”Toornionlaaksossa hiristethään enämpi ko naurethaan kahalakurkun”

Kuumikkeri Babben Larsson vierailee matarinkiä 4 toukokuuta. Hään hakkee paikalista materiaalia esiintymisseen missä oon meininki ette tulla lähele pypliikkiä. Kuva: Håkan Larsson

Kuumikkeri ”Babben” Larsson vierailee Toornionlaaksossa 4 toukokuuta ko se päättää hänen pitkän kieroksen ympäri maata ”Expedition Babben”.

– Yks mukava asia oon ette tällä alueela ei naureta kovin. Minun suomalaisela kolekala Stan Saanilalla oon sama kokemus Suomesta, se oon enämpi hiristämistä sen siihaan ko naurua kahalakurkun. Oonkhaan se kylttyyristä lähtösin? kyselee yks Ruottin hauskiimista vaimoista. 

Babben Larsson tullee heti moohliin hänen Ruottin-tyrneessä jossa hään vierailee 60 pikkupaikassa jokka Jumala unhoutti. 4 toukokuuta se oon Mataringin Kansantalon vuoro ja sillon hään lopettaa reisaamisen.

Hään oon puolentoistavuen aikana pyrkiny ette löytää neljä uutta paikkaa joka maakunnassa. Ensimäiset kuus maakuntaa tehthiin vuona 2016. Tämän vuen retki oon yheksän maakuntaa.

Kotona artistilä oon Ruottin kartta missä oon neula jokhaiselle paikale missä hään oon tehny näyttelyn. Mooli oon ollu ette ei polkea toisten kuumikkeritten kantapäilä. Sen vuoksi ekspetisuuni hakkee ittensä maaseututalhoin, kansantalhoin ja IOGT-talhoin ulkopuolela. Hään luppaa ette se tullee aito LäheläBabben-kokemus pypliikile.  

Kuuklaa Toornionlaaksosta

– Ennen joka vierailua mie kuuklaan kunnola siittä paikasta ja kyselen ihmisiltä Twitterin ja Feispukin kautta jos niilä oon mithään esityksiä aihneista mikkä oon hyvät ottaa ylös.

Vasthaanotto oon usseen hyvä, nuin kaks A4-paperia hään saapi kokhoon paikkakunnasta ennenko hään kiikkuu lavale.

Mataaringistä hään tietää ette Pajala ei ole niin kaukana sieltä. Pizzeria Lorenzosta hällä oon hyviä muistoja, paikka missä hään kävi monta vuotta aikaa stooypparinna. Keskelä päivää hään piti kohata nuoria kylässä ja jälkhiin sen net menit piililä senaikhaisen miehen kans Suomen puolele. Joka paikka oli kiini ko kello oli sielä tiimaa eessä.

– Ko met piimä lähtä takasi Ruothiin se oli vaikea löytää. Sielä oli viitta missä luki Ruotsi ja mie sanon miehele ette seurata sitä ja kääntää vasemalle.

Mutta hään ei kuunelu ko hään ei pitäny mennä Ruotsiin, hään piti Sverigeheen!

Babben ei antanu perhiin ja vihtoin viimen net tulit metropoohliin Pajalhaan. Hään saattaa kiittöö suomalaista sotalasta Hilkkaa siittä. Tällä Hilkala, joka oli asettunnu Gotlanthiin, oli yhen aikaa ollu suomalainen erikoistyö Ruottista pöylä missä luki Ruotsi.

– Jos mie en olis nähny sitä kirjaa met olisimma piiain vieläki pyörinhee Suomen Lapissa, mie ja mieheni.

Ei kahalakurkunnauru, vain hiristäminen

Tämä kahalakurkunnauramisen puuttuminen pohjois Ruottissa ja Suomessa oon asia mitä hään ja muut stooypparit oon hunteeranhee. Ette ihmiset ei naura kovin mutta hiristävä vain ei meritte ette net i tykkää siittä. Päin vaston.

– Mie muistan ette pypliikki oli hyvin hiljanen ko mie esinyn Pizzeria Lorenzossa.

Se sai hänen hunteeraahmaan. Monta vuotta jälkhiin hään puhu suomalaisen koleekan Stan Saanilan kans ja se selitti ette ihmiset Pohjoissuomessa ei naura kovin, jos hyvin sattuu niiltä saattaa saa tukehtunheen hiristämisen.

– Hänen tulkitteminen oli ette täälä pohjolassa ei ole hyväksytty ette istua ja nauraa kahalakurkun. Sama oon Norrbottenissa ja Lapissa. Kansalisteatteriki oon ilmottannu ette net joskus raatava ko elläimet kaks tiimaa ette huvittaa pypliikkiä pohjolassa joka istuu hiljasenna käet värkkilössä.

Jälkhiin net saattava tulla framila ja sanoa ette se oli parasta mitä net oon nähnee.

– En mie anna kuitenkhaan itteni masseintua jos tullee hiljasta Mataringissä, mie vain käyn pääle.

Mikä kans oon jyskähtänny miehleen Babbenilla pitkän kiertämisen aikana oon ette pikku paikoissa oon ylpeys paikkakunnale ja ette asukhaat tunteva ette niilä oon korkea elämänlaatu.

– Ei ole näin Tukholmassa, sielä moni tykkää ette heilä ei ole niin iso elämänlaatu ko oon palsjon rasitusta ja niin.

Halvaks kuunela Babben Larssonia ko se tullee Matarinkhiin 4 toukokuuta? Lippuja oon ticketmaster.se

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Toornionlaaksossa ei naureta kahalakurkun – täälä vain hiristethään sanova stooypparit jokka oon käyhnee rajaalueela.

Sjärmilentäjät tykkäävät kovasti Toornionlaakson vapauesta

Ette alkaa lentämhään oon minun elämän paras päätös, sannoo Patrik Heikkilä Mataringistä, joka nyt oon jo viiettä vuotta piluuttina. Kuva: Privaatti

Ruottin issoin paramuturiklypi räknättynä henkeä kohti löytyy Mataringistä. Nämät 18 Toornionlaakson sjärmiklypin jäsenet saavat maksotta ilmatillaa ja aivan mahtavan näköalan väylän yli.

– Rajan lähelä oon ilmassa vain joitaki rajotuksia mutta se ei ole tavalista ette näin oon, sannoo lentäjä Patrik Heikkilä, 28.

Ainua rajotus mikä oon olemassa kymmenen pelikuorman raatien sisälä oon se, ette hobbylentäjät ei saa mennä Suomen rajan yli. Sen siihaan net saavat ottaa matkhaan omat rustinkit naapurhiin ja staartata sieltä.

Patrik, joka assuu Haapakylässä, päätti 2012, ko hään oli kokeilu tandemilentoa yhen instryktöörin kansa, ette hään alkaa lentämhään.

– Moni uskoo ette se oon tyyristä ajanviettoa mutta hyvän käytetyn rustinkin saattaa saa käshiinsä vähän yli 40:llä tuhanella kruunula, sannoo Patrik, joka sai halthuunsa Mats-isän kampheet. Sen lisäksi käyttökustanukset oon matalat, nuin 30-40 kruunua tiimassa bensiinistä.

Paramuturi oon muturi jonka prupelli kannethaan sölässä siloissa, siiheen liitethään iso sjärmi.

-Mie en tartte niin pitkää lähtömatkaa vain mie laukon piiain 25-30 askelta ennenko pääsen ilhmaan. Mie pruukaan mennä Haapakylänsaarele ja nousta ilhmaan sieltä.

Vauhti ilmassa oon siinä 25:n ja 70:n km/h välilä ja tavalisimat korkeuet oon 150 ja 1000 meeterin välilä. Muturi tarvithaan siiheen ette pääsee kyllin korkealle ja suorassa lennossa etheenpäin. Maahaanlaskussa piluutti ei tartte käyttää muturivoimaa, silloin hään vain seilaa alas.

Kunkas kauas sie pääset yhelä tankila?.

– Se riittää nuin neljä tiimaa niin ette teuriiassa saattasin lentää vaikka 16 pelikuormaa yhtä mittaa. Patrik oon ylhäälä lentämässä kerran viikossa jos oon ilmoja.

vag-99-foto-roger-anttila

Tie 99 Mataringin ja Pajalan välilä saattaa jonaki kesäiltana olla näin kauhniin näkönen. Kuva: Roger Anttila

Sie olet tehny nuin 400 staarttia. Etkös sie ole kohta nähny Toornionlaakson?

– Ha, ha, en, se olo, ko nousee maan päältä, oon uskomaton, kutkuttaa joka ainua kerta. Se oonki aivan erityinen tunne olla sielä ylhäälä 500 meeterin korkeuella ja istua niinku puutarhaatoolissa, panna kiini muturin, ottaa pois kuulosuojat ja kuunela tuulen suhinaa köysissä.

– Sitte oon kansa aika hauska lentää siutti jonku kaverin joka istuu ulkona althaanila grillaamassa. Niin sielä oon aina jotaki uutta jota saattaa tjekata.

Patrik oon lentäny Franskassa ja Tjekissä muitten sjärmilentäjitten kansa. Pissiimän lennon tähhään saakka hään teki tjekkiläisten viinitarhoitten yli.

Patrik oon myötä Toornionlaakson sjärmilentäjäklybissä, jolla oon 18 jäsentä.

Jos räknää jäsentä kohti niin Mataringissä oon enniiten paraklybiläisiä Ruottissa. Se vastaa nuin 400 lentäjää Stockholmissa.

overtornea-samhalle-foto-roger-anttila

Mataringin kylä ja Suomen silta taihfaanrannassa. Patrik tykkää kauheesti eri luononilmiöistä ja tulvaveestä. Kuva: Roger Anttila

Kunkas se näin oon?

– Täälä oon niin vapaata, ilman rajotuksia. Jos olhaan lentämässä suurkaupunkissa niin suuri osa ilmatiloista oon suljettu trafiikilennon vuoksi.

– Toornionlaaksossa oon kansa kenttiä joka paikassa joista met saatama nousta ilhmaan ja laskea maahaan.

Välistä Patrik näkkee ilmasta jonku ison elläimen ja silloin hään pruukaa laskea alas kurkkimhaan. Kerran hään näki ison hirven joka seiso kahen jääkärin välilä, net olit passila.

– Ei kumpikhaan jääkäristä nähny hirveä mutta mie näin kaikki kolme. Se oli Haapakylän jahtilaaki joka oli sielä ja mie sain jälkhiin tietää ette hirvi jäi elhoon. Se oli ainuakertanen näkö.

Tulvavesi, jäänlähtö ja muut luononilmiöt ovat muuten Patrikin lempinäköaloja.

Joskus sattuu ette Patrik jonku pyyöstä ottaa valokuvia eri kotitaloista ja paikoista, mutta hään sannoo ette se oon sattuma jos kuvat oon hyviä. Valokuvvaajaksi hänestä ei ole.

Toornionlaakson sjärmilentäjillä oon samanniminen naamakirjakryppi. Sinne lentäjät panevat heän fiiniä kuvia Toornionlaaksosta.

Meänkielensi Erling Wande

patrik-heikkila-ovanfor-sitt-hem-i-haapakyla-foto-privat

Patrik Heikkilä oman koin mäkipuolela Haapakylän lähelä, Mataringissä. Järvi taustala oon Särkijärvi. Kuva: Privaatti

EM-kolmonen: ”Mie träänaan paljon enämpi ko kaikki muut.”

Ruottin lanslaaki otti äskettäin pronsin daartti-EM:issä Hollannissa. Paras tulos lanslaakile 26:heen vuotheen. Tony kuvan oikealla puolen. Kuva: Ruottin lanslaaki

Yksi Euruupan daartti-pelin huippupellaajia assuu Mataringissä. Tony Alanentalo oon juuri saanut pronsin yhessä Ruottin daartti-lanslaakin kansa.

-Minun vahvuus oon siinä ette mie träänaan paljon enämpi ko toiset, sannoo 46-vuotias. Se koskee niitäki jokka oon myötä lanslaakissa.

Hään assuu Mataringin keskustassa yhessä vaimon ja neljän lasten kansa eikä ole sen enämpää vauhtissa ko kukhaan muu. Mutta hänen elämä oon vähän erilaista. Niinä aikoina ko aktiviteetti oon matala Juoksengin Rektabissa hään seisoo ylivooninkissa omassa Matarinkitien kämpässä ja harjottellee tikanheittoa. Kuus-kaheksan tiima päivässä. Daartti oon ollut ”hänen” asia vuesta 1992 asti ja nyt hään oon Euruupan parhaita. Mutta minkhäänlaista ylpeyttä tästä pronsista hään ei tunne nyt suohraan kilvan jälkhiin.

-Met olima lähelä hopeaa, mutta sen otit englantilaiset ko net löit Hollannin tiimifinaalissa. Niin ette met saima tyytyä pronsshiin, toteaa ”Hullu ruottalainen”, joka oon Tonyn lempinimi.

Henkilökohtaisesti hään pääsi viienelle paikale EM-tuplassa yhessä Daniel Larssonin kansa ja viienelle paikale tiimipelissäki.

Kilpailee vintiläki

Ette ylipäätänsä päästä EM-kilphaan yllätti Tonya vaikka kunto oon kauon ollut hyvä. Kevän mailmanrankkinkikilvan Suomessa hään voitti ja sen jälkhiin lanslaaki otti varsin yhtheyttä hänheen. Enniiten Tony kilpailee Suomen eliittisarjassa, sielä tämä homma oon suuri. Sielä hän voittiki viimi vuona pisteliikan. Hänen trääninkikumppanit oon muuten Aavasaksassa ja Ylitoorniolla. Mutta tavalisempi oon, ette hään oon myötä webcam-kilpailuissa kotona omassa kämpässä tietokonheen kautta, jossa vasthaanpellaajat oon koko maailmasta.

-Mulla oon kaamera meeterin päässä taulusta ja met kilpailemma toelisessa aijassa. Met pellaama meän kumppania vasthaan ja se oon hyvvää kilpaharjottelunaki, sitä vähän hermostuuki.

Mutta ei tässä sen rikhaamaksi tule. Kaikki kilpareisut hään häätyy maksaa omasta plomskasta.

-Häätyy olla ymmärtäväinen froua ja häätyy häntä vähän smööratakki niin ette se hyväksyy tätä reisaamista ja kilpailemista.

tony-alanentalo-tavlar-i-swedish-open-2016-foto-privat

Tony Alanentalo kilpailee Swedish openissa 2016. Kuva: Privaatti

Paras mailmassa

Hänen oma ponnistusvoima hyötyy tuntheesta ette saattaa voittaa.

-Ko oon voittanu ison tyrneerinkin niin sitä saattaa tuntea olevansa paras mailmassa vaikka se saattaa olla vain paras Suomessa.

Jo ensimäisen kerran ko Tony otti tikat kätheen ja alko sihtaahmaan niin hään huomasi ette hään aina eli kohta aina osasi oikehaan paikhaan eli oikeen lähele sitä. Sen jälkhiin hään alko träänaahmaan neljä-viisi tiimaa päivässä ja vuotta tämän jälkhiin hään kiipesi ylös paikale joka tarkotti ette hään kuulu kymmenen parhaitten joukhoon Suomen Lapin rankinkilistala. Sama asia tapahtu Ruottissaki.

Koko trääninkin salaisuus oon se ette kaikki häätyy olla auttomaattista ko viskaa.

-Sie et saa joutua siiheen ette hunteeraat kunka sitä seisoo eli kunka pittää heittää, lihasmuistoahaan sitä koko aijan träänaa. Mitä ykstoikkoisempaa, sen parempi.

Sen missä saattaa vaihetella oon kaksnastasen eli kolminastasen eli ”bulls eye”-mallin välilä, net antavat eri määrän pistheitä sen jälkhiinko mihinkä paikhaan tikka joutuu. Hään saattaa tehhä vähän eroa siinäki kunka hopusti hään viskaa.

Hyvä ominaisuus Tonyla oon se, ette hään ei pölkää häviämistä.

-Mie tykkään siittä ko saapii olla paras enkä pölkää johtaa kilpailua. Jos sinua pelottaa häviäminen, niin sie alat hermostumhaan ja oon hankalampi voittaa. Daartti oon hyvin paljon hermourheilua.

Meänkielensi Erling Wande

 

Takasitulija auvaa putiikin Matarinkhiin

Maria Larsson muuttaa 29 vuuen jälkheen Matarinkhiin. Kessään mennessä täyttyy hällä yks unelma – hään aukasee käsityöputiikin keskusthaan.

-Mie oon kasunnu fammun kans, joka osasi unissaki kutoa sukkia, sannoo 49-vuotias Maria.

Maria kuuluu siihheen sukupolhveen, joka muutti 1980-luvun alussa Tornionlaaksosta, aikanna jollonka valtio lykkäsi tänne piitraakia, ette saaha ihmiset hakkeutumhaan pois työttömyyestä. Ekforsin tyär oon sen jälkhiin asunnu Kierunassa kahtheen otheesseen, missä hään oli töissä ensin hoitohommissa ja sitten Valtakunnan Poliisihallinossa. Näitten jälkhiin hään siirty töihin Hallstaviikhiin käsityöahväähriin.

-Mie tehen paljo käsitöitä ja siinä putiikissa hommatessa mie sain aatuksen laittaa pysthöön oman käsityöahväärin. Matarinkissa ei semmosta ole. Monitten mielestä minun aate oon toela hyä.

Putiikin nimi tullee olehmaan käsityönurkka Vaivero (Finnmyrtens handarbetshörna) sentähen ko soon juuri vaivero-kasvi, mikä oon ussein kaverrettu rajala tehthyin aterimhiin ja korhuin. Matarinki tuli osittain senki tähen kysheessen ko hänen kumppani Roger Hjort, jonka juuret oova Armasjärvelä, hakkee työtä.

Marian isä Ingemar Andersson Ekforsista, Hietaniemen ulkopuolelta, oon sitäpaitti antannu ymmärtää, ette hänen huusholli oon hälle liian suuri ja ette hään muuttaa pienemphään asunthoon.

Maria siirtyyki toukokuussa Rogerinsa kanssa hänen omhaan lapsuuskothiin.

Kranhiin kaks kilomeetriä

-Meistä tullee Ekforsin kolmas pysyvä huusholli ja meän lähhiin kranni oon kahen kilomeetrin päässä. Onhaan sielä tillaa, mutta se ei minua häiritte.

Maria toivoo ette saattaa aukasta hänen käsityöputiikin keshään mennessä. Saattaa olla ette kysseesseen tullee Nybergin aiempi lukaali Mataringintielä, mutta tätä kirjottaessa ei mithään ole vielä lyöty lukhoon.

-Tämä käsityöhomma oon mulla geeneissä niin mamman ko papanki puolelta. Fammuki pruukasi istua kungastoolissa ja kutoa siinä nukkuessaki sukkia.

Maria oon itte suuntautunnu virkkaamisheen ja brodeeraukseen, vaikka hään pittää kutomistaki oikein mukavanna.

Hään kattoo, ette hänen kumppani Roger hjelppaa häntä putiikin kanssa.

-Mie saatan piian saaha hänet virkkaahmaa patalappuja, Maria nauraa. Ei ainakhaan, mutta näytheilepanossa hään oon hyä ja saattaa kyllä jelpata.

Mitäs sie ootat enniiten tältä muutolta?

-Ette mie vihonki saan tehhä mitä mie halvaan – olla oman itten trenki.

Meänkielensi Matti Junes

Maria flyttar tillbaka till Övertorneå. Foto Privat

Maria Larsson muuttaa takasi Matarinkhiin ja totteuttaa hänen unelman omasta käsityöahvääristä. Kuva: Privaatti

”Nuoret kehuva ette het tuleva Toornionlaaksosta”

Osa Mataringin Länsmansgårdenin henkilökuntaa. Vasemalta seishaaltansa Kati Vedestig, Mumena Alisada, Ani Mäki ja Anne Pasma. Istumassa: Berit Lindberg, Inger Lejon ja Maj-Britt Funck.

Meänkieli oon poppis nuorten keskelä sosiaalimeetioissa. Olletikki pojat tykkäävä ette se oon huippuhyvä ette saarnata rajakieltä, sannoo ryhmä vaimoja joita met olema puhutelhee Mataringissä.

Met olema tulhee takasi systeritten työ vanhainkoissa Länsmansgården Mataringissä (lukekaa entinen artikkeli meänkielestä hoijossa). Tällä kertaa met halvama kuula heän omia mielipitheitä meänkielestä. Käypiikös kielen pelastaa? Oonkos se oikeen ette kuttua sitä kieleksi?

Berit Lindberg oon kotiakääntäjä. Hään tuli takasi Matarinkhiin täytenä ja alko puhhuun meänkieltä vasta 35-vuotihaana.

– Minun vanhimat puhut aina ruottia kotona ko mie olin pieni, hään sannoo.

Beritin vanhimat kuuluva siihen polhveen jokka kielethiin puhumasta suomea koulussa ko net kasusit ylös ja niile se oli tärkeä ette heän kläpit opit ruottia. Toornionlaakso piti ruottalaistua ja vanhimat otit sen kattanon itheensä kokohnaans. Berit uskoo ette se oon liika hiljasta ottaa kielen käytänthöön nyt ko yks polvi oon jo häviny.

-Mie en alkais koskhaan puhuhmaan minun kläpile suomea tänäpäivänä, koska mie en ossaa sitä kyllin hyvin. Se tuntuis epäluonoliselta. Valtio olis häätyny aatela sitä sillon ko mie olin pieni: ette se oon tärkeä ette met opima meänkieltä.

Sanothiin ylpeäksi

Työkaveri Inger Lejon tykkää ette siinä oon ero missä paikkaa Mataringin kunnassa sitä oon kasunu ylös.

-Svansteinissä, mistä mie tulen, puhuthiin pääasiassa ruottia ko mie olin pieni samhaanlaihin niinku pääkylässä Mataringissä. Mutta Juoksinkissä ja Rantajärvessä puhuthiin meänkieltä. Met svansteiniläiset kuttuthiin ylpeäksi kylälaisilta ko meän pääkieli oli ruotti.

Kunkas tet kattotta ette valtio sannoo meänkielen minuriteettikieleksi ja ette kläpilä oon oikeus saa opetusta?

– Mie tykkään ette se oon liika hiljasta oppia kielen koulussa jos sitä ei ole puhuttu kotona, sannoo Ani Mäki. Sitä häätyy oppia sen vanhimilta, muuten sitä ei tule saathaan hyvin.

Inger Lejon ei ole yhtä varma ette se oon liika hiljasta. Se oon huomanu ette olletikki nuoret pojat oon alkanhee puhhuun meänkieltä viimi aikoina. Naamakirjassaki näkkyy monta uusimista meänkielelä niin nuorten ko vanheemitten keskelä.

-Se oon tullu nuorten puhemalli ette sekottaa suomea ja ruottia, sannoo Inger. Net tykkäävä ette se oon huippuhyvä.

Ani oon kans huomanu ette nuoret kehuva ette net tuleva Toornionlaaksosta, ette kyllä ainaki tärpästilkkeli oon saattanu lyä toissaale?

Kati Vedestigin vanhimat oon Suomesta. Hänen mielipie oon ette meänkieli ei ole kieli, ko vain murre.

-Jos sitä reisaa ulkopuolele Toornionlaaksoa niin ei kukhaan ymmärä mitä sitä sannoo. Silti mie tykkään ette se oon tärkeämpi oppia oikeata suomea.

Huonoja kokemuksia

Kati ei ole yrittänny opettaa hänen kläpile suomea koska hällä oon huonoja kokemuksia siittä. Hänen sisarella tuli ongelmia koulussa ja se havathiin yläastheela ette se hunteerasi suomeksi ja kirjotti ruottiksi.

-Mie en halva ette meän kläpit häätyvä kokea semmosta.

Ani Mäki, joka kans tullee suomesta, kuttuu meänkieltä ”huonoksi suomeksi”.

Berit Lindberg kans tykkää ette se oon paha kattoa ette meänkieli oon kieli vaikka kielentutkijat sanova muuta.

-Mie tykkään ette se oon niinku Kaihnuunruotti ja Piitimenruotti, mie uskon ette se katoaa. Minun omat kläpit ei saata sanoa muuta ko makkara meänkielelä, se oon kaikki.

Inger Lejon tykkää ette se oon hyvä ette valtio antaa tukea ette säilyttää rajakielen.

-Emmä met saata antaa sen kuola. Mutta samala mie tykkään ette se oon tärkeämpi ette kläpit oppiva muita kieliä koulussa koska meänkieltä ei saata käyttää missään muuala ko täälä ylhäälä.

Maj-Britt Funck uskoo ette meänkieli tullee katoamhaan aijanolhoon ko se oon niin harva joka puhhuu sitä kotona: -Kieltä häätyy puhua kotona jos sen meinaa säilyttää, se oon tärkein.

Ani Mäki oon merkiny ette ko hään oikeen suuttuu niin hään käyttää kahta kieltä, ensiksi meänkieltä ja sitten ruottia. Oonkhaan se enämpi painava niin?

-En tiä miksi mie tehen niin, se oon vain sillä laila.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Bildhäfte på meänkieli.

Länsmansgårdenissa Mataringissä oon kuvakirjoja meänkielelä joita Svansteinin koulukläpit oon tehnee.

Matarinki houkuttellee asukhaita ilmasilla tonteila

Kunnan maa maksaa vapaa-ajan rakentamisseen siinä 50000-70000 kruunua tontilta. Kuva: Susanne Redebo

Matarinkin kunta freistaa saaha asukhaita kylhiin kenkkäämällä yksityisile valhmiita tontteja ilman maksoa.

Het jokka freistaava rakentaa pykinkin keskusthaan taikka sen ympärillä olehviin kylhiin, tämä kunnan temppu voipii hyvinki tuntua omaperääseltä ja antelihaalta. Mutta ampyyti koskee kuiteski vain vieraspaikkakuntalaisia. Heile oon lisävaatimuksenna, ette het muuttava kirjansa Matarinkile ja asettuva pysyvästi kunthaan asuhmaan kahen vuuen aikana siittä ko oova tonttinsa kuitanheet.

Ampyyti ei koske heitä, jokka halvaava rakentaa vain loma-asuunon ja oleskella vain vissit ajat vuuesta kunnan aluheela.

Kunta halvaa kenkätä näitä omia tonttehjaan heile, joila oon meininki rakentaa ittelheen omakotitalo. Matarinkin keskustassa – mukhaan lukien Turovaara ja Ruskolan Ekokylä – näitä rakentamisseen valhmiita tonttia oon 25, Hedenäsissä viisi ja Svansteinissa kymmenkunta.

Kunnanneuvos Tomas Mörtberg (C) oon jo aiemin tuonnu framile tämän ja viime vuona tehyn puliittisen päätöksen perustheita. Kunnan johto halvaaki rohkasta rakentakia ja kantaa tämän päätöksen kautta kortens kekhoon aikana, jollonka pankit oova epäröiviä, mitä tullee uuisrakentamisen lainotuksseen.

Kunnan tekninen johtaja Carl-Axel Sundbaum sannoo, ette misthään suurista rahoista, jokka kunta muka menettäs, tässä kuiteskhaan ole kyse:

-Ei vainkhaan. Jos sie halvaat ostaa Matarinkilta valhmiin tontin, se ei maksa enempää ko 50 000-70 000 kruunua. Ja valhmiin omakotitalon tontteihneen sie saat tänhään 500 000-600 000 kruunula. Valhmiin talon ostaminen oonki selvästi halvempaa ko ette rakentaa uuesta.

Gratis tomter

Kunnan kenkättävät tontit löytyvä kartale merkittyinä kunnan nettisivuilta www.overtornea.se

 

Oovakkos ihmiset tarttunheet ampyythiin maksuttomista tonteista?

-Oon niitä joitaki, jokka oova soittahneet, mutta kukhaan ei oo vielä ittelheen tämmöstä tonttia varannu. Tontithaan oova kaikitenki aika halvat ostaakki, jos sie meinaat ittelesti vapaa-ajan asuntoa – vain 70 kruunua neliöltä.

Ruskolassa oon maa vieläki halvempaa. Sie saat ittelesti 50000 kruunula valhmiin tuhanen neliön tontin. Tontit, joita kunta oon kenkkäämässä, oova siinä 1000 neliötä koolthaan ja net sijaitteva kaikin taajama-asutuksen kupheessa.

Ko oon kyse teolisuustonteista hintalappu oon Matarinkillaki toinen – neliöhinta oon 20-2000 kruunun väliltä.

Ruskolassa oon maa vieläki halvempaa. Sie saat ittelesti 50000 kruunula valhmiin tuhanen neliön

tontin.

Tontit, joita kunta oon kenkkäämässä, oova siinä 1000 neliötä koolthaan ja net sijaitteva kaikin taajama-asutuksen kupheessa.

Ko oon kyse teolisuustonteista hintalappu oon Övertorneållaki toinen – neliöhinta oon 20-2000 kruunun väliltä.

Olikos tämä aatus ilmasista tonteista hyä idea?

– Kaikin ideat, jokka houkutteleva ihmisiä tänne asuhmaan, oova hyviä, koska meän väkiluku hupenee joka vuosi…

Kunnan kotisivun kartala oova maksottomat tontit merkittyinä. Se ole ko mennä ja klikata www.overtornea.se

Meänkielensi Matti Junes