STR-T:n stipentit meänkielen lähettilhääle ja kirjailiale

Katarina Kieri ja Sari Oja. Kuva: Susanne Redebo

Nytten oon selvilä kukka oova kaks STR-T:n vuuen 2015 stipentin saajaa. Raahvaitten kulttuuristipenti mennee Katariina Kierille Uppsalhaan ja Pruuaama ja freistaama-palkinto kielilähettiläs Sari Ojalle Pelhoon.

STR-T:n vuosikokkouksessa Kierunassa jaethiin vuosittaiset stipentit.

Sari Ojan valiinan perustheissa nostethiin framile, kunka hään oon vaikuttannu meänkielen hyäksi usseitten teatteriesitysten kautta ja tehny meänkielistä lastenohjelmaa Ruottin raatiolle. Hään oon jo useampanna vuonna vieraillu Piika-nukkensa kanssa Mataringin kunnan esikouluissa ja kouluissa. ”Sarila oon riittänny enerkiiaa ylitte tavanomhaisen. Hällä oon ihhailtava meänkielen, ruottin ja suomen taito ja hyä näppituntuma siihheen, mistä kläpit tykkäävä.” Saria piethään kans oiken tykötulevanna hänen näytteliän työssä ja ette hään ossaa lumota hänen ylheisön.

– Soon niin ihanaa kuula, sannoo Sari. Niinkö varhmuuen siitä, ette oon oikela tolala. Mie oonki päättänny, ette se häätyy olla lysti siinä, mitä mie tehen. Ko tykkää siittä, mitä tekkee niin tullee valmistaki.

Sari pittää, ette elämä oon liian lyhy hukattavaksi sen kautta, ette triivastuu huonosti työshään. Hään uskoo, ette ittelä kullaki oon täälä oma tehtävä: tehhä sitä mistä tykkää ja mille syän oon syttyny. Ilo ja innotus oova Sarin voimanlähtheinä.

Juuri nytten oon Sarila työn alla, yhtheistyössä Mataringin kunnan ja seurakunnan kans, kouluissa kiertävä draamatoiminta. Hänen työn alla oleva Raamattuseikkailu tehhään meänkielelä ja ruottila.

Katariina Kierile jaethaan aikusten Kulttuuristipenti 2015.

Valiinan perustheissa toethaan, ette ”Hänen kirjailian tuotanthoonsa liittyy kaihoa ja systeemin kritiikkiä… Katariinan erinomhaisen skarpit tekstit nostava hänet tärkeäksi tornionlaaksolaisten esikuaksi.” Nimityksesthään hään sannoo:

-Huomion saaminen merkittee aina paljo. Sehään meinaa, ette jokku oova nähnheet ja arvostanheet minun työtä. Voikos sitä ihminen enempi vaatia?

Oos sulla mithään sanottavvaa nimitystekstistä?

-Mie en pruukaa kommentoia ja vielä väheemän arvostella heän perustheita. Niitten muoto oon stipentin antajitten. Mie olen enniitten yllättynny ja iloonen minun viihmeisestä kirjasta Meän arvo (Vårt värde), ette sitä ole lukennu ainoasthaan kourallinen nörttejä kirjalisuusihmisiä ko muitaki, jokka oova pitänheet sitä kiinnostavanna.

Katariina Kieri tuli STR-T:n vuosikokkuuksseen varsin hopusta sen jälkheen ko hään oli käynny Bolognan issoila lasten- ja nuortenkirjamessuila. Hään oli sielä Astrid Lindgrenin muistopalkintoa jakavan raatin jäsenennä tekemässä tunnetuksi vuuen palkinnonsaajaa.

Tästä sie pääset lukehmaan nimitystekstit kokonaisuueeshaan:

Raahvaitten kulttuuristipenti: Katarina Kieri, Uppsala

Katarina Kierilä oon jo ollut kirjailijanna pitkhään. Katarina näyttää kirjottamisen kautta mitä ihmiset menettävät matkala meänkielisestä Kylästä ruottinkielisheen Kaupunkhiin. Hään kuvvaa kunka se sukupolvi joka ei oppinu vanheemitten kieltä joutu niinku johonki välhiin, ilman oikeata kotiolon tunnetta missään.

Hänen kirjottamisseen sisältyy niin kaipuuta ko systeemikritiikkiä. Katarina lausuu sen tällä laila kirjassa Meän arvo: ”Met olima tietosia meän arvosta. Met tiesimä ette met olima joutunheet sinne mihinkä olima joutunheet siksi ette meän mammat ja papat olit paiskanheet lapiot kiini maahaan ja viimistä kertaa pyhkinheet persheensä Haaparannanlehelä ja sitte laukkonheet yhtheiskunnan työmaale”.

Katarinan tekstitten loistava terävyys tekkee hänestä tärkeän esikuvan toornionlaaksolaisile.

Pruuama-ja-freistaama palkinto: Sari Oja, Pello

Sari Oja saapii STR-T:n Pruuama- ja freistaama-palkinon 2015 hänen aikhaansaamisista meänkielen ja kulttuurin hyväksi. Aluksi hään oli matkassa näyttelijännä monessa eri teatterikappalheessa ja hään oon itte tuottanu lasten prugrammia meänkielelä Ruottin ja suomen kielen eessäkävijännä. Sari oon jo monena vuona vierailut esikouluissa ja kouluissa ympäri kuntaa yhessä Piika-tokan kansa. Näistä vierailuista tykäthään paljon. Vuona 2015 Sari oon pelanut alkholistiäitin roolia Toornionlaakson teatterin asettelussa kappalheesta ”Huomena Uusi päivä”, jonka oon kirjottannut Lina Stolz.

Sarila oon tavalista enämpi energiaa. Hänen meänkielen, suomen ja ruottin kielten ossaminen oon kovasti kehuttava niinku oon hänen sormenpäätunne siittäki mistä lapset tykkäävät. Hänen kyky saa täyet ja lapset innostumhaan ko hään itte näyttelee oon aivan erikoinen. Sari oon selvästi näyttäny ette kannattaa kulkea ommaa tietä.

Meänkielensi artikkeli Matti Junes

Meänkielensi nimitystekstit Märta, Karin ja Linnea Nylund

Maja Mella, Sari Oja, Tore Hjorth och Katarina Kieri. Foto Susanne Redebo

Maja Mella, Sari Oja, Katarina Kieri ja Tore Hjorth. Kuva: Susanne Redebo

Kirja ulkopuolisuuesta Toornionlaaksossa

Oleks toornionlaaksolainen mutta et saata meänkieltä? Oleks kasunu ylös kylttyyrissä missä sulla oon kehno kielitaito? Sitte sulla soppii lukea Katarina Kierin viimisen kirjan, Vårt värde/Meän arvo.

-Tilane ette oon vahva tieto omista juurista mutta ei saattaa käyttää sitä täylisesti oon varhmaan tuttu moneleriippumatta missä mailman ympärillä oon syntyny, sannoo Luulajassa syntyny kirjailia Katarina Kieri joka nyt kirjottaa hänen 20:tä kirjaa.

”Vårt värde”/ Meän arvo, joka tuli ulos viimi syksynä, oon saanu hyviä resensuunia meetiassa koko maassa. Se oon pueettinen rumaani joka kertoo kunka se oli kasuta ylös 1960- ja 70-luvula seu’ussa joka oon rajaseu’un rajala. ”Vårt värde” selittää ulkopuolisuuesta minuriteettiryhmän sisälä, ette ei saattaa meänkieltä ja sen vuoksi ei saattaa ottaa ossaa kylttyyristä josta itte oon osa.

Mie olen saman ikänen ko Katarina ja näen itteni monessa asiassa. Kirja viehittää minua ensi sivusta ko vihtoin viimen joku oon tohtinu kirjottaa meistä jokka emmä ossaa kieltä.

Olikos se hantikappi sulle ette kasuta ylös ilman meänkielen taitoa?

– Ei, kläppinä sitä ei hunteeraa semmosta, se oon niinku se oon. Sitä kulkee yhestä pistheestä toisseen ja muotoutuu siihen.

Mutta tietysti hään saattaa tuntea surua ette ei saata puhua meänkieltä vaikka hään ymmärtää paljon. 

Matala staattys

-Tämä tapahtu semmosella aikaa ko se ei ollu korkea staattys ette olit suomenkieliset vanhimat.

Katarina ja toiset hänen ikäset halusit itte kuulua ruottalaisseen kylttyyhriin. Aivan ette kasuta ylös Norrbottenissa siihen aikhaan ei valitettavasti ollu korkeata staattystä.

– Ei se ollu sillä ette met emmä saattanhee suomea kläppinä, met saima kans kuula sitä ko met kasusimma ylös. Kläppinä sitä sai usseen kuula pilkkausta ko ei saattanu kieltä.

Kielen kans oli paljon ongelmaa, Katarina kertoo. Ette ei saattaa praatia sukulaisitten kans oli tietysti ankara, ette tuntea ittensä ulkopuolela ja haaveila jotaki mikä ei ollu sulle. Ette kaiken aikaa tahtoa ihmiset puhuhmaan ruottia ko ei ymmärtänny suomea.

-Tänäpäivänä mie tunnen ette se oon niinku se oon. Olen hyväksynny sen. Se minkä kans kasusin ylös ei ole trauma mulle se oon vain minun lähtökohta elämässä.

Hoksa-suomea

Kirjassa hään kuttoo sisäle pikkusia, lyhyjä meeninkiä ja sanontia meänkielelä ja paikon se tullee jonkulainen hoksa-kieli (smaalpeeni, kryyvstreikki….)

-Se tuntu niin hyvältä ette tohtia kirjottaa net sanat ja sanonat. Mutta se tuntu samala ette se oli niinku ottaa framile likaset alusvaatheet ja näyttä niitä.

Sie olet kirjottannu kläpile, nuorile ja täysile ja liikut reiphaasti kolmen ryhmän välissä.

– Se oon se laajuus joka olen mie. Ette kirjottaa kläpile, nuorile ja täysile ei ole niin tavalista mutta moni pohjoinen kirjailia tekkee sen. Oon semmonen teurii ette se tullee siittä smoopryykielämästä: sitä tekkee vähäsmitäki.

Justhiins nyt Katarina kirjottaa kolmatta ossaa kläppiinkirjasarjassa joka oon jatko ”Vero hit och dit”/Vero sinne ko tänne ja ”En annan ande”/Eri sielu.

Sulla pruukaa tulla semmonen vastahakonen tilane suunile puolivälissä selitystä ko se ei luista oikeen ja itteluottamus putoaa?

– Se oon justhiins missä mie olen nyt, ha,ha.

Ko Katarina kirjottaa selityksen hällä oon paljon voimaa alussa, se oon jännä nähhä mihinkä se viepii.

– Joskus keskelä mie häyn kattoa mitä mie olen luonu ja hunteerata jatkoa. Sillon alun ja lopun pittää kytkeä yhtheen ja se oon sillon ko minun heikoja puolia tullee esile.

Sie olet vasta valittu filosofian kunniatohtoriksi Luulajan teknisessä yniversiteetissä. Osa mutiveerinkistä sannoo Hänen puettinen kielenkäyttö kertomuksissa arkipäivän aiheista tekkee hänestä erityiseksi ääneksi ruottalaisessa kirjalisuuessa.

– Jo, se oon suuri kunnia, mie olin yllättynny, ilonen ja ylpeä tästä valittemisesta.

Katarina sannoo ette se oon merkilinen ammatti olla kirjailia. Työ tehhään hiljasuuessa ja kirjan lukeminen tapahtuu kans usseen hiljasuuessa.

-Mie hunteeraan välhiin jos se mitä mie tehen tullee perile kelheen ihmiselle. Ko sitä saapii tämmösen kunniamerkin niin se oon vastaus siihen.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Katarina Kieri. Foto Håkan Liljestrand

Katarina Kieri tykkää ette se oon merkilinen ammatti olla kirjailia.

Kaikki työ tehhään hiljasuuessa. Kuva: Håkan Liljestrand