Selityksiä Toornionlaaksosta koothaan kokhoon ja muuttuva kullaksi

Selityksiä Pohjoiskalotin omalta kansalta pittää markkinoija Toornionlaaksoa uuessa EU-projektissä. Kuva:ourstories.info

Oonkos sulla selityksiä mikkä antava kuvan Toornionlaaksosta? EU satsaa nyt 10 miljoonaa kruunua ette koota selityksiä joita tulhaan käythään laakson markkinoittemisessa. Tyrnee missä koothaan selityksiä eri paikoista tehhään helmikuussa pitkin maantietä numero 99.

-Met halvama lua ylpeyttä meän omile selityksile ja intoa meän osale maasta, sannoo Jan Johansson, pelmanni kansanmysikkiryhmässä Jord joka pittää tehhä mysikin Revontulitiele.

-Kyllähään se selitethään Toornionlaaksosta eri tilantheissa mutta se oon usseen muitten selitykset jokka antava kuvan meän osasta maata. Tämä tullee olemhaan meän oma selitys.

Jord, yhessä norjalaisten ja suomalaisten myysikkeritten kansa oon saahnee tehtävän ette panna mysikin selityksiin mikkä koothaan kokhoon EU-projekthiin Our stories. Tiematka Toornionlaaksossa oon itte ytin. Se alkaa Torniossa/Haaparannala 5. helmikuuta, ja firraa Pajahlaan 6. helmikuuta ennenko se tullee norjan Nordreissaan 8. helmikuuta. Kilpisjärvi ja Kolari oon kans pysähtyspaikkoja niinku Enontekiöki.

Yhtheiset juuret oon itte pohja työhön. Toornionväylä missä oon kymmenen siltaa oon aina ollu luonolinen kulkutie mikä oon solminu yhtheen kolme maata jänhään sulatusuuhniin.

Ihmisten elämänkertomuksia tältä alueelta oon pohja uussiin lauhluin mitä esimerkiksi Jord  säveltää-ja kirja. Tarkotus oon ette käsitelty materiaali käytethään vaphaasti yrittäjiltä ja tyristiliikheiltä Toornionlaakson markkinoittemisseen.

Puoli Jord laulaa yhessä suomen Visanordican kans lanseerinkissä Meän selitykset Toorniossa. Valokuva: Martin Thelénius.

Rebecka Digervall Magnettes- ryhmästä oon myötä ja säveltää selityksiä Toornionlaaksosta. Valokuva: ourstories.info

Monta kieltä yhtheyessä

Tässä oon kyse ette tulla lähele asukhaita ja heän kieltä missä suomi, ruotti, meänkieli, saamen kieli ja kväänin kieli yhistyvä saman katon alle.

Se ei ole aivan vanhemitten selitykset jokka kiinostava mutta yhtä paljon nuoremitten, selvittää Johansson. Myysikkeri Rebecca Digervall The Magnettes Pajalassa oon köytetty prujekthiin ette vaikuttaa jännälä mallila.

Esa Rautiainen ja Elina Söderström Toorniosta säveltävä histuuriset selitykset ja Jord käsittellee nykyaikaa. Huhtikuussa kaikki myysikkerit niistä kolmesta maasta kokkointuva ja menevä läpi ja käsittelevä materiaalia mitä oon tullu sisäle.

-Toivoma ette tullee paljon väkeä ko met pysähtymmä tyrneelä sannoo Johansson.

Jos sie tunnet ette sulla eli kaverilla/sukulaisela oon jotaki selittää mutta ei saata lähteä Toornihoon/Pajahlaan niinä päivinä niin se mennee hyvin mennä kotisivule www.ourstories.info ja kirjottaa selityksen eli laajata filmin/sisälepelatun äänifiilin.

Nyt oon jo alkanu tulheen selityksiä. Emil Grym antaa esimerkiksi selvityksen kunka taihvaanvalkeat oon syntynhee. Kansansatu selittää ette se myyttinen valo oon lähtösin joukhaisista jokka oon lentänhee väärin ja kylmettynhee kiini vesikuophiin Finnmarkissa. Kirkhaina tähtivöinä täriseviä siivenlyöntiä näkkyy taihvaala raivoissa yrityksissä ette päästä vaphaaksi.

Piiain saatethaan tämä kansansatu tehhä mysikiksi?

Vanhemitten ja nuoritten selitykset oon yhtä arvokhaat antamassa kuvan kylttyyristä Toornionlaaksossa. Valokuva: ourstories.info

Issoin haaste teile myysikkerinnä, Jan?

-Matka 75 pelikuormaa Haaparannalta Norhjaan. Ja sitten meilä oon hunteerinkiä kunka monta tullee meän kohtaamissiin. Toivoma monta spontaania vierailua. Yllättävät selitykset oon usseen kaikhiin jänniimät.

Prujekti lopetethaan mysikkiesitykselä joissaki paikoissa Toornionlaaksossa 2018-2019. 

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Jan Johansson Jordryhmästä oottaa ette saa säveltää Revontulitien yhessä myysikkeritten kans Suomesta ja Norjasta. Valokuva: Yksityinen

Kierunan-taiteilija sai suurmenestyksen TV-ensikertalaisena

Joakim Karkea Kierunasta/Junosuanosta pääsi jaetulle kakkospaikale SVT:n kilpaprugrammissa Taiteilijaunelma. Kuva: Privaatti

Voi, minkälaista huomiota 33-vuotias Joakim Karkea Kierunasta oon saanut hänen osanotosta SVT:n Taiteilijaunelma-prugrammissa.

– Joka osan jälkhiin mupiili oon tärissy yhtä menoa juuri koko vyön, hään sannoo kaikista pusistiivisestä feedbackistä.

SVT:n satsaus Taiteilijaunelma sihtasi siiheen ette kymmenen lahjakasta taiteilijjaa koko maasta sait kilpaila Ruottin paras-tittelistä.

Osanottajat sait näitten kuuen prugrammin aikana erilaisia tehtäviä ja heän saavutuksia arvosteli yksi tuomarijoukko, jyrry, jossa mm. Ernst Billgren oli matkassa.

Viimisessä osassa, joka lähätethiin ennen joulua, valithiin voittaja: Stina Gunnarsson Göteborista. Mutta 33-vuotias katonpanomies Joakim Karkea, Junosuanosta lähtösin, oli matkassa aina lophuun saakka. 3000 henkeä haki tähhään ottelhuun ja alussa Joakim oli vähän vastahakonen osalistumisheen ko hään ei oikeasthaan tykkää olla ramppivalossa.

Jukke pääsi finaahliin asti yhessä kolmen muun taiteilijan kansa. Tässä hään näkkyy toisena oikealta. Voittaja seisoo kauimpanna oikealla: Stina Gunnarsson. Kuva: Susanne Redebo

Sai uuen sysäyksen

Loppujen lopuksi hään oon kuitenki ilonen siittä, ette hään freistasi.

– Se oon ollu mahottoman mukava. Mie olen oppinu niin paljon, senki ette triivastua kaameran eessä. Mie olen saanu uuen sysäyksen, en ole maalanu näin paljon monheen aikhaan.

Juken taitavasti maalattuja akvarelliä kehuthiin villisti sarjan aikana. Häntä kuttuthaan valon mestariksi siksi ko hään pystyy maalauksessa kuvvaahmaan jopa sen, mistä vuorokauen aijasta oon kysymys. Saattaakos se johtua hänen työkokemuksesta katontekijännä Kierunassa? Töissä hään oon nimittäin nähny monta auringonnousua ja tunnettuja Kieruna-mutiiviä vaihettelivissa valoissa. Tämä pohjosen valoleikki oon innottannu häntä monena vuona ilmasheen sitä omassa ateljeessä Junosuanon paloasemalla.

-Mie halvan saa Toornionlaakson kauhniin maiseman näkyhmään. Justhiins nyt mie tehen paljon revontulenkuvia tähtitaihvaitten kansa ja muuta tämmöstä. Kulluu paljon färiä ja paperia niin ette se tullee aika tyyhriiksi, hehe.

Sen jälkhiin ko hään oon ollu myötä tässä, Jukke oon saanu paljon tarjouksia eri galleriioitten omistajilta tulla näyttämhään hänen tauluja. Siksi hään oon päättäny ette hään tulevanna kevväinä käypii Kaihnuussa, Yli-Kaihnuula ja Luulajassa.

Miltäs tuntu nähhä ittensä TV:ssä?

– Se ouosti kyllä kauheasti kuula oman äänen. Ja mie olin niin hermostunnu ennen joka lähetystä siittä kunka net tulisit leikkaahmaan koko materiaalin. Kyllä mie sitte kuitenki tykkäsin, ette mie pystyin olheen rauhalisenna, vaikka mie kyllä lopulta halusin vain päästä kotia. Mie olin kauheen väsyny kolmen viikon filmauksen jälkhiin jossa saatto olla vaikka 16:n tiiman työurakka päivässä.

Finaaliprugrammissa desemperissä osanottajat maalasit majakkatornin. Juken akvarelli keskimäisenä kuvassa sai fiiniä kritiikkiä jyrryltä. Kuva: Joakim Karkea

Maalasi kaameroitten eessä

Joakim selittää ette suurimphiin haasteishiin kuulu maalaminen yhtaikaaa ko kaksi kaameraa oli käänetty tuukhiin päin. Hään ko ei ollu koskhaan uskaltanut maalata ko joku oli kattomassa.

 Se oli kyllä oikeesthaan semmonen painajaisuni, ko hunteeraa sitä jälkhiinpäin.

Kysymys oon ette saatethaankos taitheessa oikeasthaan kilpaila? Joakim eppäilee mutta sannoo samala ette oikeasthaan kaikki hakemukset sinänsä oon kilpailua, huolimatta siittä onko kysymys stipendistä, koulutuksesta eli näyttelystä jossa halvaa olla osanottajanna.

Joakim oon nyt leetinä hänen katonpanotyöstä lumen ja pakkasen takia, ja tämä antaa hälle enämpi aikaa ateljeessä.

Piiain mie saatan aijan olhoon jättää työn katonpanijanna? Se tekis kyllä hyvvää ette sais maalata joka päivä.

Meänkielensi Erling Wande

Jukke kuvvaa mielelhään mutiivia Kierunasta ja Toornionlaaksosta hänen akvarellissä. Kuva: Privaatti

 

 

 

Robinson-profiilista oon tullu toornionlaaksolainen

Robinson-osanottaja Björn Hernefeldt, 76, oon löytäny kotia vaimon Maj-Lisin kansa. Nuvemperistä saakka net asuva punasessa talossa Seittenkaaressa. Valokuva: Yksityinen Yksi

Expedition Robinsonin eniin profiilikhäistä osanottajista oon tullu toornionlaaksolainen. Björn Hernefeldt, 76, assuu nykyhään Seittenkaaressa.

– Siittä saakka ko mie siiryn kotoa 17-vuotihaana mulla ei ole ollu ko väliaikhaisia asuntoja. Nyt mie olen vihtoin viimen tullu kotia, sannoo Björn.

Vaikka mie en ole kvääni ja en mie saata meänkieltäkhään.

Tv- profiili joka oon ollu myötä kahesti Robinsonissa: 2001 ja ”Superrobinsonissa” 2003. Vuotta jälkhiin, 2004, hänen valithiin Kaiken aijan Robinsoniksi yhessä äänestyksessä.

Björn näytti olevansa erittäin taitonen pärjäähmään ja pyssyyn hengissä ko hään löysi ruokaa viitakossa missä ei olis uskonu. Mutta hään ei voittanu koskhaan. Toisela kertaa hään joutu keskeythään ääventyyriä ko hään loukkasi jalan.

Siihen aikhaan oli kaks-kolme miljoonaa ruottalaista jokka seurasit SVT ykkösen tokysooppaa ja näit Ängesträski-profiilin strapatsia ette pysyä hengissä.

Vaikka tämä oli aikaa niin hällä oon vielä yhtheyttä entisten Robinsoniosanottajitten kansa muunmuassa Naamakirjan kautta.

”Robinson oon kehittäny minua”

Tuntevakkos ihmiset vieläki sinua Robinsonista?

– Joo, eilen ko olin Haaparannala niin vanhempi pari tuli vasthaan ja vaimo katteli minua ja sano ette hään tuntee minun. Niin mie kohtaan vieläki ihmisiä jokka muistava minua ja jokku kuttuva minua vain Robinsoniksi.

Miksi ihmiset muistava sinua?

– Mie olen vissiin vaikuttannu jollaki laila. Henkilökohtaisesti mie tykkään ette Robinson oon kehittänny minua, mie en ole ujo ennää. Minun luotto itheeni oon kasunu ko mie olen huomanu ette mie saatan kilpaila nuoremitten kans ilman ongelmaa.

Björn muistelee kans aikaa seksiopjektinä.

– Herratunaika kunka paljon vaimoja niitä oli jokka laukot minun perässä jonku vuen!

Maj-Lis, minun vaimo tykkäsi ette se oli hauska, se vain nauro.

Björn Hernefeldtilä oon 60-sivunen kirja missä oon avisinkirjotuksia hänen molemista Robinson-ääventyyristä. Vaimonsa Maj-Lis oon ollu hänen vieressä koko aijan. Valokuva: Yksityinen

Rakastaa hiljasuutta Seittenkaaressa

Mitäs tekkee Seittenkaaren niin erityiseksi?

– Mie triivastun ko mulla oon mettä, luonto ja meri ympärillä ja täälä oon kaikkea sitä. 

Hään assuu vaimonsa kans punasessa talossa kymmenen minutin kävelymatkan päässä kamppinkista.

– Meilä oon 900 metria venepaikale, ei ole uhthään krannia, eikä tievaloja…Täälä oon musta ja hiljanen ja se oon ihana, mie rakastan hiljasuutta.

Björn ja Maj-Lis (syntysin Abrahamsson Luppiosta, isä oli Tyko) asut ennen Kalix Bredvikenissä mutta talo tuli liika iso, selittää Björn. Entisen työn kautta mariinissä hään oli käyny Seittenkaaressa ja huomanu sen mahtavan luonon saaristossa.

Hänen nykysessä elämässä oon paljon mysikkiä.

– Mie olen trypatyyri ja pellaan muun muassa vanhainkoissa, viimiseksi mie esinyn Beagle-SM:issä Haaparannala.

Viimi kessään saakka häntä kohtasi knallena markkionoila ja messuissa missä hään muun muassa myi niitä tunnetuita nahkahattuja. Moni on kohanu hänta Pajalan markkinoila.

Isän isä meni Ameriiikhaan

Björn oon niinku vaimonsa toornionlaaksolainen hänen isän isän Karl-Johan Henrikssonin kautta, joka tuli Hietaniemen seurakunnasta. Isän isä siirty Eteläameriikhaan sillon ko oli kruuatreeki Kierunassa alkupäästä 1900-lukua mutta tuli takasi jonku vuen päästä. Björnin isä oon syntyny ja kasunu ylös Kalix Nyborgissa. 

Björn ei tykkää ette se oon liika hiljasta tulla takasi Robinsonhiin. Hään oli myötä uuessa valittemisessa neljä vuotta aikaa mutta valitettavasti hällä katkesi kaks kylkiluuta ja tohturit kielsit hänen olemasta myötä.

Björnin ääventyyrit ei ole silti loppunhee. Hään näkkee välhoon unia vöilä strapatsista tyhjissä saarissa ja elämästä merelä.

-Mie olen ollu lähelä menettää hengen kohta 40 kertaa. Viimisthään Kaihnuun väylässä missä mie makasin kolme tiima veessä ko mie sain venheen pääleni. Mutta nykyaikana mie olen paljon varovaisempi.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Kreatiivistä hulluutta Korpilompolossa

Linnea Nylund, Korpilompolon kylttyyriföreeninkin puhheenjohtaja. Kuva: Privaatti

Se oon aivan fantastista ette saattaa tavata koko mailman pikku Korpilompolossa, sannoo Linnea Nylund, Korpilompolon kylttyyriföreeninkin puhheenjohtaja, juuri lopetetusta Vyöfestivaalista.

Met emmä tartte lähteä mihinkhään kuuntelheen suomalaista kantelekonserttiä, kattomhaan franskalaista performance-artistia eli kohtaahmaan syriaania jokka näyttävä heän taitetta.

Vyöfestivaali houkuttellee joka vuosi nuin 5000-6000 kävijää tähhään pikku kylhään jossa oon vähän rapeasti 500 asukasta. Ko talvi oon pimmeimillä ja pakkanen oon kova kylä sytyttää tomteplossin joka kahen viikon aikana näyttelee yli 80 kylttyyritapahtummaa (1-13 desemperiä). Näin se oon ollu vuesta 2005 asti. 

Etelä-Ameriikka oon ollu festivaalin pohjana siittä asti ko se lähti alkhuun colompialaisen kirjailijan, Leon de Greiffin, kunnioittamisenna.

Tarjonta oon valtava: mysiikkiä, teatteria, kirjalisuutta, seminaaria, debattia, keskusteluja ja taitetta kaikile ikäluokile.

Kaikin tämän takana oon Korpilompolon kylttyyriföreeninki, jonka puhheenjohtajanna Linnea Nylund vuona 2009 sai Land-aviisin Ison Land-palkinon hänen fantastisesta työstä.

Hommaa kylässä lähipalvelua

Kylttyriföreeninki oon vaikuttanut siiheen, ette kylässä oon tulevaisuuenusko elävännä monela eri tasola: föreeninkin jäsenet pitävät vaarila ette lähipalvelu kylässä tullee paremaksi sillä laila ette järjestethään ruokatavarapyssi, lumen pluuaamista ja ruuhon leikkoa kylässä. Ja ajanvietoksi oon kansa olemassa hotelli jossa oon ravintola.

-Tämän vuen festivaali oon ollu erityisen onnistunnu, oon käyny paljon ilosia ihmisiä, sannoo Nylundin Linnea. Kauhean fiiniä kohtaamisia, artistitten ja kylän asukhaitten välilä, viehraitten ja kotonakävijötten välilä. Enniiten väkeä vetivät konsertit, tunnetut Raj-Raj-pelmannit ja The Magnettes oon käyhneet. Väkeä tuli kansa kuuntelheen kirjailijan Mikael Niemen ja Julian Vasquezin keskustelua. Punasenna lankana festivaalin aikana tuli joka ilta höögtaalaarista franskalaisen performance-artistin tapahtuma.

-Se oli saatuma minkälaista tekstiä ja mitä mysiikkiä höögtalarista tuli – ja tähhään hään piti yhtäkkiä spontaanisesti keksiä jotaki. Tapahtumapaikale hään oli tehny installasjuunin käyttämällä punasta lankaa ja koijuvihtoja. Valon avula tämä muistutti lapinkoasta.

The Magnettes Pajalasta veti paljon väkeä Vyöfestivaalila. Kuva: Privaatti

Tutkimuksesta popyläärikylttyyhriin

Vuen teemana oon olheet uni ja mitä nähthään unissa, ja lepakot eli fladdermössit. Prufessoria oon käyny selittämässä näista asioista ja perukan väki oon kansa esittänny omia kirjotuksia.

 Meilä oon koko rekisteri, tutkimuksesta popyläärikylttyhriin asti. Monet oon matkassa esittämässä ja siittää tullee monipuolinen homma.

Viimi vuona alotethiin kansa Aniara-seminaari, jossa lähethään siittä, ette kunkas met saatama pelastaa mailman.

Mikäs se sinua auttaa vuosi vuelta pitähmään tätä käynissä?

Aika ittekhäät asiat, uskosin. Työ rikastuttaa minua itteä ja se oon aivan fantastista ette saapii tavata koko mailman Korpilompolossa.  

 Joku kävijä selitti festivaalista kreatiivisennä hulluuena.

Se oon niin hyvin sanottu ko välistä met ittekki hunteerama ette olemakos met vähän hulluja ko met piämä tätä käynissä. Meininki oon kuitenki ette festivaali jatkuu tulevaisuessaki niin kauon ko rahotusta tullee. Nykyhään pytjetti oon nuin 600 000 kruunua, avustusta saathaan Kylttyyriraatista, maakäräjiltä js Sparbanken Nordista ja sen lisäksi oon piljetistä tuloja ja eri sponsorilta.

Meänkielensi Erling Wande

Kirjailija Mikael Niemi kohtaa Julian Vasquezin. Kuva: Privaatti