STR-T:n styyrelsin jäsenet

Näinä viikkoina met esitämmä STR-T:n styyrelsiä ja yheksäs vastaahmaan muutamphiin kysymykshiin oon styyrelsin jäsen Johanna Nordblad Sirkka.

Styyrelsipaikka: Jäsen.

Aktiiviä vuosia: 2 vuotta.

Paras muisto tapahtumasta jossa styyrelsi oli matkassa: ”Meän aktivistiteko Luulajassa ko Luulajan politiikkerit piit äänestää meänkielen hallintoaluheesta.”

Syänkysymys: ”Koulutus. Siinä oon, tämän päivän näkymältä, paljon puutheelista.”

Siksi STR-T:n olemassaolo oon tärkeä: ”No ko se oon tärkeätä ette oon järjestöjä jokka tekevät työtä meän oikeuksitten puolesta ja meän identtiteetin ja itteluottamuksen vahvistamiseksi.”

Lempipaikka: ”Styyka Raanujärvelä”.

Meänkielensi Erling Wande

 

 

Met Nuoret tekkee yhteistyötä kveenitten kansa

– Nyt oon olemassa aina enämpi nuoria, jokka halvava tietoa omasta taustasta ja pitävä meänkieltä arvokhaana kielenä, sannoo Johanna Nordblad Sirkka, Met Nuoretin varapuhheenjohtaja.

Ette niin paljon ko 150 henkeä, enniiten nuoria, hait meänkielen kursile Uumajan yniversitetissä tänä syksynä sannoo paljon.

– Se oon aivan maagista, naureskellee Johanna Sirkka. Villin hauska.

Met Nuoret perustethiin Haaparannala kevväilä 2014. Nyt förpyntilä oon lähelä 100 jäsentä. Toimintaplaanissa lukkee, ette liitto muun muassa toimii nuortten identtiteetin ja kielelisen ja kylttyyrisen kehityksen hyväksi. Johannan oma käsitys meänkielestä oon aika pruubleemiton. Hänen vanheemat siiryit Suomesta Täränthöön 1970-taalila ja hään oon aina kuulu suomea kotona. Aijan olhoon meänkieli oon vaikuttannu hänen vanheemitten äitinkiehleen ja Johanna itte puhhuu meänkieltä, jopa oman lapsen kansa Luulajassa.

Mikäs oon saanu sinun hommaahmaan Met Nuoret-förpyntissä?

-Identtiteetti, oman ittensä löytäminen. Pienenä mie vastustin tätä toornionlaaksolaista, minun identtiteetti oli suomalainen. Tänä päivänä minusta tuntuu paremalta olla toornionlaaksolainen vaikka mie olen Suomen puolta iishokissa.

Met Nuoret sai tänä syksynä vastuun Nuori Minuriteetti-yhtheistyöplattformista, jossa oon Ruottin nuortten minuriteettiliitot myötä. Tässäki oon tärkeetä ette kohathaan politiikkeriä ko se vahvistaa minuriteettikryppiä.

Tuema kumpiki toista

-Se oon villin mukava ja opettava kohata niin paljon nuoria toisista minuriteettijoukoista. Met opima paljon, samanlaisuuksista ja eroista. Se oon arvokasta vaihtoa ja met tuema toinen toista.

Joskus saapii lukea eli kuula ette minuriteettiä diskrimineerathaan meän samhällissä. Onkos tämä totta toornionlaaksolaisistaki?

– Mie en ole kohanu sitä, ette meitä nykyhään ennää diskrimineerathaan mutta ruottalaistamispolitiikki oon halveksinnu meän kieltä. Meänkieli oon saanu häpeämisleiman josta oon hankala päästä irti, mutta nyt se oon kääntymässä. Meän liitto saiki alun viimisennä kaikista.

Met Nuroet oon alottannu yhtheistyön norjalaisen kveeniliiton, Kveeninuortten, kansa. Vuona 2014 molemitten nuoria eustajia kohtasit Pajalassa, jossa net kiersit Toornionlaaksoa ja opit tuntemhaan toisia. Tänä vuona Met Nuoret kävit Norjan Tromsassa. Kveenit tunnustethaan Norjassa minuriteetiksi ja heän kieli muistuttaa paljon meänkieltä, ko nethään oon tulhee samasta kielisuvusta.

Dialektierot

-Meänkielen ja kveenin erot muistuttava stokholmin kielen ja taalankielen eroja. Soon enämpi kysymys dialektierosta ko kielierosta.

Ko norjalaiset kveenit ja nuoret toornionlaaksolaiset kohtaavat toisia niin kaikista huolimatta puhuthaan enämpi norjaa ja ruottia ko kveeniä ja meänkieltä.

– Jos met vain vaatisimma ette puhuthaan minuriteettikieliä niin ei olis kohta maholista pittää mithään toimintaa käynissä, Johanna naureskellee. Suuriin osa meistähään emmä saata molempia kieliä.

Jo E. G. Geijer kirjjotti ette kveenit olit sekoittunhee saamelaisten kansa ja ette uusi puntiväki oli pakottannu heitä siirtymhään pohjosheen, puntiväki joka oli tunkeutumassa etelästa kohti Norlantia.

Meänkielensi Erling Wande