Opettajitten tipsiä kunka minuriteettiä saattaa nostaa opetuksessa

Opettaja Rebecka Szemenkár Hässleholmissa oon antanu oppilhaat neljänessä luokassa panna kysymyksiä toornionlaaksolaisile ette opetus tullee elävämpi. Valokuva: Privaatti

Se oon helppo tulla kotisokeaksi ette ei näe mitä meilä oon. Erityisesti kläpilä se saattaa olla vaikea ymmärtää mikä oon niin erikoista toornionlaaksolaisissa.

– Met täälä hallintakunnissa emmä ole minuriteettiä, met olema majuriteetti. Kläpit ei ole piiain kokehnee muuta ko tämän heän elämässä, sannoo Birgitta Rantatalo joka tekkee työtä revitaliseerinkiprujektissä kouluissa.

Birgitan keino käsitellä tilanetta ette asua ja toimia keskelä kansalista minuriteettiä oon ette olla konkreettinen petakokiikassa.

– Mie praatin kläpitten kans mitä sielä kotona heiluu seinässä, mitä fammun kämpässä löytyy, kunka se oon ko pappa kalastaa… Mie yritän nostaa meän kylttyyriä ja ottaa sen näkösälle.

Mutta hyvin pienelä osala kläpistä maassa oon niin hyä tilane asiassa ko kläpilä Pajalassa, Korpilompolossa ja Jukkasjärvessä. Tutkimus jonka Ruottin raatio oon tehny näyttää ette issoin osa Ruottin yläastheen oppilhaista ei saa koskhaan oppia mithään viiestä kansalisesta minuriteetistä vaikka se pittää kuulua opetukseen.

Metavisi valittee ette ottaa esile kaks hyyää poikkeusta: Birgitta Rantatalo Korpilompolossa ja Rebecka Szemenkár, opettaja kansainvälisessä engelska koulussa Hässleholmissa.

Skaippasi toornionlaaksolaisen kans

Rebecka selittää kunka hään aattelee:

– Mie en halva ette sanonta minuriteettikieli tuntuu ette se oon jotaki sielä kaukana, mie halvan ette oppilhaat minun luokissa saava kohata sitä itte.

Ko kläpit neljänessä klassissa olit kattonhee filmin ” Elina – niinku minua ei oliskhaan” yhtenä koulutiimana tuli paljon kysymyksiä, joka teki ette Rebecka otti yhtheyttä ihmisten kans jokka praativa eri minuriteettikieliä.

– Kysymykset toornionlaaksolaisista olit eninpäin ”Kunkas se oli ko sie olit pieni? Kielsikos sinun opettaja sinua praatimasta suomea?”. Niitä ajatuksia ei ole niin helppo vastata kuuklaamalla.

Luokka onnistu saahmaan Skaippimöötin Bengt Niskan kans (STR-T:n puhheenjohtaja).

– Se oli tosihauska. Oppilhaat tykkäsit kyllä siittä.

– Mie olen esittänny kaikki minuriteettikielet oppilhaile ja kans ottanu ylös relijuunia. Se oon tehny ette aihneet oon liittynhee yhtheen ja met olema keskustelhee kunka met ”ruottalaiset” kohtelemma minuriteettiä. 

Birgitta Rantatalo Korpilompolossa tekkee työtä ette koulukläpit näkevä oman kylttyyrin ja arvon omasta lähtöpohjasta. Valokuva: Privaatti

Paikannimet keskelä

Korpilompolossa oon Birgitta Rantatalo, entinen matte- ja luonontiete-opettaja, joka tänä kevväinä tekkee yhtheistyötä kouluitten kans pohjosissa hallintakunnissa. Ensisiassa se oon Talonkylänkoulu Korpilompolossa ja Pajamiehenkoulu Pajalassa joittenka kans Birgitta tekkee työtä Meän Akateemin revitaliseerinkiprujektissa. Työ rahotethaan Isofilta (Instityytti kielile ja kansanmuistoile). Yks pääteema oon paikannimet.

– Niitä oon yhtheisiä sanoja ja sanontia joita kaikki käyttävä vaikka kaikki ei puhu meänkieltä. Se oon nimiä paikoile, maile ja ilmiöile luonossa.

Läätinkuusi oon esimerkiksi iso kuusi Korpilompolossa. Sivakkajänkkä oon nimi erityisele lettomaale vähän matkan päässä.

Birgitta käypi näissä paikoissa oppilhaitten kans enimiten niitten kans jokka lukeva meänkieltä.

Hään selittää ette löytyy monta esimerkkiä ette oon etua omasta taustasta pohjasessa.

– Sanna Kalla Magnettes-ryhmässä oon esimerkiksi selittänny kunka erityistä se oon ette oon juuret minuriteettikansassa ko hään oon mailmala. Se kattothaan jännäksi ja net oon saahnee monta esitystä sen takia.

Lapsia Korpilompolon esikoulusta syöttämässä jäkälää poroile. Barn från Korpilombolo förskola matar renar med lav. Valokuva: Birgitta Rantatalo

Miksis koulut oon niin huonot nosthaan esile minuriteettiä?

– Opetus kansalisista minuriteetista ei ole otettu sisäle opettajankoulutukseen ja mie hunteeraan kunka se oon sen kans tänäpäivänä?

Birgitta ymmärtää ette se vaatii aika paljon ette opettajat joila jo oon käet täynä ortinaari opetuksen kans ottava myötä minuriteetitki.

– Moni ei jaksa. Planeerinkiaika mennee muuhun. Se piiain vaatii ette tekkee sen työn vapaaikana ja sillon se ottaa vasthaan.

Birgitta tykkää ette opettajitten kompetensinlissäyspäivät häyttäis käyttää opetukseen lissää tästä aihneesta.

Viimiseksi hään antaa toivetta oman minuriteetin tulevaisuuele:

– Mie huomaan revitaliseerinkiprujektitten vaikutuksen. Kiinostus meänkielele oon selvästi lissäintynny siittä saakka ko met aloma 2010. Enämpi kläppiä ymmärtää meänkieltä ja enämpi halvaa kans lukea meänkieltä itte. Se oon oikeen ilahtuttava.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Koko ryhmä (raahvaita ja lapsia Pajalasta ja Korpista) koola aamusta Kaunisvaaran uuen koulun kohala. Valokuva: Birgitta Rantatalo