Pendlari Birger oon ollut uskolinen Pajalalle

Birger Lahti. Kuva: Valtiopäivä

Birger Lahti, V, oon yksi niistä harvoista valtiopäiväjäsenistä, joka aina oon asunut Toornionlaaksossa (Kaarnevaarassa). Hän kulkee eestakasi Stokholhmissa viis päivää viikossa vuesta 2014 asti. ”Soon aika tyffiä”, hään sannoo. Birgeri istuu Näringsyytskotissa, Trafiikiyytskotissa ja Miljöö- ja maanpruukiyytskotissa.

Oleks sie koskhaan ollu poiessa Pajalasta sen pitemphään?

-Käväsin mie pikku mukan poiessa kunnasta ko mie olin militäärissä. Sitte mie olen ollu mettätöissä ja tämä oon hyä asumapaikka jos oon töissä mettässä.

Onkos sinun poliittisessa agendassa semmosia kysymyksiä jossa Toornionlaaksola oon ollu suora vaikutus?

-Tapulikruuaasiassa mie olen painanu pääle kovasti kaikila laila siksi ko Northland Resourcesin konkyrsi tuli varsin sen jälkhiin ko minun valithiin valtiopäivile. Mutta semmosiaki kysymyksiä mie olen nostanu framile jossa yhistyvä Norrbottenin intystriiasiat ja mettä. Mie olen saanu minun oman parttiin etustajia paremin ymmärtämhään mettäalan, kunka met saatama parhaiten käyttää sitä.

Mikäs oon Toornionlaakson paras puoli?

-Luonto ja ihmiset. Meilä oon sitte rajaki joka yhistää enämpi ko se erottaa. Meilä oon kielet, meänkieli, suomenkieli ja ruotti … Mie olen ylpeä siittä ette olen toornionlaaksolainen.

Meänkielensi Erling Wande

Ingela muistaa lapsuuenpaikan Toornionlaaksossa

Ingela Nylund Watz. Kuva: Valtiopäivä

Valtionpäiväjäsen Ingela Nylund Watz, S, istuu rahotusyytskotissa ja oon viettäny kaikki lapsuuenkesät Lahnasuanossa.

Minkäslainen oon sinun yhtheys Toornionlaaksoon?

-Koko minun pere, niin mamman ko papan puolelta oon Toornionlaaksosta ja tuleva Mataringista (mamman oksa) ja Teurajärvestä (papan oksa). Mummu ja muffa perustit jälkhiin vihilä käymisen yhtheisen koin Korpilompolossa. Fammu ja faffa asut Teurajärvessä. Minun papan vanhimat kuolit ennenko mie synnyn ja mamman vanhimat muutit Malmivaahraan ko mie olin pieni. Net laitot kuitekki kesämökin paikhaan mitä kuttuthaan Lahnasuando (vaikka se oikeasthaan oon kylä toisela puolen Kaihnuun väylää jonka nimi se oon jos mie olen käsittänny oikeen). Olen viettäny kaikki lapsuuenkesät sielä. Paikka oon suunile pelikuorman methään ko oon kääntäny pois Pajalantieltä pienessä kylässä minkä nimi oon Salmi.

Oleks usseen ylhäälä pohjolassa?

-En, ei siittä asti ko mummula oli pakko myyä kesäpirtin korkean iän vuoksi. Suku pohjolassa assuu nyt Malmikentilä ja Tukholman alueela.

Mikäs oon paras Toornionlaakson kans?

-Valo kesälä. Ruoka. Saunominen. Muistot.

 

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund.

Käsityöntekiä Lotta: ”Äläs nyt joulu!”

Lotta Svanberg Vojakkalasta tykkää kauheasti vanthuunkutomisesta ja neuloo kaikki omat vaatheet. Kuva: Privaatti

Lotta Svanbergin vanthuila oon hyymuria. Joskus tyär Vojakkalasta neuloo kirrouksia meänkielelä niihin. Toisela kertaa hään neulaa kiini omala tavala kuvatuita lintuja villasta mutiiviksi.

Lotta oon kasunu ylös Ylivojakkalassa ja kävi jymnaasian Haaparannala varhain 80 – luvula. Jo jymnaasiassa hään oli kreatiivi ihminen, ja neulo kohta kaikki vaatheet itte. Lotta, joka vasta oon täyttäny 50, assuu Luulajassa ja luominen oon tullu näkösälle Lotan vanthuissa. Henkilökohtasia luomisia villasta missä oon koristheet.

Häntä iski meetian ramppivalo justhiins ennen joulua 2015. Hään tuli näkösälle NSD:hen, TV4:haan ja raatihuun aivan hänen erityisilä joulupuunatilla mitä se myi markkinoila. Vanhoita perintheelisiä mutiivia missä oli nättiä tonttuja sait rohkeita sanomia mitä Lotta neulo niihin.Tonttutyär joka hymyili saatto saa ”Fuck joulua” puhekupuhlaan. Eli tekstirivi missä seisoo ”Äläs nyt joulu!”

-Mie olen tehny puunatia 10 -15 vuotta itteni vuoksi mutta nyt net löit läpi.

Pohjuni se johtuu siittä ette Lotta oon kahela päälä vuen suuriimasta kaupalisesta juhlasta mikä sisältää stressiä ja ostohysteriitä.

En broderad tavla med ilsken text om julen.

Pruterattu taulu missä oon vihanen teksti joulusta. Kuva: Privaatti

Kiroava kapteeni Haddock

Lotan tarve lua oon vieny hänen vanthuunkutomisseen. Villavanthuut jokka vanutethaan ja sitten koristelhaan jollaki henkilöllä. Heti tullee Kapten Haddock yhtheen vantuusheen ja puhekupula toisseen missä oon sanat saatana perkele.

Internettikuvassa Lotta makkaa saan vantuparin alla mitä hään oon kutonu käsityöryhmässä maanantaiiltoina Luulajan kutojitten kans, Luleå knitters. Tässä käsityöryhmässä kohtaa moni toornionlaaksolainen. Ei yksikhään näistä vanthuista tule samalainen ko toinen ko net oon valhmiiksi koristettu.

Miksis justhiin vanthuita?

-Alko sillä ette mie kuon SAIK – vanthuita pojale joka pelasi hokkyä Skellefteåssa.Sitten hänen kaverit halusit niitä. Ihmiset alot tillaahmaan mutiivia, niinku Pippi Pitkäsukka eli Norrköping eli stöövarin.

Blomslinga med hjärta på grå yllevantar.

Kukkakiemura ja hertta harmajissa villavanthuissa. Kuva: Privaatti

Yllätys masinissa

Jälimyttäin tuli neulavanuttaminen käynthiin. Lotta vanuttaa villan vilhaan kiini. Nyt sillä oon lintumotiiviaika. Hään ei koskhaan riittaa lintua mutta kattoo kuvasta ja järjestää kaikki ilman mithään.

Kaikki oon tehty puhthaasta villasta.

-Se oon niinku lotin peli tämä vanuttaminen siksi ko sieltä saattaa tulla yhtä mitä konheesta. Joskus tuleva isot ja joskus pienet, vähän niinku itte elämä. Sitä ei koskhaan tiä mihinkä se laskee.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Varje skapelse är unik. Här koltrast på tovad vante.

Jokhainen kampe oon erityinen. Tässä oon mustarastas vanutetun vanthuun päälä. Kuva: Privaatti

Hans Wallmark riitelee Buchtin kansa

Hans Wallmark. Kuva: Valtiopäivä

Hans Wallmark, muteraatti valtionpäiväjäsen, jonka juuret oon Haaparannala, näkkyy ussein tv:ssä. Tässä tämä 51-vuotias selittää ette hään välistä riitelee maakuntaministerin Buchtin kansa.

Met jatkama meän sarjaa, jossa tunnistamma lähemin meän valtionpäiväjäseniä, joila oon sitheitä Toornionlaakshoon. Hans Wallamark oli ennen kunnanraatina Ängelholmissa. Tänä päivänä hään istuu mm. valtiopäivitten Puolustuspoliittisessa komiteessä ja Ulkopoliittisessa komiteessä. Hään jätti jo 18-vuotihaana lopulisesti Norrbottenin tarkotuksessa ette opiskella Uppsalassa.

-Olen syntyny Puutissa, kasunu ylös Haaparannala ja äiti, syntymänimi Taavola, oon kotosin Juoksengista. Ko mie olin lapsi met kävimä välistä kylässä Juoksengissa. Äitilä, joka nyt on 81 vuotta vanhaa ja assuu Luulajassa, oon vielä jäljelä tuttuja ja sukulaisia kotikylässä ja se pruukaa käyä sielä ihanassa keskivyön aurinkossa ja enämpi ärryttävitten sääskitten seurassa.

Pruukaks välistä käyä sielä rajaseuvula?

-Mie freistaan säänölisesti valtiopäiväjäsenenä ja muteraatitten eustajanna pittää vähän enämpi huolta Toornionlaaksosta. Mie olen tämän lisäksi Valtiopäivitten Pohjosmaitten neuoston Ruottin delegasjuunin puhheenjohtaja niin ette rajahankaluukshiin liittyvät kysymykset oon erityisiä ja poliittisesti tärkeitä mulle.

-Sitte ei ole tietenkhään kumma ette mie joskus värkkään vähän ministeri Buchtin kansa, Buchti, joka oon minua jotaki vuotta vanheempi mutta selvä S-prufiili. Mie muistan häntä SSU-laisena ko MUF menesty hyvin Haaparannala 1970-luvun loppupuolela.

Onkos sinun poliittisella agendala kysymyksiä jossa Toornionlaaksola oon ollu suora vaikutus sinhuun?

-Muteraatitten puolustuspoliittisenna puhemiehenä sitä ei saata kieltää ette meän puolustuspoliittinen ilmapiiri oon huonontunnu viimi vuosina. Arktis ja arktinen ympäristö intreseeraa erityisesti, siiheen mie räknään Pohjos-Ruottinki.

-Tämän lisäksi Haaparannan ja Toornion välinen yhtheistyö oon monela laila toiminu esimerkkinä siittä, kunka paikaliset etustajat pyrkivä selvithään hankalia asioita kaukana heän maitten pääkaupunkista, Stokholmista ja Helsinkistä.

Mitäs oon parasta Toornionlaaksossa?

-Hiilustalla paistettu siika, Toornionväylä, keskivyön aurinko ja mahottoman jännittävä histuuria. Lukekaa veikkosen Jolon kirjan ”Ne kolme Haaparannalta”!

Meänkielensi Erling Wande

Ruottin hiljaasinta eloa viettänny bandi oon noussu framile

Julma, Ruottin pissiimphään hiljasuuessa ollu bandi, oon saannu uutta faartia kaloshein ja päivittää ussein heän naamakirjan sivua. Kuva: Kim Kangas

Saamakos met esitellä Ruottin hiljaasinta eloa viettänheen bandin? Julma-bandin Toornionlaaksosta. Bandilla oon sitte vuuen 2004 ollu siinä yks soittokeikka vuuessa. Nytten kuiten het oova saahneet aikuseksi ja julkasseet levyn meänkielelä yhessä Cornelius Vreeswijkin laulutten kans.

”Julma” tarkottaa sanana suurta, suunnatonta, valtavaa, ankaraa. Tällä roikalla oon pitkä yhtheinen histuuria, mutta het oova nytten saahneet ko uutta enerkiiaa. Se oonki johtannu heän ensimäisheen cd:hen, jonka pojat toit ulos tänä kesänä. Siinä oon laitettu omia raitoja Cornelius Vreeswijkin laulutten sekhaan.

Bandi pellaa lauleskelevaa viisurokkia kantri/pluusigrassin ja rekeetwistin väliltä. Roikhaan kuuluva Peter Fredriksson, Daniel Snell, Jan Johansson, Torbjörn Emmoth ja Simon Wilhemsson. Nämät viis kaveria asuva kaikin eri paikkakunnila: Jöötteporissa, Toorniossa, Piitteossa, Luulajassa ja Juhonpietissä. Yks haaste oon ollu, ette sitä ei koskhaan saata kokkountua spontaanisti jammailemhaan.

-Ko kaikin lisäksi pellaava muissa bandeissa, niin se oon ollu mahottoman vaikeata päästä treenaahmaan, selittää Pajalassa kasunnu ja sittemin Piittehoon muuttannu 37 vuotias Peter.

Julma teki ensiimäisen kunnolisen keikan Pajalan markkinoila heinäkuussa ko samala kans heän 14 raitanen cd julkasthiin.

Sångaren Peter Fredriksson startade sitt första band i Pajala som tioåring ihop med kompisen Daniel Snell. I dag spelar de tillsammans i Julma. Foto Kim Kangas

Laulaja Peter Fredriksson (kuassa) alotti hänen ensimäisen bandin kaverinsa Daniel Snellin kans. Het moleemat pellaava nytte Julmassa. Kuva: Kim Kangas

Teilä oon ollu pitkä valmistusaika ko saitta sitten levyn ulos. Kakstoista vuotta?

– Mie oon aiemminki toennu, ette tämä oon vissiin Ruottin hiljasinta eloa viettäny bandi.

Julman myysikot ole kuiten pitkästä passiivisuuen ajasta huolimatta kaottanheet kontaktia toissiinsa. 2014 nousi framille halu satsata uutheen hoithoon. Tämä liitty siihheen, ette Jan Johansson tuli pysyvämmin bandin fölhjyyn. Silloin het päätit, ette pellaisiva ylös heän kappaleita syksylä 2015.

-Me ooma lapsellisen tykästynheitä meän omhiin kappalheissiin ja pellaamma niitä väsymättä.

Ylheisö oon ottannu auvosylin vasthaan Julman prujektin ko het nostava framile meänkielelä kansallisrunnoilia Cornelius Vreeswijkin viisuja.

-Tornionlaaksolaisenna oon helppo tykätä hänen viisuisthaan. Cornelius laulaa tukholmskaksi mutta tekstit pellaava meilä täällä ylhääläki.

Levylä oon neljä Corneliuksen kappaletta. Ko kansa kuuli Julmaa Pajalan markkinoila het tarjouvuit hjelppaahmaan käännöshommissa niin, ette repertuaari saattas laajeta. Käänöstyössä oon tähhään saakka käännytty Bengt Pohjasen, Bertil Isakssonin ja Peterin äitin, Ann-Britt Jauhojärven, puohleen.

Första cdn släppes på Pajala marknad i juli. Foto Kim Kangas

Ensimäinen cd julkasthiin Pajalan markkinoila heinäkuussa. Kuva: Kim Kangas

Missäs Julmalla oon suuriin ylleisö?

-Pohjosissa osissa. Met ooma villin tykättyjä Norjassa ja ooma parhiin otheesseen tyrneeranheekki Pohjos-Norjassa. Nousevanna vuonna met menemmä sinne takasi. Niin ja oonhan meät otettu hyvin vasthaan tieten Toornionlaaksossaki.

Peter sannoo, ette het saattava kiittää Pajalan Kylttyyrikoulua, ette Julma ylheensäkki oon olemassa.

-Se suunnaton työ, jonka koulun opettaja oon tällä seu’ula tehny, oon fantastista. Ei tartte ko kattoa The Magnettes’ia ja Raj-Raj Bandia.

Julma essiinty 21. heinäkuuta Kungaträdgårdenilla 5 Folk Festivalilla, mikä oon maan kaikitten väheemistötten suuri tapahtuma.

Meänkielensi Matti Junes

Tekkee toornionlaaksolaismallisia veittiä

Fredrichi valmistellee monenlaisia veittiä, tässä joitaki esimerkkiä. Kuva: Privaatti

Hään istuu Boråsissa ja vuolee toornionlaaksolaistyyppisiä veittiä. Fredrich Legnemark oon löytäny vapaa-aikahomman, joka innostuttaa häntä aivan mahottomasti.

Mie olen sellainen tyyppi joka ponnistaa aivan fanaattisesti semmosessa josta mie tykkään.

Fredrich Legnemarkin juuret oon Saikkosjärvessä, Narkauksesta etehläänpäin, ja hään oon ussein perheen kansa sielä ylhäälä kylästelemässä sukulaisten tykönä ja nauttimassa Toornionlaaksosta. Nyt hään oon löytänyt uuen vapaa-aikahomman, johonka hään käyttää aina enämpi aikaa.

Fredrichi oon perinpohjin vapaa-aikakalastaja joka tekkee omat flyykat. Netistä hään tillaa materiaalin niihiin ja viimi talvena hään näki ette sielä kaupathiin visakoijukappalheita. Hään aatteli ette ”eihään se saata olla niin paha vuola veitten semmosesta kappalheesta”.

Youtube-fillmipätkistä hään hoksasi tekniikan.

-Ei net kaks ensimäistä olhee yniversymin kauhniimpia mutta nyt net alkava näyttämhään melko kelvoliselta.

Tilauksia oon tullu koko kevväinä. 15 kappaletta hään oon valmistannu eri puulajista ja erilaisesti koristettuina. Puuvarret ja uusihopealla eli messinkillä koristetut hirvensarvivarret oon tavalisimat.

Fredrichi pruukaa olla karasissa jossa hään oon montteeranu sisäle yhen penkkisliipin, puleerauskonheen ja nyt kansa maholisuuet omatekoshiin veittenplaahviin. Se viepii aikansa ette leikata nahkakappalheet, liimata niitä yhtheen, antaa niitten kuivata, puleerata niitä vahala ja sitte liipata.

Fredrich Legnemark i sitt garage där stickverktygen föds. Foto Privat

Fredrich Legnemark karaasissa jossa nämät pistostyökalut syntyvät. Kuva: Privaatti

– Summittain sanottu veitten tekhoon mennee rapea viikko. Mutta syy siheen oon ette mie tehen sen vapaa-aikana ja olen muissa hommissa päivilä.

Fredrichi pruukaa käyttää erityistä disainimallia niissä veittissä jokka hään lahjottaa pois. Tällä laila se Toornionlaakson veitti synty. Sen hään pani omale Naamakirja-prufiilille ja kaverit yllytit häntä jatkamhaan.

Fredrichi selittää ette hään itte yllätty ko hään huomasi ette hään oli niin hyvä tässä käsityössä.

-Mulla taisi olla vain ykkönen puuslöjtissä niin ette mie en ole mikhään seppä tyyppi. Mutta mie olen väkipäinen ja pääsen kauas sillä.

Nyt hään toivoo ette hään löytää fiiniä puukappalheita sieltä rajalta käsin joista hään saattais muokata varsia ja sitte neuloa tuppia niihiin. Materiaali sieltä hänen isän kotiperukoilta antais näile tuotheile vielä enämpi Toornionlaakson tunnetta, hään tuumailee.

Meänkielensi Erling Wande

Tornedalskniven har ett skaft som är tillverkat av ihoplimmade läderbitar. Foto Privat

Toornionlaakson veittelä oon yhtheenliimatuista puukappalheista valmistettu varsi. Kuva: Privaatti

Ida reisaa viikottain Haaparannan ja Tukholmin väliä

Ida Karkiainen. Kuva: Valtiopäivä

Meän sarjassa valtiopäiväjäseniä, joila oon yhtheys Tornionlaakshoon, met kohthaamma nytten Ida Karkiaisen (S), joka ellää kapsäkkielämää. Hään istuu kolmessa valiokunnassa – koulutusvaliokunnassa, kylttyyrivaliokunnassa ja valtiosääntövaliokunnassa.

Kunkas sie näet sinun yhtheyven Tornionlaakshoon?

– Mie oon syntynny Matkakosken kylässä,  kylä joka sijattee Haaparannan ja Matarinkin välilä. Nytten mie asun Haaparannan Skönvikissä.

Siekös et asukhaan Tukholmissa?

– Mie elän rajala eikä mulla ole mithään meininkiä muuttaa. Mie viihyn mainiosti enkä mie ole vielä löytänny yhthään paikkaa, joka olis Tornionlaaksoa pareempi. Valtiopäiväjäsenen työ Tukholmassa tapahtuu tiistaina, keskiviikona ja tuorustaina. Muut päivät mie vietän miehluimin minun omassa vaalipiirissä, toisin sanoen Norbottenissa.

Oos sinun puliittisella akentalla joitaki kysymyksiä, jokka suohraan koskevat Norbottenia?

– Mie tunnen suurta kiinostusta rajayhtheistyön kysymykshiin, jokka oova varsiin tärkheitä meile, jokka elämä ja tehemä työmmä rajaseu’ulla. Barentsin aluheen kysymykset ja meän yhtheistyö Pohjoskalotilla oova kans kysymyksiä, jokka mie nostan tärkheinä framile.

Mikäs oon parasta Tornionlaaksossa?

– Parasta oova Tornionlaakson ihmiset ja meän kylttyyri. Meilä oon villin jännittävä histuuria, joka oon leimalista meän nykyselle elämälle ja tulevaisuuele kans. Mysiikki, ruoka, kieli, kertomukset, kirjalisuus, kala, mettä, väylä – mie saatan räknätä kunka monta syytä hyänsä! Mie rakastan Tornionlaaksoa!

Meänkielensi Matti Junes

 

Haaparanta oon saannu kaivatun leirintäaluheen

Per Kenttä Asplöven HC:stä huolehtii vereksen leirintäaluheen henkilökunnasta. Kuva: Privaatti

Haaparanta oon saannu kaupunkhiin leirintäaluheen Tornionjoen törmäle, mistä oon hyä näköala Suohmeen käsin ja joka oon aivan kävelymatkan päässä Ikeasta.

-Rajalla asuminen oon meile etu ja voipii tarjota elläymyksiä moleemin puolin rajan, sanno Per Kenttä, Asplöven HC:n klypipomo, jolla oon vastuu henkilökunnasta.

Usseita vuosia Haaparannan kunta oon ollu leirintäaluetta paitti. Entinen menetethiin siinä ko Cape East muutethiin asuntoaluheeksi.

Tämä leirintäalue, jonka takana seisoo Haaparannan kunta, oon täysin rakennettunna pyöreästi 17000 neliötä koolthaan. Jääkiekkoklypi Asplöven HC huolehtii sen toiminasta ensiimäisen vuuen ajan.

Ensimäisennä heinäkuuta vihithiin ensimäinen etappi, joka käsittää 43 sähköstettyä asuntoauto- ja vaunupaikkaa. Nousevanna vuonna paikkojen luku tuplathaan.

Haastattelun aikanna saatethiin lophuun vasthaanottopykinkin maalaushomma ja montteerathiin toaletit ja suihkut vihkimisen alta.

-Met olema saahneet villin pusitiivista pallautetta ihmisiltä. Monet tykkäävä, ette tämä hoito ois häätynny tehhä jo aikaa sitte, sannoo Per Kenttä, joka tullee palkkaahmaan niin leirintäaluheen henkilökunnan ko hommaamhaan seuran puolesta henkilökuntaa samon ko kunnalta kesäsiihaisia.

-Mie toivon, ette tämä suuniteltu hoito viekottellee ihmisiä toppaahmaan Haaparannala pitemphään ko vain yhen päivän.

Haparanda camping ligger precis intill Torneälv. Foto Privat

Haaparannan leirintäalue oon aivan Tornionväylän rannala. Kuva: Privaatti

Kilpailioita ei ole

Meilä oon täälä koko joukko hoitoja jokka viekotteleva – Ikea, kaupunkin keskusta, Tornion tarjonta ja tietysti ranta, joka jo aiemminki oon ollu leikkipaikkanna, urheilun monitoimiareena, lentopalloja potkupallokentät.

Lähiimät leirintäaluheet oova Kukkolankoskella ja Seittenkarissa.

-Mie en kuiten näe niitä kilpailijoinna ko pikeeminki yhtheistyökumppaneinna.

Asplövillä oon jo ennesthään heän jäähallissa valmis kirjaamisjärjestelmä, joka oon nytten laitettu passaahmaan tähhään vereksheen tilantheesseen.

– Sie saatat valita sen kautta justhiins sen paikan ko sie halvaat; valitteminen oon varsin enkelttiä internetin kautta.

Aluheella oon aivan lähelä äsken rakennettu rantakahvila, jota hoitaa Kukkolaforsens Turist&Konferens.

Mikäs oon teän suurimpanna haastheenna?

– Soon ette saaha markkinoitua yriitys ja kattoa ette viehraat triivastuvva.

Leirintäalue suunitelmissa pittää auki aina 30 syyskuuta asti.

Meänkielensi Matti Junes

Classic Motormeet hålls även i år i Haparanda 15-16 juli, den här gången intill nya campingen. Foto Privat

Peritheinen Motormeet piethään tänävuona kans Haaparannala 15-16 heinäkuuta, tällä kertaa aivan uuen leirintäaluheen lähheisyyessä. Kuva: Privaatti

 

Valtiopäivämies Stig: ”Tornionlaaksolaiset oova viishaita ihmisiä”

Stig Henriksson. Kuva: Valtiopäivä

Met ooma ottanheet pylsia joiltaki valtiopäivämiehiltä, joila oon yhtheyttä Tornionlaakshoon. Vaseemistopuoluuheen Stig Henriksson istuu puolustusvaliokunnassa ja trafiikkivaliokunnassa. Hään oli aiemiin Fagerstan kunnanneuvoksenna kans.

-Mie oon syntynny ja kasunnu Yrttivaarassa, kuus peninkuormaa Jellivaarasta. Mie asuin kylässä aina kolmentoista ikhään ja sitte Jellivaarassa yheksäntoista ikhään. Sitte mie ja muutama kaveri väsyimä vilkuttamhaan toisile siutti kiitävhään junhaan ja hyppäsimmä fölhjyyn. Sitten tuli Uppsaala.

Ajakkos sie ussein sinun kotiseu’ulle?

-Mie oon suunihleen kerran vuuessa sielä ylhäälä, välistä jopa kolmekki kertaa. Mulla oon nepookoita ja setä ja täti vielä kotiseu’ula. Eniimäksheen mie vain kulen ympärhiinsä ja joskus mie oon vappupuhujanna. Mie reissaan työn puolesta melko ussein. Lapsuuenkoti kuiten oon myyty jo 1985 ko pappa muutti etehlään.

Oos sinun puliittisella akentalla, joitaki suohraan Tornionlaaksoa liippaavia kysymyksiä?

-Puolustuspulitiikassa oon tietystikki Norbottenilla tärkeä merkitys samon ko Barentsin aluheella. Juuri nytten puhuthaan paljo ruottalais-suomalaisesta puolustusyhtheistyöstä. Met vaseemistossa olemma pusitiivisia tähhään ja kattomma ette meilä oon paljo voitettavanna yhtheistyöstä Suomen kans. Het saava paljo valmista heän 25 miljaartilla. Mie oon kiinostunnu maaseutupulitiikasta, vaikka net olekhaan juuri varssin minun kysymyksiä.

Mikäs oon Tornionlaaksossa parasta?

-Lujasti kauhniisheen maisemhaan ja toellisuutheen juurtunheet viishaat ja suorat ihmiset.

Meänkielensi Matti Junes

Ellen Juntila oli pakko siirtyä ette saa työn

Ellen Juntti. Kuva: Valtiopäivä

Ellen Juntti, valtiopäivänjäsen Muteraatile, oon asunu etelässä kohta neljäkymmentä vuotta mutta tuntee ittensä vielä toornionlaaksolaisena. Hään istuu Oikeusosastossa ja Kylttyyriosastossa.

-Olen syntyny ja kasunu ylös Toornionlaaksossa. Muutin Stockholhmiin kaheksantoistaikäsennä, 1977. Ei silti ette halusin, mutta oli pakko elättää ittensä ja ei ollu töitä Toornionlaaksossa siihen aikhaan. Mie asun, siihen saakka ette mie siiryn, pienessä kylässä Niskanpäässä, kaks pelikuormaa pohjosheen Mataringistä.

-Mie kävin viimi kesänä, mutta se ei tule ennää niin usseen käytyksi ko vanhimat ei ole elossa. Ko net elit niin pruukasin käyä kotona suunile joka kesä.

Oonkos kysymyksiä missä Toornionlaakso oon suoriksi vaikuttannu?

-Ei, mie istun Oikeusosastossa ja net kysymykset koskeva koko maata.

Paras Toornionlaaksossa?

-Luonto oon mahottoman kaunis Toornionväylän varrela. Mutta enniiten tykkään ihmisistä, net oon suorat ja hauskat. Tunnen itteni vieläki toornionlaaksolaisena vaikka siittä oon heti neljäkymmentä vuotta siittä ko siiryn sieltä. Tulen aina tekheen sen ja olheen ylpeä siittä!

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund