfinn Bonå oon ilonen siittä ette aina vain useampi valittee Lennon Pajahlaan. Kuva: Privaatti

Reisaajitten määrä oon lissäytynny kovasti Pajalan lennoila. Luulaja-Pajala välin matkustajamäärät oova tuplautuhneet sitten vuuen 2015.

-Palvelu oon mahottoman tärkeätä tälle seu ´ulle ja sille, ette tääläki mennee asua, sannoo Jonairin lentojohtaja Mattias Eriksson.

Rajan lennot oova siten elpymässä sitten viime vuuen reilun notkahuksen.

Lyhyesti sanottunna: Kaunisvaaran kruuva oli vielä 2014 käynissä ja sillonen lentopuulaaki Avies, jolla lentosopimus oli, pelasi hyvin. Sitten kuiten kruuvahoito loppu ja Avies puulaakilla oli suuria vaikheuksia heän propleemien kanssa ennenko Liikennelaitos (Trafikverket) maaliskuulla äkkiä toppasi sen toiminnat. Lennotten sulkemiset ja myöhästelyt söivätki raskhaasti luottoa puulaakin lenthoin. Tämä oli tilanne ko Jonair otti liikentheen maaliskuulla 2015 – kolmen päivän varotuksella – halthuun. Samana vuonna Pajalan kunta ajo alas heän lentämällä tekemät virkareisut.

– Nämät kolme hoitoa toit myötä lennoile suuret tappiot, kertoo lentokentän päälikkö Arnfinn Bönå.

Markkinat alkahneet elpyä

Nytten oon kulunnu puolitoista vuotta aikaa ko Jonair otti homman halthuun ja markkinat oova alkahneet elpyä.

– Saama olla iloset, ette kehitys oon ollu näinki hyvä nytten ensimäisenä vuonna, mutta met tarvittemma tulevannaki vuonna Liikenelaitokselle yhtä fiinit luvut. Tätä lentokenttää ei mene käyttää ilman valtion tukea.

Jokhainen lentotooli oon tänhään voimakhaasti valtion tukemaa ja tuki eelyttää ette lentolinja oon tärkeä.

Lentopäällikkö Mattias Eriksson:

– Lentolinjan tarkotuksena oon liittää maanosa yhtheen muun Ruottin kanssa. Intressi oon siinä, ette luua yhtheyksiä ja linja oonki osa infrastruktuuria. Juuri niinko häätyy olla pikkuteitäki, vaikka moni niitä ajaskhaan, niin sitä häätyy olla vähemillekki reisaajille lentolinjoja.

Luulaja-Pajala välin lentokone kulkee kahtheen otheesseen päivässä (paitti lauantaisin) ja sillä oon kuusi matkustajapaikkaa kullaki lennolla. Lähtöajat oon passattu Tukholman lennotten jälkhiin molemphiin suunthiin.

Kultavuosi 2014

Liikennelaitoksen sopimus meinaa, ette Jonairin häätyy käsitellä vuosittain 6000 matkustuspaikkaa jaettunna 1000:lle eri nousule.

Kultavuuen 2014 aikanna lensi 4318 reisaajaa Luulajan ja Pajalan väliä. Vuuen päästä ko kruuva oli sulettu ja lentopuulaaki Avies painiskeli heän ongelmitten kans, romahti reisaajien määrä 1025:een. Kuluvanna vuonna ko otethaan syyskuuki lukhuun oon lennoilla ollu reisaajia 1193. Kuukausittain heitä oon ollu vaihtelevasti 54:n (heinäkuu) ja 174:n (syyskuu) välillä, mikä tekkee keskimäärin 5 reisaajaa päivää kohti.

– Tämähän oon pieni määrä, mutta se voipii viisata Liikenelaitokselle, ette lento oon tarpheelinen, painottaa Arnfinn Bönå.

Seuraava Liikenelaitoksen analyysijakso koskee vuosia 2019-2023.

– Mie toivon ette heilä oon ymmärystä sille, mitä täälä ylhäälä oon tapahtunnu ja ottava sen huomiihoon heän analyysissä.

ArnFinn sannoo, ette parempaa puulaakia ko Jonair ei Pajalaan ois voitu saaha ko puulaaki oon koko Ruottin jämttein.

Alaviite: Tiketin hinta Luulajan ja Pajalan välilä oon 349-995 kruunua yhtheen suunthaan.

Meänkielensi Matti Junes

jonair-tog-over-flyglinjen-foto-jonair

Jonair otti vuosi aikaa halthuun lentolinjan Luulajasta Pajahlaan. Lähtöajat oon passattu Tukholman lennotten jälkhiin. Kuva: Jonair

Esikoulu Pajalassa halvaa vaihettaa henkilökuntaa Suomen Kolarin kansa

Johanna Collén Pajalassa. Kuva: Privaatti

Pajalassa suunitelhaan nyt jotaki mikä saattaa tullaa mailmanuutinen. Täälä haluthaan alkaa vaihethaan henkilökuntaa esikouluitten keskelä molemin puolin raijaa ette innostuttaa kielenkehitystä.

-Ei se tarttee maksaa enämpi ko 500 kruunua kuussa jos met vaihetamma henkilökuntaa Kolarin kansa kaks päivää kuussa, sannoo Johanna Collén joka oon keksiny esityksen.

Pajala oon hallintokunta suomenkielele ja meänkielele. Johanna Collén astu sovittajanvirkhaan nuvemperissä 2015 minuriteettikielile ja hällä oon uusia friskiä iteoita kunka rajakielet saattaa säilyttää ja kehittää.

Yks niistä oon tämä henkilökunnanvaihetus esikouluitten välilä. Kolahriin Suomen puolela oon vain 2,5 pelikuormaa ja se oli vaihetusvierailun aikana joulukuussa kielikoulun Lillskogenin ja yhen suomalaisen esikoulun kans Kolarissa missä itea tuli.

-Mie olin myötä reisussa ja havattin kunka hauska kaikila oli yhessä, kläpilä ja henkilökunnala. Niin mie alon hunteeraahmaan enämpi sen pääle.

Lillskogens förskola. Foto Johanna Collen

Kielikoulu Lillskogen oon etukeulassa kielivaihetuksissa yli rajan. Kuva: Johanna Collén

Vikarieeraava toisia

Ajatus päätty siihen ette jokku petakookisista henkilökunnista molemilla puolila raijjaa ”vikarieeraava” toisiansa kaks päivää kuussa. Praktisesti se toimii niin ette yks esikoulun opettaja Lillskogenin esikoulusta lainaa kunnan piiliä ja aijaa Kolahriin samala ko yks henkilö esikoulusta Kolarista tekkee saman reisun toisippäin.

-Mie tykkään ette met häymä käyttää tilanetta ette met asuma niin lähelä raijaa. Tämä oon hyvin halpa keino kunnale saa kielisaunan kummalekki, henkilökunnale ja lapsile. Ajatus oon ette vaihetus tapahtuu kaks kertaa kuussa neljän kuun kokkeiluaikana.

-Met halvaisimma kokkeila ja kattoa jos se toimii.

Tarkotus vaihetuksela Pajalan puolesta oon ette laittaa kielisaunan henkilökunnale ja lapsile suomenkielessä ja meänkielessä.

Mutta mitäs vaihetus antaa Kolarin esikoulukläpile ja petakookile?

-Mie saatan hunteerata ette net halvava ette meän henkilökunta puhhuu vähän ruottia. Mutta mie luulen ette issoin hyöty oon ette henkilökunta saapii nähhä kunka met opetamma ulkomailasyntynheitä lapsia.

Ruottissa oon isompi kokemus inttekrasuunityöstä ko Suomessa ja selvästi net oon uteliahaat kunka met hoijama moninaisuuen.

Jos kaikki mennee hyvin niin yhtheistyö alkaa aykystissä.

Viitta: Lillskogenin kieliesikoulussa oon suomen- ja meänkieltäpuhuva henkilökunta heän osastoissa. Täälä oon kieliinspiratööriä jokka herättävä kieltä luonolisissä tapahtumisissä ja hauskoissa toiminoissa lapsile.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Lillskogens förskola 2. Foto Johanna Collen.

Lillskogen. Kuva: Johanna Collén