Kasvihuone-Gunnarin lapsenlapsi – kuulu ruuansuunittelia Tukholmassa

Sara Wicklin oon Gunnar Hietalan – Hietalan kauppapuutarhan perustajan – lapsenlapsi. (Kuva: Privaatti)

Sara Wicklin istu kläppinä Korvassa Hietalan Kauppapuutarhassa ja katto murfaari Gunnarin työtä kurkutten parissa. Tänhään ko hään oon itte Tukholmassa kuulu ruuansuunittelia, hään saattaa kiitttää murfaaria niin tämän ekolookisesta aattelusta ko hänen omasta uravalinnasthaanki.

– Soon vissi, ette murfaari oon vaikuttannu minhuun, sannoo Sara (39 vuotta), joka kläppinä kävi äitin ja isän (joka tuli Sri Lankasta) kanssa joka kesä Korvassa. Sielä ylhäälä ollu mithään jännittävämpää ko väylä ja kasvihuone.

Sara muistaa varsinki net keltaset verekset mantelipotut.

Hään kirjottaaki kotisivulhaan: ”Minun murfaari oli palkittu puutarhamestari ja ekolookisen viljelyn toelinen piuneeri. Tämmösistä lähtökohista ole ihmekhään, ette minusta oon tullu melkosen kranttu ruokavarotten laathuun nähen. Minun vahviimat muistot oova siittä ko morfaari tarjosi pikkusia mantelipottuja löökikastikheela (löökiä silputtunna voisulassa) rivattomasta kahvikupista ja ohrajauhoista paakattua sitkeätä rieskaa hänen itte kraavaaman lohen kanssa.”

Sara odlar egna gurkor. Foto Privat

Sara viljelee huohneela kurkkuja Tukholman asunnossa aivan samon ko morfaari Gunnarki teki. (Kuva: Privaatti)

 

Tuppipotut Saran tavala

-Kupissa kastaminen oon minun vahviin ruokamuisto. Mie oonki ottannu sen käythöön visseissä fiinimmissä yhtheyksissä, ko mie oon tarjonnu näitä tuppipottuja löökin ja voikasthikkeen kansa.

Saran äiti oon nimelthään Inger ja hällä oon usseita sisaruksia, minkä tähen Saralla oon puolesta koko joukko serkkuja äitin puolelta. Tilanomistajat Hans ja Ulrik Hietala, jokka pitävä pohjosessa kauppapuutarhaa, oova pari heistä.

Sara tiesi jo varhain, mitä hään halus tehhä ja hään saiki hopusta työtä Kajsa Wargin tykönä Tukholman Söderissä. Hänen intohimo johti siihheen, ette hään alko itte suunitttelehmaan ruokalistoja, aukasi ravintolan Pariisissa, työskenteli Lontoossa ja nytten assuu Tukholmassa, missä hään johtaa Sara Wicklin, Urban Chef firmaa. Menheennä jouluna hään sai tehtäväksi pystyttää vegaanin (kasviruokavalio) joulupöyän Dagens Nyheterin räkinkhiin.

Tehny keittokirjoja ja reklaamia

Tämä ”kokki”, jonka juuret oova Korvassa, työskentellee ruokatuotheitten ja luovien aatusten sekä inspiraation kanssa.

– Mie tehen työtä lehile – mm. Hälsa och Baka – mainosten ja keittokirjotten parissa, samon tuotekehittelyn ja ateriapalveluitten alala.

-Murfaari Gunnarin aattelu passaa oiken hyvin tähhään päihvään ko tänhään häätyy viljellä pienimuotosesti niilä resyrsseila ko oon. Mie pruukaan kertoa paljo hänestä ko mie piän kyrssia taikka praataan raaka-aihneista.

Sara tekkee paljo työtä kasvisruokien parissa. Niitten pittää hälle olla puhasta ja ekolookista ja pruteiinit häätyy tulla kasviksista.

– Mie en kuttukhaan itteä kokiksi ko aterioitten suunitteliaksi. Kaikki, mikä liittyy ruuoanlaithoon kiehtoo minua, ei ainoastaan se, ette se maistuu hyälta ko sen häätyy olla hyvvää sielulekki.

Anisbröd från norr. Foto Privat

Anisleipä oon yksi niistä tuotheista, jonka hään oon nostannu framile lapsuuesthaan. (Kuva: Privaatti)

Oos sulla aatusta liittää yhtheen Hietalan kauppapuutarhan toiminta sinun ammattin kanssa?

– Ehottomasti, mutta juuri nytten etäsyys oon sen estheennä.

Sara ei ole ollu ylhäälä Korvassa sitten vuuen 1995, osittain pitkäaikasen ulkomaila asumisen vuoksi ja osin siksi, ette hällä oon tätänykyä vielä kouluikäsiä kläppiä perhään kattotavanna.

Meänkielensi Matti Junes

 

 

 

”Mulla rauhottuu sielu ko mie tulen tänne ylös”

Ulla Maaherra siirty Toornionlaaksosta ko hään oli 19-vuotias. 40 vuotta sen jälkhiin hään osti vanheemitten talon Korvasta.

– Mulla rauhottuu sielu ko mie tulen tänne ylös.

63-vuotias Ulla teki niinku monet muutki ko hään oli käyny läpi peruskoulun: siirty Haaparannale ja sitte Stokholhmiin.

– Lapsena mulla ei ollu ajatustakhaan siirtyä. Mutta mie kävin minua vanheeman Gretasisaren tykönä Stokholmissa – ja silloin mie jäin sinne.

Ulla löysi työn piiträätinä Karolinskan sairaalasta, missä hänen sisarki oli töissä, kohtasi elämän rakhauensa (stokholmarin) ja sai kolme lasta. Sen jälkhiin hään koulutti ittensä förskuulläärariksi ja tänä päivänä hään omistaa privaatin föörskuulan.

Assuu yhessä toornionlaaksolaisen kansa

Kaikkina vuosina kotiseutu oon ollu korkeassa arvossa Ullale. Joka joulu ja kesä hään oon kotona ja sen jälkhiin ko hään kohtasi uuen miehen jolla oon juuret Mataringissä (Per Tano) niin se oon ollu helpompi olla sielä viikkomitala ko häänki triivastuu sielä. Ko Ullan äiti kuoli joku vuosi aikaa niin kotitalo väylän varrela yhtäkkiä jäi tyhjäksi.

Krannitalossa asu kuitenki yksi Ullan sisarista ja toinen asu Juoksengissa.

– Mie olen halunu ette olis jotaki kotosalla, johonka saattas tulla, ja se sopi mainiosti ette ottaa halthuunsa äitin talon.

Ullas föräldrahem i Korva

Ulla osti punatun syntymäkoin Korvasta joku vuosi aikaa.

Suku oon tärkeä.

Sie ja Pääri oletta Korvassa viis viikkoa joka kesä. Mitäs tet tehettä silloin?

– Met vain oleskelema, hehe! Ei, sielä oon paljon tekemistä vanhaassa kämpässä,mutta siinä kulluu kansa viikko ennen ko oon kotiutunnu sen jälkhiin ko oon tullu sinne.

Suku ja ystävät jokka vielä asuva sielä oon tietenki tärkeitä triivastumiselle, äitin sukua oon jäljelä Suomen Juoksengissa ja Ullan nepokatki asuva lähelä hänen lapsuuenkotia joka muuten oon Hietalan kauppapuutarhaan kranni. Ulla puhhuu meänkieltä aivan vaivatta ko hään ja sisarukset aina puhuit meänkieltä heän äitin kansa. Isän kansa het aina puhuit ruottia.

– Meänkieli istuu minun ytimessä.

Ulla sannoo ette hään ei koskhaan ole päässy irti Korvasta. Hään aikoo jonku vuen päästä alkaa olheen Toornionlaaksossa paljon pitemphään ko nyt – ja Stokholmissa pittää jäljelä vain pienemän asunon.

Meänkielensi Erling Wande

 Ulla badar gärna i Torneälv

Ulla uipii mielelhään Toornion väylässä syntymäkoin lähelä. Hään kuttuu paikkaa Korvan rivieraksi.