”Nuoret kehuva ette het tuleva Toornionlaaksosta”


Osa Mataringin Länsmansgårdenin henkilökuntaa. Vasemalta seishaaltansa Kati Vedestig, Mumena Alisada, Ani Mäki ja Anne Pasma. Istumassa: Berit Lindberg, Inger Lejon ja Maj-Britt Funck.

Meänkieli oon poppis nuorten keskelä sosiaalimeetioissa. Olletikki pojat tykkäävä ette se oon huippuhyvä ette saarnata rajakieltä, sannoo ryhmä vaimoja joita met olema puhutelhee Mataringissä.

Met olema tulhee takasi systeritten työ vanhainkoissa Länsmansgården Mataringissä (lukekaa entinen artikkeli meänkielestä hoijossa). Tällä kertaa met halvama kuula heän omia mielipitheitä meänkielestä. Käypiikös kielen pelastaa? Oonkos se oikeen ette kuttua sitä kieleksi?

Berit Lindberg oon kotiakääntäjä. Hään tuli takasi Matarinkhiin täytenä ja alko puhhuun meänkieltä vasta 35-vuotihaana.

– Minun vanhimat puhut aina ruottia kotona ko mie olin pieni, hään sannoo.

Beritin vanhimat kuuluva siihen polhveen jokka kielethiin puhumasta suomea koulussa ko net kasusit ylös ja niile se oli tärkeä ette heän kläpit opit ruottia. Toornionlaakso piti ruottalaistua ja vanhimat otit sen kattanon itheensä kokohnaans. Berit uskoo ette se oon liika hiljasta ottaa kielen käytänthöön nyt ko yks polvi oon jo häviny.

-Mie en alkais koskhaan puhuhmaan minun kläpile suomea tänäpäivänä, koska mie en ossaa sitä kyllin hyvin. Se tuntuis epäluonoliselta. Valtio olis häätyny aatela sitä sillon ko mie olin pieni: ette se oon tärkeä ette met opima meänkieltä.

Sanothiin ylpeäksi

Työkaveri Inger Lejon tykkää ette siinä oon ero missä paikkaa Mataringin kunnassa sitä oon kasunu ylös.

-Svansteinissä, mistä mie tulen, puhuthiin pääasiassa ruottia ko mie olin pieni samhaanlaihin niinku pääkylässä Mataringissä. Mutta Juoksinkissä ja Rantajärvessä puhuthiin meänkieltä. Met svansteiniläiset kuttuthiin ylpeäksi kylälaisilta ko meän pääkieli oli ruotti.

Kunkas tet kattotta ette valtio sannoo meänkielen minuriteettikieleksi ja ette kläpilä oon oikeus saa opetusta?

– Mie tykkään ette se oon liika hiljasta oppia kielen koulussa jos sitä ei ole puhuttu kotona, sannoo Ani Mäki. Sitä häätyy oppia sen vanhimilta, muuten sitä ei tule saathaan hyvin.

Inger Lejon ei ole yhtä varma ette se oon liika hiljasta. Se oon huomanu ette olletikki nuoret pojat oon alkanhee puhhuun meänkieltä viimi aikoina. Naamakirjassaki näkkyy monta uusimista meänkielelä niin nuorten ko vanheemitten keskelä.

-Se oon tullu nuorten puhemalli ette sekottaa suomea ja ruottia, sannoo Inger. Net tykkäävä ette se oon huippuhyvä.

Ani oon kans huomanu ette nuoret kehuva ette net tuleva Toornionlaaksosta, ette kyllä ainaki tärpästilkkeli oon saattanu lyä toissaale?

Kati Vedestigin vanhimat oon Suomesta. Hänen mielipie oon ette meänkieli ei ole kieli, ko vain murre.

-Jos sitä reisaa ulkopuolele Toornionlaaksoa niin ei kukhaan ymmärä mitä sitä sannoo. Silti mie tykkään ette se oon tärkeämpi oppia oikeata suomea.

Huonoja kokemuksia

Kati ei ole yrittänny opettaa hänen kläpile suomea koska hällä oon huonoja kokemuksia siittä. Hänen sisarella tuli ongelmia koulussa ja se havathiin yläastheela ette se hunteerasi suomeksi ja kirjotti ruottiksi.

-Mie en halva ette meän kläpit häätyvä kokea semmosta.

Ani Mäki, joka kans tullee suomesta, kuttuu meänkieltä ”huonoksi suomeksi”.

Berit Lindberg kans tykkää ette se oon paha kattoa ette meänkieli oon kieli vaikka kielentutkijat sanova muuta.

-Mie tykkään ette se oon niinku Kaihnuunruotti ja Piitimenruotti, mie uskon ette se katoaa. Minun omat kläpit ei saata sanoa muuta ko makkara meänkielelä, se oon kaikki.

Inger Lejon tykkää ette se oon hyvä ette valtio antaa tukea ette säilyttää rajakielen.

-Emmä met saata antaa sen kuola. Mutta samala mie tykkään ette se oon tärkeämpi ette kläpit oppiva muita kieliä koulussa koska meänkieltä ei saata käyttää missään muuala ko täälä ylhäälä.

Maj-Britt Funck uskoo ette meänkieli tullee katoamhaan aijanolhoon ko se oon niin harva joka puhhuu sitä kotona: -Kieltä häätyy puhua kotona jos sen meinaa säilyttää, se oon tärkein.

Ani Mäki oon merkiny ette ko hään oikeen suuttuu niin hään käyttää kahta kieltä, ensiksi meänkieltä ja sitten ruottia. Oonkhaan se enämpi painava niin?

-En tiä miksi mie tehen niin, se oon vain sillä laila.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Bildhäfte på meänkieli.

Länsmansgårdenissa Mataringissä oon kuvakirjoja meänkielelä joita Svansteinin koulukläpit oon tehnee.