Maj-Sirin aita oon kunnianosotus niile jokka oon taistelheet


Maj-Siri Österling jakkaa hänen aijan Anttiksen ja Eteläfranskan välilä. Toornionlaakso oon hällä aina matkassa innottajanna. Kuva: Privaatti

Jos sie olet siumennen Korpilompolossa päin niin sulla kannattee pyssäintyä vähän aikaa torila. Sielä oon nyt yhelä karkealla sirkkelinmuotossa 90 färikästä aijantolppaa.

 –Se oon minun kunnianosotus puntile, lohenkalastajille, poronhoitajille ja kruununtorparille, sannoo taiteilija Maj-Siri Österling. Ihmisille jokka oon sahneet taistela toihmeentulosta.

Maj-Siri oon kasunut ylös Muonionalustassa Muonion väylän varrela Pajalan kunnassa. Monena vuona hään oon jakanut hänen kesänvieton Antissa olevan kesätuvan ja Eteläfranskan viinimaassa Languedocissa asumisen välilä. Näyttelyjä oon ollut monta, Maj-Siri tekkee enniiten öljy- ja akryylimaalauksia, hään luopii instalasjuunia ja antaa ulos poeettiisia teoksia yhtheistyössä monen eri maitten kirjailijoitten kansa. Aika ussein hänen lapsuuen paikat lyövät läpi hänen teoksissa.

-Suuriin osa minun taitelijaluontoa oon kotosin Toornionlaaksosta ja veen liikkumisesta, hään selittää.

Ko hään kasusi ylös 1940- ja 1950-taalila Maj-Siri seurasi oman isän ja muitten kalastajitten työtä lohipatorustinkitten kansa väylälä. Paot tehthiin vankoista uluista siinä tarkotuksessa ette estää lohet pääsemästä ylöspäin vesistöä. Virtaava vesi, sinertävyys ja veenliikkumisen pauhu oon innottanheet Maj-Siriä hänen taiteilisuuessa, jossa monen meeterin pittuiset ulut ja kalat ussein toistuvat. Vuesta 2005 asti kolmen vuen aikana hällä oli koko maassa tunnettu instalasjuuni Siljanin rannala Rättvikissä, jossa 800:sta sinisestä, punasesta ja keltasesta ulusta tuli 600 meeteriä pitkä rakenelma.

konstinstallationen-2005-i-rattvik-signerade-maj-siri-foto-lennart-edvardsson-rattviks-bildarkiv

Rättvikissä, Siljan-järven rannala, oleva instalasjuuni, vuelta 2005, koostu 800:sta färikkäästä ulusta, Maj-Sirin nimimerkilä varustettuna. Kuva: Lennart Edvardsson, Rättvikin kuva-arkkiivi

Halvaa tehhä vanhaasta uutta

Tämän huomioitun instalasjuunin jälkhiin Sollefteån kunta mielelhään otti vasthaan hänen Lohipato-teoksen, joka sijotethiin lähele voimalaitosta. Franskaki oon ottanu ossaa Lohipaosta. Ja nyt, aykystistä asti, oon sitte Korpilompolon vuoro esittää Maj-Sirin teosta, jolle hään oon antanut nimen Aita.

– Monessa minun instalasjuunista toornionlaaksolainen lohipato oon ollu minun alkuosa. Mutta tällä kertaa mie kansa aattelen poroaitaa, heinärakenuksia ja rehtoja. Instalasjuunia jokka oon peräsin arkipäivän tarpheista.

-Mie tykkään semmosesta hommasta jossa saapii muuttaa kampheita uuenaikhaiseksi ja uusiksi ja jokka sitte viittaavat etheenpäin, halvan käyttää vanhaata ja tehhä jotaki uutta siittä, antamalla voimaa ja toihveita.

Aukajaisissa 28. aykystiä Maj-Siri selitti ette instalasjuuni oon yksi keino muistaa yhtheistä histuuriaa, mutta kansa ette kattoa etheenpäin.

– Ulut seisova nykyhään ussein niinku liikkumattomina laonseiniä vasten ja toimiva niinku merkkinä vanhoista aijoista ja ankarasta elämästä.

Taiteilija oon antanu terottaa ja tervata nämät vauhraat ulut Korpilompolossa ennenko hään maalasi net saamelaisten färilä, punasella, sinisellä ja keltasella. Nuin kymmenen henkeä oon sitte rautakangela tehneet 90 reikää maahaan.

– Meininki oon ette net tuleva olheen Vyöfestivaalin osana 1. desemperiä ja silloin ulut luultavasti tulevat olheen puoleksi lumen alla. Jännittävä nähhä.

Korpilompolon kylttyyriföreeninki oon tämän Aita-instalasjuunin järjestäjä. Maj-Siri toivoo ette se saisi olla ylhäälä vähinthään kolme vuotta.

Meänkielensi Erling Wande

fargglada-installationen-storarna-3-foto-privat

fargglada-installationen-storarna-2-foto-privat

Färikäs Aita-instalasjuuni näyttää jotaki vanhaata uuessa asussa, selittää taiteilija Maj-Siri Österling. Kuva: Privaatti