”Meänkielen kautta oon helpompi päästä vanhusten kansa puhheile”

Osa Mataringin Länsmansgårdenin henkilökuntaa. Vasemalta seishaaltansa Kati Vedestig, Mumena Alisada, Ani Mäki ja Anne Pasma. Istumassa: Berit Lindberg, Inger Lejon ja Maj-Britt Funck.

Se oon tärkeätä saattaa meänkieltä ko oon töissä vanhustenhoiossa Toornionlaaksossa.

-Ei kukhaan meän asukhaista ole täysin ruottinkielinen, sannoo alihoitaja Inger Lejon Mataringin Länsmansgårdenilla.

Met kohtaama kahvirastila vanhusten asuntolassa, joka oon vain kivenheiton päässä kunnantalosta. Nykyhään 15 henkeä assuu sielä ja kuus alihoitajaa oon kokkointunheet kaffipöyän ympäri. Kaikki vaihettavat helposti, aivan aattelematta, kieltä ruottin ja meänkielen välilä.

-Ko saattaa meänkieltä oon se etu ette pääset paljon lähemäksi näitä vanhuksia ko jos vain saattaa ruottia, Berit Lindberg sannoo.

Puhua vanhusten kansa heän omala tunnekielelä oon tärkeä, net korostavat. Samala het huomaava ette suomen kielen ja meänkielen ero oon aika suuri. Se paljastuu ei vähinthään silloin ko sukulaisia Suomen puolelta tullee käyhmään heän tykönä.

Länsmansgårdenilla kaikki jokka kuuluvat vaikinaisen persunaalin vanheemphaan joukhoon saattavat meänkieltä, nuoreman sukupolven kielitaito oon vähän heikompi.

-Net ei saata ollenkhaan eli vain vähän, Ani Mäki sannoo. Joskus net sanova ette net ei halva mennä näitten tykö ko het itte ei saata heän kieltä. Se tapahtuu eritysiesti silloin ko oon kysymys ihmisistä jolla oon hankalimpia tarpheita. Oon kansa semmonen riski ko ette jokku niistä jokka asuva täälä saattava tulla aggressiiviseksi jos henkilökunta ei saata kieltä

Puhuminen hankala

Nykyhään ei ole olemassa vaatimusta ette henkilö joka saapii työpaikan Mataringin vanhustenhoissa häätyy saattaa meänkieltä eli suomea. Sitä vastoin oon olemassa vaatimus ette suomenkieliset häätyvät osata ruottia.

Berit Lindberg kasusi ylös Kuivankhaassa, pienenä hään ei koskhaan puhunu meänkieltä ja siirty varhain rajan läheltä ennenko hään siirty takasi 35-vuotihaana.

-Vasta täyenä mie aloin puhuhmaan meänkieltä vaikka mie olen aina ymmärtäny sitä.

Alussa hään tykkäsi ette puhua oli paha.

-Aivan alussa mie käytin sitä vain yhessä täälä asuvitten kansa, en halunu ette henkilökunta olis kuulu minua.

Berit uskoo ette meänkieli vähän kertaa menettää tillaa Toornionlaakson vanhusten asuntoloissa ko nuoremat sukupolvet tykkäävät paremin ruottista.

Ani Mäki ei ole yhtä varma.

-Suomesta hään siirty paljon vaimoja Toornionlaakshoon, ja tyttäriäki toiselta puolen väylää. Ja nehhään puhuva meänkieltä, Ani sannoo.Hään oon itte esimerkki tästä. Ani oli nuin 30 vuotta ko hään vuona 1989 tuli Ruothiin rakkauen takia.

Anin mielestä juuri nämät Suomesta siirtynheet pitävät meänkieltä elävännä.

Ani och meänkielen sanakirja

Länsmansgårdenilla oon yksi meänkielen sanakirja, jota alihoitaja Ani Mäki näyttää meile.

Jääpii ulkopuolele

Berit Lindberg kertoo ette oon olemassa riski ette net asujat jokka ei saata meänkieltä jäävät yhessäolon ulkopuolele.

Tästä oon esimerkkiä muualta Toornionlaaksosta, jossa jokku oon valihneet asumisen Ylikaikhnuula siinä pelossa ette het ei pystyisi kommunikoihmaan.

Samala alihoitajat huomaottavat ette henkilökunta koko aijan hyvin helpola siirtyy kielestä toisheen. Se oon etu kaikile, niin ruottin- ko suomenkielisille.

-Ulkopuoliset ihmiset innostuvat siittä kunka met puhuma, Inger Lejon sannoo. Jos emmä löyä suomalaista sannaa niin met otama asian ruottiksi ja jatkama vain puhumista.

Maj-Britt Funck oppi meänkielen ko hään oli 19 vuotta vanhaa ja alko töihiin vanhustenhoijossa. Itte hään ei tykkää ette hään saatta meänkieltä niin hyvin, mutta se toimii.

-Mutta se oon näinki, Maj-Britt sannoo. Sie häyt saattaa kieltä ko sie olet töissä täälä, muuten sie et saata komunikoija asuvitten kansa.

Uusruottalaiset hoitotöissä

Länsamnsgårdenilla oon yksi vaimo Sudanista töissä ja tämä oon opetellut meänkielisiä sanoja. Sanoja ko hänen, maito, ruoka ja kahvi hään käyttä päivittäin.

-Hyvin tehty, Kati Vedestig sannoo. Uusruottalisila ei tietenkhään ole yhtä helppo olla töissä täälä meilä ko Eteläruottissa.

-Mutta aattele ko meän uusruottalaiset 30 vuen päästä joutuvat vanhustenhoithoon ja menettävät ruottin. Heilä oon vain se heän vanhaa kieli jäljelä, vaikka arabian kieli. Silloin vasta net hankaluukset alkava, Kati hunteeraa.

Alaviite: Tämän artikkelin alihoitajat tulevat hiljemin uuessa artikkelissa, jossa het saavat selittää heän käsityksistä meänkielestä. Onkos se kieli joka tullee säilymhään?

Meänkielensi Erling Wande

Kotiseutupäivät saattava loppua

Mataringin kotiseutupäivät oon viekotelhee paljon poismuuttanheitä torniolaaksolaisia tulheen takasi kotia. Mutta nyt oon epävarma jos tämä 26-vuotinen perintö jatkuu.

– Jälkhiin viimi kesän järjestelmän met järjestäjät saima kovvaa kritiikkiä ette se ei ollu kyllin hyvin järjestetty, kertoo Christer Töyrä, markkinajeneraali ja vastuuessa kotiseutupäivistä.

– Jos met aioma jatkaa kuttumhaan ihmisiä tulevaisuuessa niin se vaatii muutoksia mutta justhiin nyt met emmä tiä kunka.

Kurt Juntti oon mies joka alotti kotiseutupäivät 1989. Päämäärä oli ette kunnan kotiakääntäjät muualta saisit maholisuuen kohata. Ensimäinen vuosiryhmä jokka kuttuthiin olit syntynhee 1949. (Kaikki oppilhaat jokka oon syntynhee jälkhiin 1949 oon saahnee kuitenki yhen kuttun tähän saakka.)

Kunta tuli heti myötä järjestelhmään ko net samala passasit pääle ja selitit kunka seutu kehittyy, mitä virkoja puuttuu (opettajia ja hoitoväkeä) ja rahalisesti avustit pyssireisuja, ruokaa, leikkiä, saunomista ja sisälemaksoa markkinatanssiin Folkets hyysilä. Kotiseutupäivät oon aina Mataringin markkinan aikana jyylissä. 

Meni hyvin alussa

-Ensi vuosina se meni hyvin, ihmisiä siirty takasi ja alko töihin täälä.

Kunta oli näihin aikhoin huomanu ette paljon ihmisiä tuli pansuunile ja opettajan tarve oli suuri. Vieläki vailtuu koulutettua petakookista henkilökuntaa.

Mutta nuin 2005 jotaki tapahtu ko kotiakääntäjämäärä kesäkokkuksiin alko vähehneen. Sillon kunta päätti ette kuttua monta vuosiluokkaa kerrala ja nyt se oon neljä joka kerta. Tulavanna kesänä se oon net jokka oon syntynhee 1957, 1958, 1967 ja 1968.

– Met olema kans merkinhee ette net nuoremat vuosiluokat ei tule. Sen vuoksi 70-lukulaiset oon kokohnaans tryykätty pois. Net oon piiain keskelä heän kariääriä ja laittava perettä ja sen vuoksi ei ole niin kiinostunhee kotiseutupäivistä?

Vaatii muutosta

Jonku aikaa kuttuthiin kolme vuosiryhmää joitten syntymävuosila oli kymmenen vuotta väliä, mutta se muuttu äkkiä. Ihmiset valitit ette niilä oli liian suuri iänväli, ette niilä ei ollu niin paljon yhtheyttä.

Miksis sie uskot ette kiinostus tälle järjestelmäle oon väheny?

– En tiä. Se oon kymmenen vuotta väliä kuttuile jokhaiselle ihmiselle ette ei se vain pitäs olla liika taahjaan.

Kunka se tullee tulevaisuuessa hään ei tiä.

– Viimi kesänä se ei ollu ollekhaan hyvä. Se joka oli hoitanu kokkouksen Koivumaan kentilä kuoli viimi talvena ja se joka otti yli ei tehny hyyää työtä.

– Jos met meinaama jatkaa niin muutos häätyy tulla.

Välhiin oli hunteerinki ette siirtää järjestelmän Kattilakosken ravintolhaan mutta se ajatus oon nyt lyöty alas.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund