Pajalan lentomatkustajat lissäytyhneet kovasti

Lentokentän päällikkö Arnfinn Bonå oon ilonen siittä ette aina vain useampi valittee Lennon Pajahlaan. Kuva: Privaatti

Reisaajitten määrä oon lissäytynny kovasti Pajalan lennoila. Luulaja-Pajala välin matkustajamäärät oova tuplautuhneet sitten vuuen 2015.

-Palvelu oon mahottoman tärkeätä tälle seu ´ulle ja sille, ette tääläki mennee asua, sannoo Jonairin lentojohtaja Mattias Eriksson.

Rajan lennot oova siten elpymässä sitten viime vuuen reilun notkahuksen.

Lyhyesti sanottunna: Kaunisvaaran kruuva oli vielä 2014 käynissä ja sillonen lentopuulaaki Avies, jolla lentosopimus oli, pelasi hyvin. Sitten kuiten kruuvahoito loppu ja Avies puulaakilla oli suuria vaikheuksia heän propleemien kanssa ennenko Liikennelaitos (Trafikverket) maaliskuulla äkkiä toppasi sen toiminnat. Lennotten sulkemiset ja myöhästelyt söivätki raskhaasti luottoa puulaakin lenthoin. Tämä oli tilanne ko Jonair otti liikentheen maaliskuulla 2015 – kolmen päivän varotuksella – halthuun. Samana vuonna Pajalan kunta ajo alas heän lentämällä tekemät virkareisut.

– Nämät kolme hoitoa toit myötä lennoile suuret tappiot, kertoo lentokentän päälikkö Arnfinn Bönå.

Markkinat alkahneet elpyä

Nytten oon kulunnu puolitoista vuotta aikaa ko Jonair otti homman halthuun ja markkinat oova alkahneet elpyä.

– Saama olla iloset, ette kehitys oon ollu näinki hyvä nytten ensimäisenä vuonna, mutta met tarvittemma tulevannaki vuonna Liikenelaitokselle yhtä fiinit luvut. Tätä lentokenttää ei mene käyttää ilman valtion tukea.

Jokhainen lentotooli oon tänhään voimakhaasti valtion tukemaa ja tuki eelyttää ette lentolinja oon tärkeä.

Lentopäällikkö Mattias Eriksson:

– Lentolinjan tarkotuksena oon liittää maanosa yhtheen muun Ruottin kanssa. Intressi oon siinä, ette luua yhtheyksiä ja linja oonki osa infrastruktuuria. Juuri niinko häätyy olla pikkuteitäki, vaikka moni niitä ajaskhaan, niin sitä häätyy olla vähemillekki reisaajille lentolinjoja.

Luulaja-Pajala välin lentokone kulkee kahtheen otheesseen päivässä (paitti lauantaisin) ja sillä oon kuusi matkustajapaikkaa kullaki lennolla. Lähtöajat oon passattu Tukholman lennotten jälkhiin molemphiin suunthiin.

Kultavuosi 2014

Liikennelaitoksen sopimus meinaa, ette Jonairin häätyy käsitellä vuosittain 6000 matkustuspaikkaa jaettunna 1000:lle eri nousule.

Kultavuuen 2014 aikanna lensi 4318 reisaajaa Luulajan ja Pajalan väliä. Vuuen päästä ko kruuva oli sulettu ja lentopuulaaki Avies painiskeli heän ongelmitten kans, romahti reisaajien määrä 1025:een. Kuluvanna vuonna ko otethaan syyskuuki lukhuun oon lennoilla ollu reisaajia 1193. Kuukausittain heitä oon ollu vaihtelevasti 54:n (heinäkuu) ja 174:n (syyskuu) välillä, mikä tekkee keskimäärin 5 reisaajaa päivää kohti.

– Tämähän oon pieni määrä, mutta se voipii viisata Liikenelaitokselle, ette lento oon tarpheelinen, painottaa Arnfinn Bönå.

Seuraava Liikenelaitoksen analyysijakso koskee vuosia 2019-2023.

– Mie toivon ette heilä oon ymmärystä sille, mitä täälä ylhäälä oon tapahtunnu ja ottava sen huomiihoon heän analyysissä.

ArnFinn sannoo, ette parempaa puulaakia ko Jonair ei Pajalaan ois voitu saaha ko puulaaki oon koko Ruottin jämttein.

Alaviite: Tiketin hinta Luulajan ja Pajalan välilä oon 349-995 kruunua yhtheen suunthaan.

Meänkielensi Matti Junes

jonair-tog-over-flyglinjen-foto-jonair

Jonair otti vuosi aikaa halthuun lentolinjan Luulajasta Pajahlaan. Lähtöajat oon passattu Tukholman lennotten jälkhiin. Kuva: Jonair

”Jotaki löysää minussa ko mie marsin”

Monala oon syän Kangosessa mutta assuu Luulajassa. Valokuva: Reino Jillker

– Mulle runoileminen oon kohta niinku henkiä, mie aina kirjotan runoja. Se oon minun malli hunteerata olosta, selittää tuntheitä sanoila, sannoo kirjailia Mona Mörtlund.

Mona oon puetti, tramatiikkeri ja kirjailia. Hään oon kirjottannu kirjoja, filmiä ja teatterinäytelmiä, oon tuottanu Ruottin Raatiolle ja Ruottin Teeveele ja tekkee käänöksiä meänkielele. Hään synty Kangosessa ja hällä oon syän sielä vaikka hään oon siirtyny ympäri ja assuu nyt Luulajassa.

Yks Monan issoimista saavutuksista oon ette hään oon ottanu meänkielen Dramatenhiin Stokholmissa.

– Mie olen ollu sielä kaks kertaa. 2006 Regnblommorna är vackra i år- näyttelyn kansa ja viimi syksynä ko mie luin runoja meänkielelä. Se oli ensi kerran ko puesiitä esitethiin meän kielelä Dramatenilla.

– Dramaten oon kaikkiin meän kansanseeni niin se oon aivan oikeen ette kaikki kielet pitävä olla sielä.

Toornionlaaksolaisten omat ramsat

Mona kirjotti hänen ensimäisen kirjan meänkielelä Monica Johanssonnin kansa yli 30 vuotta aikaa. Kirja missä oon muun muassa ramsoja ja leikkiä mitä hään ja Monica kokosit kulkemalla läpi Toornionlaakson ja puhumalla monen vanhaan ja monen kläpin kansa. Mona oli sillon esikoulunopettaja ja halusi käyttää meänkieltä mutta kaipasi materiaalia. Socialstyrelsin ja Haaparantalaisen kielelisen mentturin Matti Kentän tuen avula kirja tuli ulos nimelä Moron, moron, ostaks`poron.

– Mie muistan ette moni eppäili kunka met saatama kirjottaa semmosta mikä oon vain puhekieli.

Kirja tuli menestys. Ensimäinen painos mikä oli 3 500 kappaletta loppu 1,5 kuussa.

Tänäpäivänä moni nostaa meänkielen Toornionlaaksossa, muut kohta kattova ylön sitä. Miksis se oon niin?

– Se tullee aina olheen eri mielipitheitä. Se aika ko kieli ei ollu missään arvossa oon jättäny jälkiä ihmisissä. Jokhainen häätyy mennä itheensä ja tuntea kunka paljon halvaa ottaa ossaa näihin asioihin. Ei saa tuomita ihmisiä, häätyy olla siiaa monele mielipitheele.

monas-senaste-bok-pa-finska-och-en-oversattning-av-tva-tidigare-utgivna-diktbocker-foto-reino-jillker

Monan viiminen kirja suomeksi ja yksi käänös kahesta entisestä ulosannetusta runokirjasta. Valokuva: Reino Jillker

Kahesta runokirjasta tuli yksi

Monan viiminen työ tuli ulos viimi kevväinä ja sisältää kaks runokirjaa ruottiksi mikkä Irene Piippola oon kääntäny suomeksi (Väyläkirjat). Muistan mettäaukion, lämmön iholla oon kirjan nimi mikä sisältää runokokoelmat Aamuvyö ja Mörtlundin Mona.

Kesän aikana hään oon kirjottannu viis selitystä meänkielelä Ruottin Raation lastenohjelmille Maakinen kriini

Mona selittää kunka kertomukset tuleva hälle.

– Mie saan aina paljon inspirasuunia ko mie liikun ja marsin ulkona.

Niinä vuosina ko Mona asu Toornionlaaksossa hään ajo piiliä aika paljon.

– Jotaki löysää ko mie olen liikheilä.

Joskus kauon aikaa sitten hään kuuli yhestä ameriikalaisesta tutkimuksesta mikä näyttää ette ihmiset jokka asuva väylän varrela tuleva liikuvaiset.

– Mie näin väylän koko aijan minun klasista ko mie kasusin ylös, niin se piiain pittää paikkansa?

Tässä tullee pruui yhestä Monan runoista:

Ennen ko sie lähet

met menemä jänkäle

Oon kuutamaa

ja ilta, vähän viileä

Hillat oon isot ja kypsät

Emmä sano paljon toisile

Mitäs met sanosimma?

Sie lähet huomena

Se oon väistämätöntä

Met istuma hiljaa valkean vieressä

Oon fiinit hillat tänä vuona, sie sanot

Ja niin se oon

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

bokforsaljning-pa-kulturens-hus-i-lulea-foto-reino-jillker

Kirjanmyynti Kulturens Hus Luulajassa. Valokuva: Reino Jillker

 

Sofia ja Jens jättävä Tukholman ja muuttava pohjosheen

Stridsman/Kärrmanin perhe jättää kuluvanna kesännä Määlarinlaakson ja pallaa Sofian kotiseu´ulle Luulahjaan ja Tornionlaakshoon. Kuva: Privaatti

Muuttokuorma kulkee – pohjosheen! Nytten jättää pari juurnalistia Määlarinlaakson ja asettuu asumhaan Luulahjaan, ette saava olla lähelä Tornionlaaksoa. Sofia Stridsman ja Jens Kärrman näkevä, ette kläpitten oon hyä oppia meänkieli.

Met ooma aiemin kertonheet Sofiasta, kunka hään oon hänen kahen kouluikäsen kläpin kanssa nähny vaivan oppia meänkielen. Hällä oon kläpitten kans suuri mielenkiinto kiehleen ja kova hinku oppia sitä pareemin.

Sofian vanheemat asuva Korvassa Övertorniolla (äitin nimi oon Ann-Britt Stridsman) ja Sofia asuki sielä ensiimäiset kymmen vuotta ennen Puuthiin muuttoa.

Puoliso Jens Kärrman oon Tukholmassa tunnettu juurnalisti ja oon nytten viimeksi toiminnu Dagens Nyheterin puliitisenna reportterinna. Mutta nytten perhe jättää Määlarinlaakson.

Miksis tet Sofia muutatta tänne ylös?

-Met oomma kauan jo kaivahneet pohjosheen ja sen oikeita talvia, luontoa ja ihmisiä. Ko Luulajasta nousi framille jännittävä homma niin mie hain sitä – ja sain sen! Näin met sitten päätimmä tarttua tilasuutheen.

– Mulla oon työnnä Luulajan tekniillisen yliopiston lehistökontaktien hoito ja minun mies toimii puolesta friilanserinna.

Mitäs tet tulevaisuuelta enniiten ootatta?

-Ootamma moniaki hoitoja: ensiinnäki, ette tästä tullee jossaki mielessä seikkailu koko perhheele ja ette kottoutua uutheen kaupunkhiin ja sen koulun, esikoulun ja vappaa-ajan hoiotten kans ja ette oppia tuntehmaan uusia ystäviä. Sitten tullee olheen mahtavaa ko saattaa hihtoa eneempi ja olla lähelä lasten mummoa ja muffaa. Tulemma varhmaan ookaahmaan viikonloppusin paljo Korhvaan.

Sie oot jatkannu meänkielen kotiopetusta menheennä talvena; kunkas sie näet mahooliseksi kehittää kieltä Luulajassa?

– Mie piän, ette mahoolisuuet oova hyät. Meän vanhiin tyär oon jo sanonnu, ette hään halvaa lukea koulussa meänkieltä. Luulajahaan oon täynnä tornionlaaksolaisia, jotenka mie uskon, ette niin meän kläpeilä ko mullaki tullee olheen aivan erhiin laihiin tillaisuuksia harjottaa meänkieltä ko Määlarinlaaksossa.

Mitäs sie tulet kaipaahmaan Etelä-Ruottista?

– Meän kaikkia fiiniä ystäviä Mariefredistä.

Oos jotaki, jota sie et ennää sieltä kaipaa?

– Talvia! Hyi takasi sitä kuukausien masentavvaa loska-aikaa!

Kuka eli kukkas oova iloosimmat teän tänne ylös muutosta?

– Se oon varmastikki aviomies. Hänhään oon smoolantilainen ja innostunnu pitkänmatkan sivakoinnista ja oon siksi halunnu jo vuosikauet muuttaa pohjosheen.

Meänkielensi Matti Junes

Utebastun i Korva. Foto Privat

Fiini ulkosauna Korvassa, Sofiian vanheemitten lähelä, tullee vastasuuessa olheen useaaminki heilä käytössä. Kuva: Privaatti

 

Käsityöntekiä Lotta: ”Äläs nyt joulu!”

Lotta Svanberg Vojakkalasta tykkää kauheasti vanthuunkutomisesta ja neuloo kaikki omat vaatheet. Kuva: Privaatti

Lotta Svanbergin vanthuila oon hyymuria. Joskus tyär Vojakkalasta neuloo kirrouksia meänkielelä niihin. Toisela kertaa hään neulaa kiini omala tavala kuvatuita lintuja villasta mutiiviksi.

Lotta oon kasunu ylös Ylivojakkalassa ja kävi jymnaasian Haaparannala varhain 80 – luvula. Jo jymnaasiassa hään oli kreatiivi ihminen, ja neulo kohta kaikki vaatheet itte. Lotta, joka vasta oon täyttäny 50, assuu Luulajassa ja luominen oon tullu näkösälle Lotan vanthuissa. Henkilökohtasia luomisia villasta missä oon koristheet.

Häntä iski meetian ramppivalo justhiins ennen joulua 2015. Hään tuli näkösälle NSD:hen, TV4:haan ja raatihuun aivan hänen erityisilä joulupuunatilla mitä se myi markkinoila. Vanhoita perintheelisiä mutiivia missä oli nättiä tonttuja sait rohkeita sanomia mitä Lotta neulo niihin.Tonttutyär joka hymyili saatto saa ”Fuck joulua” puhekupuhlaan. Eli tekstirivi missä seisoo ”Äläs nyt joulu!”

-Mie olen tehny puunatia 10 -15 vuotta itteni vuoksi mutta nyt net löit läpi.

Pohjuni se johtuu siittä ette Lotta oon kahela päälä vuen suuriimasta kaupalisesta juhlasta mikä sisältää stressiä ja ostohysteriitä.

En broderad tavla med ilsken text om julen.

Pruterattu taulu missä oon vihanen teksti joulusta. Kuva: Privaatti

Kiroava kapteeni Haddock

Lotan tarve lua oon vieny hänen vanthuunkutomisseen. Villavanthuut jokka vanutethaan ja sitten koristelhaan jollaki henkilöllä. Heti tullee Kapten Haddock yhtheen vantuusheen ja puhekupula toisseen missä oon sanat saatana perkele.

Internettikuvassa Lotta makkaa saan vantuparin alla mitä hään oon kutonu käsityöryhmässä maanantaiiltoina Luulajan kutojitten kans, Luleå knitters. Tässä käsityöryhmässä kohtaa moni toornionlaaksolainen. Ei yksikhään näistä vanthuista tule samalainen ko toinen ko net oon valhmiiksi koristettu.

Miksis justhiin vanthuita?

-Alko sillä ette mie kuon SAIK – vanthuita pojale joka pelasi hokkyä Skellefteåssa.Sitten hänen kaverit halusit niitä. Ihmiset alot tillaahmaan mutiivia, niinku Pippi Pitkäsukka eli Norrköping eli stöövarin.

Blomslinga med hjärta på grå yllevantar.

Kukkakiemura ja hertta harmajissa villavanthuissa. Kuva: Privaatti

Yllätys masinissa

Jälimyttäin tuli neulavanuttaminen käynthiin. Lotta vanuttaa villan vilhaan kiini. Nyt sillä oon lintumotiiviaika. Hään ei koskhaan riittaa lintua mutta kattoo kuvasta ja järjestää kaikki ilman mithään.

Kaikki oon tehty puhthaasta villasta.

-Se oon niinku lotin peli tämä vanuttaminen siksi ko sieltä saattaa tulla yhtä mitä konheesta. Joskus tuleva isot ja joskus pienet, vähän niinku itte elämä. Sitä ei koskhaan tiä mihinkä se laskee.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Varje skapelse är unik. Här koltrast på tovad vante.

Jokhainen kampe oon erityinen. Tässä oon mustarastas vanutetun vanthuun päälä. Kuva: Privaatti

Meänflaku tankhoon aina useamassa kunnassa

Fredrich Legnemark (V) Boråsissa kirjoitti motsjuunin toornionlaaksolaisten flaun käytöstä 15:sta jyyliä. Se sai toivomuksen läpi. Valokuva: Privaatti.

Meänflaku nostethaan flakustankhoon aina useamassa kunnassa ja tarkotus oon näyttää meän maan moninaisuutta. – Se oon muistutus siittä, ette met tulevaisuuessaki tulema tarvitheen väkeä eri puolilta maata ja mailmaa, sannoo Fredrich Legnemark (V) Boråsista.

Meänflaun färit symboliseeravat kesänsinistä taivasta, keltasta aurinkoa ja talvenvalkeita lumikinoksia. Flaku valithiin toornionlaaksolaisten symbooliksi 2013. Sen keksijä oon Herbert Wirlöf ja flaku nostethiin tankhoon ensimäistä kertaa 2006. Sen lanseeraamisen hoiti Meänmaaföreeninki 15 jyyliä 2007. Päivä symboliseeraa pohjatonta kotiikävää, omitten juuritten kaipausta, kotipaikkaa ja perettä. Päivää juhlithaan 15 jyyliä, silloin ko maa oon kauhniimilla.

Vuositten mithaan aina useamat kunnat oon panheet merkile toornionlaaksolaisten flakupäivää. Viiminen rivissä oon Boråsin kunta, joka nyt oon ostanut kaikki vähemistöflaut mutta ei juutalaista jota ei vielä ole olemassa.

Fredrich Legnemark (V) istuu Boråsin kunnan fylmäktigessä. Hään oon ollu osana päättämässä flakustamisesta minuriteetitten juhlapäivinä. Itte hään oon Ruottin toornionlaaksolaisten riikinjärjestön, STR-T:n, jäsen, osaksi omitten juuritten takia. Hänen isän nimi oli Lehto ja hään oon kasunut ylös Saikkosjärvessä, Narkauksesta etehläänpäin. Siksi Fredrich ylpeästi pittää Meänflaku-neulaa rokinkauluksessa. Neulan jonka kaikki STR-T:n jäsenet muuten sait jouluklappina 2015.

Boråsi oon jo vuosikausia ollut suomalainen hallintokunta. Suurela osala asukkaista oon taustala työväen maahaanmuutto, joka tapahtu toisen mailmansoan loppuvaiheessa ja sen jälkhiin. Tekstiilifapriikit kasusit ja työväkeä haethiin hakemallaki.

-Nuin 28000:llä meän 100 000:sta asukhaasta oon suomalainen tausta. Ja met olema jo entisthään aika hyviä tukehmaan vähemistöjä.

Fredrich huomasi jotaki aikaa sitte ette oli kuntia jokka vähemistöitten juhlapäivitten yhtheyessä panit niitten flaut tankhoon ja hään kirjotti alotheen siittä, ette kaikkia vähemistöjä pitäis huomioija. Sama hunteerinki oli kansa heräny kunnalisraatissa Morgan Hjalmarssonissa (L), joka häänki teki alotheen tästä asiasta.

– Ko tästä näytti olevan yksimielisyys puoluerajoitten yli niin asia oli selvä, sannoo Fredrich.

– Oon tärkeä näyttää ette meän maassa oon olemassa minuriteettiä ja ihmisiä jokka puhuvat muita kieliä. Meilä oon menetetty histuuria, jossa ihmiset oon menettänheet oman kielen.

Flaut muistuttavat meitä siittäki, ette Boråsissa tulevaisuuessaki tulhaan tarvittemhaan väkeä muista meän maan eri osista ja muualta mailmasta.

– Piiain muistutus siittäki kunka ei sovi toimia. Ei se ole mikhään sattuma, ette esimerkiksi oon vaihetettu pois omat suomenkieliset sukunimet.

Luulajassa, joka oon suomenkielen hallintokunta, minuriteetitten flakuja oon jo käytetty jonku aikaa.

Anne-Mari Angeria, suomenkielisen hallintoosan virkailija, selittää:

– Meilä oon kaikki flaut ja menheenä vuona met aloima flakuttaa toornionlaaksolaisten puolesta. Meän yhtheinen neuvottelu otti päätöksen tästä ja se tuntuu luonoliselta. Tapa tehhä minuriteetit näkyviksi.

Angeria selittää ette saamelaisten flakua oon käytetty ussein jo vuosikausia.

– Näitten muitten minuriteetitten flaut ei ole yhtä tunnettuja.

Luleå kommun har köpt in flaggor från alla minoriteter. Foto Frank Rizo, Luleå kommun

Kunnanvirkamiehiä Luulajassa jokka puhuvat suomea. Valokuva: Frank Rizo, Luulajan kunta.

METavisi oon meilin kautta lähättänny joihiinki sattumalta valithuin kunthiin kysymyksen onko het huomioihneet toornionlaaksolaisten juhlapäivää 15:sta jyyliä. Tältä se näyttää joissaki kunnissa:

Sundsvalli: ”Joo, flakutethaan kaikile minuriteetile.”

Stockholmin kaupunki: ”Emmä. Kaupunkilla oon yli 20 tankoa, joista monta keskikaupunkissa ja met käytämä sammaa prinsiippiä ko muut aktöörit joila oon flakuja, niin ette flakutethaan ko oon ylheinen flakupäivä. Saatama kuitenki lisätä siiheen ette oon olemassa kaksi flakustankoa Kapunkipuistossa, jossa Stokholmin saameföreeninki jo parisen vuotta oon järjestänny seremonioita 6:na febryaaria. Ko föreeninki teki alotheen tästä seremoniasta niin kapunkille lahjotethiin flaku, joka sen jälkhiin aina sinä päivänä panhaan toisheen näistä flakustangoista.”

Gävle: ”Emmä. Met olema ottanheet framile asian dialoogikokouksessa mutta tämä ei ole ollu semmonen asia josta Gävlen toornionlaaksolaiset olisit toivonheet ette kunta priuriteerais.”

Täby: ”Emmä.”

Piitin: ”Meilä oon saamelaisten flaku jota met käytämä juhlapäivinä ja erilaisissa tilasuuksissa jokka koskevat saamelaisia. Jos muila minuriteetilä oon flakuitten tarve niin niitä hankithaan.”

Meänkielensi Erling Wande

Tämä oon hallitukselta suuri petos

Väheemistöt eivät onnistunheet lepyttää kylttyyri- ja kansanvaltaminiisteri Alice Bah Kuhnkea (Mp). Luulajan kunnan anomus päästä meänkielen hallintokunnaksi oon pantu jäihiin.

– Mie oon hyvin epätoivonen tämän kansa, sannoo Ruottin toornionlaaksolaisten valtakunnanliiton,STR-T, puhheenjohtaja Tore Hjort.

Se oon yhtä hullua olla ottamatta uusia meänkielen hallintokuntia ennen kokkonaisselvitystä ko ette pyssäyttää trafiikki ko oon kyse pelkästhään vain yhen pysähyspaikan rakentamisesta tien sivhuun.   Tämän väheemistökieliasian tiimoilta hopusta koole kuttuttu neuvonpito piethiin ministeeriössä heti sen jälkhiin ko ministeri Kuhnke oli ilmottanut, ette mithään apurahoja ei tule yhelekhään niistä kunnista, jokka oova hakehneet päästä kansaliseksi väheemistöhallintokunnaksi vuona 2016. Tämä hänen päätös yllätti ko hään oli aiemin puolesthaan rohkassu kuntia hakehmaan tätä minuriteettistaatusta.   Tämä täysin arvaamaton päätös otethiin vasthaan järkyttynheenä eikä vähhiiten Luulajan kunnan toimesta, joka oli esityksen laatinnu.Tässä ministeerin syitä siihheen, miksi hään alkoki paihnaan jarrua:

Lakia häätyy nouattaa
– Met olema saahneet selviä viestejä, ette tämä hoito ei pellaa vississä kunnissa. Met emmä halvaa liittää ennää uusia kuntia systeehmiin, joka ei pellaakhaan, toteaa ministeeri Bah Kuhnke heti neuvonpion jälkheen.

Toppaakos tämä nyt vähemistökielen etheenpäin menon?
– Mie näen tämän pikeminki kysymyksennä, ette kunnitten häätyy nouattaa lakia, Kuhnke vastaa.

Mitäh nytten sitten tapahtuu?
– Met käymä läpitte sen kritiikin, mitä oon tullu framile ja kattomma, kunka kunnat saattava tulla laihiin jo tehyitten päätösten kanssa. Emmä halvaa olla tekemässä systeemiä, joka heti kättelyssä osottautuu huonosti pellaavaksi. Tätä syyninkiä tehhään jo Tukholman lääninhallituksen ja Saamekäräjitten aluheila.

STR-T:n puhheenjohtaja Tore Hjort ei ole tytyväinen viivyttelhyyn.

– Tullee viehmään vähinthään pari vuotta, ennen ko nytten väheemistökunta-asemaa hakehneet kunnat pääsevä käsittelhyyn tässä asiassa. Toimiinat monissa kunnissa lopahtavva ja ihmiset hukkaava lystin kielityöhöön.

Tämä viivyttely johtaa siihheen,ette Luulajan kunta ei tule saahmaan enämpi meänkielistä henkilökuntaa vanhustenhoithoon ja ette heilä koulunuorisonki meänkielen opiskelu estyy.  

Vakavia seuraamuksia
Tällä päätöksellä oon seuraamuksia pitkäle tulevaisuutheen. Se antaa kans signaalin niile kunnile, jokka oova toimintaa jo käynistänheet, ette valtiihoon ei ole luottamista.

– Mie piän, ette se olis ollu parempi, ette valtio olis rehelisesti nostannu framile heän kieltheisen päätöksen arkumentit eikä vain syyttänny meitä, ette met muka kritiseeraamma minuriteettilakia ko se ei meän mielestä pellaa.

Tore Hjort toteaa, ette viimeksi mainittu kritiikki oon osin tottaki, mutta siinä kyse oon pikeminki sinänsä tärkeän lain entraamisesta vain pareemin pellaavaksi. Kritiikki oon tarkottannu, ette hallituksela ei ole tarpheeksi keinoja helpottaa kunnitten työtä. Hänen mukhaan, vähemmistöstaattuksen saahneissa kunnissa hommat pellaava olosuhtheissiin nähen jo varsin hyvin.

– Mie piän, ette miniisteri ja hallitus oova pahasti pettänheet meät, Hjort sannoo.

Ministeeri Kuhnke ymmärtää pettymyksen
– Mie käsitän, ette väheemistötten eustajat tunteva suurta pettymystä ja painetta päätöksen myötä. Mutta jos met alama kathoon sormitten läpi nytten jo valittujen kuntien puutheita tässä hoijossa niin sillon koko politiikalta mennee pohja.

Osa hallitusta kohthaan suunattua kritiikkiä oon ollu siksi ko ei ole ollu mithään viranomaistahoa, joka olis kattonnu päälle väheemistölaitten nouattamista niinkö Kouluinspeksuuni (Skolinspektionen) oon koulupuolela. Monet oova aattelemassa, ette lain rikkomisesta häätys olla jokku tuntuvat seuraamukset.

– Kritiikki häätyy ottaa toesta ja se häätyy käyä läpitte kunnola, Kuhnke painottaa.

Meänkielensi Matti Junes