CD tulossa: toornionlaaksolaista synkkyyttä Surunmaan virsissä

Viktor Fors Mäntyranta ja Anders Fischer kulkevat vireästi ympäri Pohjosmaita. Kuva: Peter Pousard

Pajalan markkinoila 9:nä jyyliä tapahtuu harvinainen CD-päästö. Surunmaa julistaa kymmenen virttä joissa oon paljon synkkyyttä ja deppiä.

– Tämä oon vähän raskheempi ja fräkimpi ko net jokka met olema julkashee ennemin, sannoo Pajalassa syntynyt Viktor Fors Mäntyranta.

Viktori oon asunut Göteborgissa jo kymmenen vuotta. Mysiikin teossa yhessä laulukirjottajan Anders Fischerin kansa hään pyrkii löytämhään takasi omhiin toornionlaaksolaishiin juuhriin. Yhessä het oon julkasheet monta CD:tä, joitten yhtheinen nimi oon Surunmaa. Pohjana oon toornionlaaksolainen kansanmusiikki, lisäyksenä länsimainen inspirasjuuni.

Viktorin sukujuuret oon molemin puolin raijaa, ruottalaiset ja suomalaiset. Joo, ja hänen äitinpuolinen isoisä oon legendaarinen hihtaja Eero Mäntyranta!

Virsi-CD tuli aikhaiseksi sitä kautta ette viitathiin Surunmaan ennemin Markus Forsbergin kansa yhessä julkaisthuun Siionin laulut-levhyyn (2011). Mutta se ei ollut ittesthään selvä asia vastata myöntheisesti siiheen albumhiin joka sai nimen ”Mie halvaisin sen uskon ette joku rakastaa”.

-Vastahakosuus johtu siittä ette met emmä ole mikhään uskonolinen bandi.

Sen lisäksi monet ruottalaiset virret oon duurissa säveletty ja Surunmaalahaan oon mysiikissä vähän melankuulinen piire.

-Tulos oli mahottoman hyvä, olema kauheen tyytyväisiä. 

Onkos virrenkirjottamislevylä synkkyys koko teoksen tunnusmerkkinä eli muttuukos mieli joskus ilosemaksiki?

– En mie ole varma siittä ilosuuesta, mutta jos vertaa Siionin lauhluin (2011) niin tässä oon enämpi sähkösyyttä, se oon vähän raskheempi ja fräkimpi.

Suuriin haaste tässä prujektissaa oon ollu uuistaa virret mutta siittä huolimatta kunnioittaa niitä.

-Sävelet oon rohki fiiniä ja häätyy kunnioittaa niitä jokka oon tehneet niitä.

Surunmaa – tarkottakos se surun maata?

-Ko nimi keksithiin vuona 2007 niin ajatus oli ette rakentaa fiktiivisen mailman joka sopis yhtheen toornionlaaksolaisen ja suomalaispitosen mysiikin kansa.

Mistäs tällainen synkkyys oon tullut Toornionlaakshoon?

-Mie en tiä miksi toornionlaaksolaiset tykkäävä tästäkulosuuesta. Justhiinsa nyt met olema kiertämässä Pohjos-Norjalaista Ei-kenenkhään-maata ja sielä net oon paljon ilosimpia ko mitä met olema Toornionlaaksossa. Meän kulttuurissa oon niinku jonkulaista synkkää.

Pajalassa oon erityistä kultturihenkeä, hään huomaottaa ja viittaa siiheen mysiikin virthaan joka pursuaa ylös maasta, mutta hällä ei ole sen kovempaa halua siirtyä takasin sinne. Vanheemat ja velimies oon siirtynheet pois sieltä ja jos hään alkaa kaipaahmaan pohjosheen niin se oon hänen äitin kotipaikhaan Suomen puolela. Mulle kuitenki toornionlaakson suomi, suomi ja kulttuuri sielä oon tulhee tärkeiksi sen jälkhiin ko siiryin pois sieltä.

-Tämän uuen virsilevyn ulospäästämispäivä oon 9 jyyliä klo 16 Pajalan Kyrkans hus-talola. Tulkaa kuuntelheen!

Meänkielensi Erling Wande

Mie halvaisin sen uskon ette rakastaa

Uuen virsilevyn ulospäästämispäivä oon 9 jyyliä klo 16 Pajalan Kyrkans hus-talola.

”Minusta tullee näyttämöllä ihmisennä jotenki vahvempi”

Dennis Kalla laulaa ko keiju, mutta se tekkee kuiteski kipeää, tykkää muuan mysiikkiarvostelia Pajalasta ja Kierunasta. Foto Oleg Samoilov.

Norbottenin uusi poppiluphaus Dennis Kalla lyöttäytyy keskustelhuun Pajalan Kylttyyrikoulun tulevaisuuesta. Dennis oon itte päässy pitkäle juuri kotikylän vaphaan mysiikkikasvatuksen ansiosta. Tässä hään kertoo hänen protestipreivistä, mysiikkiunelmista ja kaksisuunthaisesta mielialahäiriöstä.

Pari vuotta aikaa 22-vuotias Dennis Kalla teki soolotepyytin sinkulla (singeln) ”Minun ihola” (On my skin). Siittä lähtein hään oon kierrelly tyrneilla Kristian Anttilan kanssa ja seikkaillu USA:ssaki.

Oot saattannu kuullakki hänestä. Ja jos et ole niin suosittelen sinua ettimhään netistä semmosen ko ”Säre kallosti” (Crack your skull).

”Muuta mielesti” (Change your mind) sinkku kantaa Denniksen tunnusta ja se rankathiin vuona 2015 Norbottenin parhaaksi sinkuksi.

Mysiikon kotisivuila sanothaan: ”Dennis Kalla oon tehny fiiniä poppiballaateja resusilla kitaroila, suurilla syntikoila ja syäntä raastavilla teksteilä … Hään oon lyhyessä ajassa luonnu ittele karismaattisen ja impulsiivisen artistin maihneen, joka jatkuasti haastaa niin itten ko hänen pypliikinki.”

Maanisia huippuja ja syviä laaksoja

Dennis oon saannu taasen hänen uran täysin rullaahmaan oltuhaan syksyn siukkaleetillä. Hään toteaa, ette hänen häätyy pittää vara ja ottaa lunkisti ko muuten syksyn tilane oon taasen eessä.

Hään kertoo saihrauesthaan, ette hällä oon kaksisuunthainen mielialahäiriö ja ette siihheen kuuluu maanisten (touhukhaitten) huippujen jälkheen syvät laaksot. Nytten hään ottaa troppeja, ette saaha tasotettua jyrkkiä mielialan vaihteluita ko pahimilhaan hään unohti kokohnaan rentoutumisen hänen mysiikkihommissa.

Suurimpanna prooleeminna Denniksellä oon ollu hänen maanis-depressiivisen saihrauen kanssa hänen sosiaaliset pelot ja muistin propleemit.

Hään tykkää, ette se oon synti ko syykkisten propleemien ympärillä oon niin paljo puhumattomuutta. Tornionlaakson voimakas macho-kylttyyri tekkee asiasta puhumisen ennesthäänki vaikeammaksi, hään toteaa.

Luppaava myysikko asu Pajalassa 12-13 vuuen ikhään ja muutti sitte Kieruhnaan.

-Jos ei Pajalassa olis ollu niin hyvvää mysiikkikoulua niin mie en ois sielä missä mie nytten oon. Sielä mulla oli vaphaus tehhä, mitä mie tykkäsin. Sielä mysiikin ilo oli tärkeämpää ko ette kitara oon oikein käessä.

Opettaja Rolf Digervall toi rokkimysiikin Denniksen elähmään ja näki, ette hällä oli aivan oma tapa ilmasta sitä.

Dennis Kalla Foto Privat

Dennis Kallalla oon maanis-depressiivinen häiriö ja hään tekkee työtä sen etheen, ette hänen maaniset työvaihheet korjaantusit. Kuva: Privaatti

Dennis kirjottaa kaiken itte

Muuan arvostelia kirjottaa Denniksen tyylistä: ” Dennis oon aivan taianomannen livennä. Soon niinko olis saanu keijulta iskun palleehaan. Hään laulaa ko enkeli, mutta se kuiteski tekkee kipeää.”

-Aithous oon ollu mulla ohjenuoranna. Mie tulen jotenki vahvemmaksi ihmisennä ko mie nousen näyttämölle, Dennis kertoo.

Hään kirjottaa kaikki kappalheet itte. Rakhauesta, tuskasta ja elämästä.

-Mie kirjotan tosi paljo, mutta käytän vain muutamia niistä. Mie halvaan pittää kvaliteetin korkeanna eikä mulla ole mithään syytä julkasta levyjä yhtenhään.

Dennis oon justhiins päättänny hänen uusimman levyn avajaistyrhneen ja hään leppää elokuule saakka. Pyrkimys oon voia hyvin ja saaha elämä palanssiin.

Oos joku mysiikkityyli, joka oon menossa pois?

-Metalli – nopea ja kirkuva kevytmetalli (hårdrock). Sen kanssa mulla oon vaikeata.

Mistäs sie tykkäät enniiten työssästi?

-Haastheista ja siittä, ette mie häävyn hunteerata paljo. Haittapuolenna oon, ette mie een taho osata löysätä. Vaikka mie en pellaakhaan taikka tehe kappalheita, oova net kuiteski koko aika minun päässä.

Sillonko sulla mennee jotenki ylitte, sie alat pellaahmaan Pokemonia?

-Joo, se oon minun toinen harrastus, Dennis naurahtaa, se oon semmonen pelipoika (gameboy) 90-luvulta.

Oos siittä mithään etua myysikkonna ko tullee Pohjos-Ruottista?

-Jo vain. Sitä oon mielenkiintosempi. Ihmiset eivät ole monestikhaan kuuhleet Pohjos-Ruottista ja se herättää uteliaisuutta.

Denniksen missionna oon, ette sitä ole mithään eroa maan eri ositten ihmisissä.

-Ainoa ero oon, ette met kasuamma erilaisessa ympäristössä.

-Etelä-Ruottissa ihmiset usseinkhaan tiiä, kunka meilä oon täälä pohjosessa. Het luulevat ja laittavat etikettejä ”tet norrlantilaiset ootta niin charmikhaat ja vaiteliihaat”. Tuo sama passais kyllä Bohusläänin ja Värmlanninki ihmissiin, Dennis sannoo.

Meänkielensi Matti Junes

Mikaela Omark ossaa Toornionlaakson histuurian

Mikaela näyttää kartan Haapakylästä vuona 1648 minkä hään oon voittanu yhessä Lantmäätterin kilpailussa. Kuva: Privaatti

Ko Mikaela Omark Mataringistä kasusi ylös hään oppi lukehmaan Tornedalica kirjasarjan kautta. ABC-kirjat sait olla.

-Mie synnyin siihen sukututkintointhoon ja Toornionlaakson histuurihaan, sannoo 39-vuotias.

Justhiin nyt hään istuu kotona Gammelstadissa Luulajan ulkopuolela ja kootaa vanhoita ostopreiviä 1800-luvulta joissa oon yhtheyttä hänen farmuurin sukutalhoon Härmä Kuivakankhaala.

Mikaela näkkyy useasti monisssa eri langoissa Feispukissa, olletikki ryhmässä ”Sie tiät ette sie tulet Mataringistä jos….”, siinä ihmiset ahmiva vanhoita aikoja: kellastunheita luokkakuvia ja kuvia rakenuksista mikkä nyt oon poiessa. Mikaelala oon ussein vastauksia muuttanheitten toornionlaaksolaisten kysymyksiin heän kotiseuusta.

-Mie luen paljon ja olen räknäny ette olen lukenu noin 130 kirjaa Toornionlaaksosta ja sen histuuriasta. Olen varmasti tehny sitä 20 vuotta.

-Mulla oon aina ollu tämä into, mie uskon ette mie synnyin sen kansa.

Mikaela oon kasunu ylös Mataringin keskustassa mutta oon ussein ollu Kuivakankhaala koska mamma ja pappa tuleva sieltä ja kotitalot oon vielä jäljelä. Ja joo, hään oon sukulainen hokkyprofsin Linus Omarkin kansa, jos joku hunteeraa. Net oon nepokat.

Mikaela oon tutkijatyyppi ja tykkää latoa pysleä, hään kertoo. Arkiolossa hään oon korkeakoulutettu siviilinsinööri konetekniikassa mutta oon nyt kahen työn välilä.

-Mie olen kasunu paikassa missä minun vanhiimillä oon heän juuret. Mulla oon aina ollu minun histuuria minun ympärillä ja olen kuulu paljon selityksiä vanheemiltä.

Släktgården Härmä i Kuivakangas Foto Privat

Mikaelan farmuuri asu Härmän sukutalossa Kuivakankhaassa. Kuva: Privaatti

Kahvela Verinen kirves (Blodiga yxan)

Mikaela löytää paljon jänniä selityksiä hänen kirjoissa mitä hään jakkaa netilä. Esimerkiksi selitys Maria Nilssonnin ensimäisestä kahvelasta Pirttimaassaa jota kuttuthiin Kahvela Verinen kirves (Blodiga yxan) koska yksi kahvelapiiträäti oli jahanu yhtä liikaa lähelekäypää milittääriä kirhveelä. Marialla oli jälimyttäin Maijan tjoski Sentraalikoulun lähelä.

Oon hankala tehhä histuurisen kysymyksen ryhmässä ette Mikaelalla ei ole hyvä ja perustettu vastaus siihen. Piiain se kirjottaa oman kirjan kotiseuusta jonku aijan päästä kaikista mitä se oon kaivanu esile vuositten aikana.

-Mutta se taitaa viipyä, hään miettii, mulla oon paljon kokoamista jäljelä.

Mikaelalla oon kans into meänkiehleen. Mennyvuona hään pani päämääräksi ette lukea kaikki meänkieliset lastenkirjat.

-Mie olen lukenu kohta kaikki, suunile parikymmentä. Mie en saata meänkieltä mutta mie yritän oppia niin paljon ko maholista.

Kerran hään luki yhen suomenkursin ynivärsiteetissä ja se oon antanu hälle aikasen pohjaymmäryksen.

Mikaela onn vasta lopettannu ilmastoopettajakoulutuksen Naturskyddsföreninkissä Mataringissä ette informeerata pulitiikkeriä Norrbottenissä ilmastokysymyksistä.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

”Meänkieli oon rikas ja mehevä kieli”

Linnea Nylund. Kuva: Privaatti

Kääntäjä Linnea Nylund oon yksi Metavisin viiestä kääntäjistä.

Linnea oon 65 vuotta vanha ja assuu Markusvinsassa. Hään on toiminut kääntäjännä siittä asti ko meänkielestä tuli oma kieli.

Selitä jostaki jota olet kääntäny.

– Mie uskon ette mukaviin käänöstyö oon ollu Mummun kissa, jonka met käänsimä yhessä meänkieltä puhuvassa joukossa jossa oli kaksikymmentä henkeä Markusvinsasta ja Teurajärvestä.

Mikäs oon suuriin hankaluus kääntämisessä ruottista meänkiehleen?

– Toimivan kielen löytäminen, kielen joka selittää tarkhaan sitä mitä alkuperäsessä meeninkissä sanothaan, mutta sama prubleemi oon tietenki olemassa kaikitten kielten kääntämisessä.

Mikäs asia se tekkee meänkielen niin erityiseksi?

-Se oon rikas ja mehevä kieli joka kertoo enämpi teoista ko kampheista. Oon olemassa kauhean paljon erilaisia verbiä jokka selittävä enämpi ko yhen merkityksen, esimeskiksi keittää saattaa olla vain keittää mutta kansa keitelä eli kiiskhauttaa, mikä riippuu siittä kunka se tehhään.

Sinun meänkielinen lempisanonta?

– ”Aamusta päivä pissiin” ja ”Toimi työn tekkee ja raai rahan maksaa.”

Meänkielen tulevaisuus?

– Mie uskon ette meänkieli kaikista huolimatta tullee säilymhään. Alkaa olheen enämpi ja enämpi nuoria jokka huomaava kielen charmin ja tykkäävä ette se oon tärkeä ja arvokasta oppia.

Meänkielensi Erling Wande

Märta, Karin och Linnea Nylund. Foto Privat

Linnea ja hänen sisaret. Kuva: Privaatti

Sääskenpyyön MM-kilpailu pannee Mataringin kaartale

David Uusitalo oon sääskenjahti-MM:n 23:na jyyliä päälikkö. Kuva: Privaatti

Kenestä tullee tämän vuen sääskenpyyön mailmanmestari? Lauantaina 23:nä jyyliä järjestethään uuesti viimi vuen menestys sääskenpyyön MM-kilpailu.

Mie luotan musthiin vaatheissiin ja hienhaihuun, paljastaa kilpailukenraali David Uusitalo.

Matarinki cruising oon tapahtuma joka viekottellee biiliinnottelijoita koko Norrbottenista ja Suomesta. Tämän tapahtuman yhtheyessä lauantaina 23:nä jyyliä Ruottin puolen vanhaan tullitalon lähelä väki saapii taasen pyytä sääskiä.

Viimi vuona tästä epäviralisesta mestaruuskilpailusta tuli jymymenestys. Raatio, TV ja aviisit kaukaa ja läheltä ilmainuit tänne tarkotuksessa dokymenteerata sitä ette kohta 40 sääskenpyytäjjää 30 minuutin aikana tekevät mitä het saattavat tarkotuksessa ette houkutella näitä hirmuja heän tykö.

Kilpasäänöt oon enkkeltit: vissilä aikaa ja määrätyssä paikkaa het pyytävät ja tappavat niin monta näitä verenimijiä ko maholista. Nämät panhaan mukhiin ja yksi jury räknää net. Sääsket häätyvät olla ehheitä, se tarkottaa ette irtonaista siipeä ei räknätä.

Vem fångar flest mygg

Kukas pyytää enniiten sääskiä 15:sta minuutissa? Tule matkhaan kilphaan.

Viimi vuona jokku kilpailijat lähtivät istumhaan penshaan taa Toornion väylän lähele, sielä oottamhaan surinaa. Toiset laukoit ympäri haavitten kansa ja aattelit ette hyökkäys oon paras taktiikka.

Paljas yläruumis ja hikeä

Tommy Kyrö Kuivakankhaasta voitti kilpailun tappamalla 217 sääskeä 30:ssä minutissa. Hänen keino oli tummat housut, istua penshaan takana yläruumis palhjaana ja haista hiele.

-Tänä vuona met emmä salli pörhöshaavitten käyttöä, sannoo David Uusitalo. Käet oon se ainua konsti, haavi ei kuitenkhaan pyyä sääskiä.

Kilpaaika oon kansa lyhentynny 15:ta minuthiin.

-30 minuuttia tuntuu aika pitkältä aijalta. Kyllä met taiama löytää voittajan vartissaki.

Voittorahoja tullee olheen tälläki kertaa. Voittajalle annethaan 10 000 kruuna ja sääskikonheen mutta muitaki voittoja oon.

Oon epäselvä jos tv-prufiili Richard Ohlsson tullee käyhmään tälläki kertaa.

-Hään sano viimi vuona ette hään aikoo tulla takasi, mutta mie en ole kuulu mithään. Tehhään työt tämän asian puolesta.

Onko sääskenjahti-MM hyvä PR-asia vain ei Mataringin kunnale, siittä olhaan eri mieltä.

-Jokkuhaan oon valittanhee ja sanohnee ette se oon huono asia kyläle ko se ei anna hyvvää pr:ää ette oon paljon sääskiä.

Kilpa oon kuitenki auki kaikile ja staarttilaukaus paukkuu nuin klo 15-aikana lauantaina.

Sääskenpyyön-MM:ään kuuluu kansa Classic Car Show ja Rockabilly 2016 klo 12:sta ja 2:n välilä.

Meänkielensi Erling Wande

Myggfångar-VM innehåller även Classic Car Show. Foto Privat

Sääskenpyyön-MM:ään kuuluu kansa Classic Car Show. Kuva: Privaatti

 

”Meänkieli ei ole mikhään keksitty kieli”

Matti Junes. Kuva: Privaatti

Matti Junes oon yks Metavisin viiestä kääntäjästä, hään assuu jonku pelikuorman Rovaniemeltä, Suomessa.

Nimi?

-Minun nimi oon Matti Johannes Junes. 

Ikä?

-Mie täytän nytten kesälä 70 vuotta. 

Asun?

-Mie oon lähtösin Torniosta ja oon tehny minun elämäntyön Lapin Keskussairaalan nevrolookinna. Mie asun nytten täälä Rautiosaaressa Kemijoela, pari peninkulmaa Rovaniemeltä etehlään.

Kunkas kauon olet ollu kääntäjä?

-Mie oon ensinnäki puhunnu koko elämän tätä meänkieltä. Kirjotellu tällä kolymneita pohjosen lehthiin ja pitänny tällä minun lääketietheeliset esitelmäkki. Kuuliat oova pysynheet hyvin herreilä ja tykähneet. Met olema minun vaimon Annelin kans olleet meänkielen kieliraatissa alusta saakka ja olemma niin kirjottajinna ko kieliraatin jäseninnä följyssä Meänkielen ison sanakirjan tekemisessä. Olema kirjottanheet moleemat kolymneita Meänmaan Aviissiin. Mie tulin myötä tähhään METaviisin käännösroikhaan ko Bengt Pohjanen lähätti mulle Maja Mellan toivomuksen kielenkääntäjistä tähhään METaviissiin. Kivahaan näitä käännöksiä oon ollu tehhä.

Joku (tunnettu eli vähemin tunnettu) kirja/kirjat eli tehtävä/t mitä sie olet kääntäny?

-Mie oon kääntänny aiemin joitaki lääketietheelisiä juttuja meänkielele. Kirjotellu lehtheen meänkielelä kolymneita täälä Rovaniemelä. Lasareetissa net käännätit mulle puhheithaanki meänkielele ko piit tätä niin lystikhäännä kielenä. Sitte mie olin Rosa Liksomin kirjan Kreisland meänkielen ”tarkastajanna” hänen työryhmässä. Silloin mie luin, mitä kässiin sain meänkielestä -yliopistoitten väitöskirjoja myöten, ette olisin ollu minun tehtävän tasala.

Mikäs oon issoin haaste ette kääntää ruottista meänkielele?

-Meänkielen ison sanakirjan osat I-III oova jelpanheet minuaki paljo kääntämistyön propleemeissa. Kaikile sanoile ei kuitekhaan ole ”viraalista” käännöstä. Mie olen silloin freistannu saaha apua suomesta tai muista ugrilaisista kieleistä ja laittannu sitte sulkhuin ruottalaisen sanan.

Mikäs tekkee meänkielen niin erityiseksi?

-Meänkieli ei ole mikhään keksitty kieli. Tätä kannattellee hyvin vanhaa ja väkevä kylttyyri, jota se itte kans eustaa. Tämä oon Tornionväylän moleemitten puolitten kieli ja täälä iänpuolela sitä puhuthaan omala tavalhaan aina Kemijoele ja Ounasjoelekki saakka. ”Köökikieli” oon täälä koettu ilmasunna meänkielestä hyvin loukkaavaksi ja asentheeliseksi.

Sinun favuriittisanoma meänkielelä?

-Minun oon vaikea sanoa, mikä ois minun suosikki ilmasu. Vaimo sannoo, ette se ois mulla: ”s’ole mikhään”. Tuota net kläpikki mulle hokeva ja pitävä siittä hauskan. Se oon siittä lausseenna villi ja ekonoominen, ette siinä ”ei” sana jääpi pois.

Mitäs sie uskot meänkielen tulevisuuesta?

-Sitkeätä kieltähään tämä oon, ko oon tähhään asti säilynny. Ja ko nytten oppihneekki oova kiinostuhneita niin mikäs tässä. Hyvä näin. Suurempi merkitys kuiten oon sillä, ette tavaliset ihmiset eehleen tätä täälä puhuva. Ja jos Väylä oon vielä sialhaan niin puhuva kyllä vastasuuessaki.

 

”Kieli oon niin sana- ja sanontarikas”

Karin Nylund. Kuva: Privaatti

Met jatkama meän toornionlaaksolaisten kääntäjitten esittämistä, niitten jokka oon muun muassa töissä Metavisille. Tässä tullee Nylundin Karin.

”Hei!”

Minun nimi oon Karin Nylund ja mie olen 67 vuotta vanhaa.

Mie asun pienessä, Markusvinsa-nimisessä kylässä.

Mie olen hommanu käänösten kansa aika kauon, piiain siittä saakka ko meänkieli tunnustethiin kieleksi.

Suuriin hankaluus minun työssä oon kääntää niin ette merkitykset tuleva aivan oikein.

Meänkieli oon minun äitinkieli, jonka mie opin kotona lapsena. Se oon eläny minun arkipäivässä, ja mulla oon ollu se etu, ette olen saanu opettaa meänkieltä koulussa. Kieli oon niin sanarikas ja sanava.

Minun lempisanonat ovat ”Parempi oman maan mustikka ko muun maan mansikka” ja ”Parempi laiha sovinto ko lihava riita”

Mie uskon ette meänkielelä oon valosa tulevaisuus.”

Meänkielensi Erling Wande

Märta, Karin och Linnea Nylund. Foto Privat

Karin ja hänen sisaret. Kuva: Privaatti

”Mie tehen työn päälä ja syämmelä”

Susanne Redebo. Kuva: Privaatti

-Mie oon löytänny perustan ittessä ja liitän nytten syämmen äänen minun pään tiethoon, toteaa jurnalisti Susanne Redebo hänen työstä Metaviisin uutisjututten kirjottajanna, mitä työtä hään oon tehnny menheestä syksystä lähtein.

Susanne Redebo oon 52 vuotias ja assuu perheihneen Mariefredissä, kaheksan penikuormaa Tukholmasta. Hään oon syntynny ja kasunnu Övertorniola, mutta muutti Haaparannan lukion käynin jälkhiin etehlään.

Mitäs siet tänhään tehet?

-Mie alotin vuonna 2001 ylheisreportterinna Eskilstuna-Kurirenissa ja siirryin sen jälkhiin urheiluosastolle ennen ko minusta tuli kahen Mälarinlaaksossa ilmestyvän lehen jurnalisti. Samala mie tehen työtä minun freelance-firmassa tuottaen Metaviisille Tornionlaaksoa koskevia uutisjuttuja. Näitten lisäksi mie oon nettivasthaavanna ja toimittajanna paikalislehessä Tornionlaaksolaiset Tukholmassa.

– Mulla oon pohjala Sundsvallin Mitthögskolanin (nyk. Keski-Ruottin yliopisto) korkeakoulututkinto jurnalistiikassa.

-Minun ura lehitten parissa alko jo kymmenen ikäsennä Övertornion Sjövägenillä, ko mie alotin Särkijärvi-postin ja sain minun yheksän tätiä tillaahmaan minun lehen. Mie tiesin jo aikasin, mikä minusta tullee.

Koskas sie löysit sinun kylttyyriperiinön?

-Poismuuttanheenna tornionlaaksolaisenna sitä tullee aina merkile pannuksi sinun alkuperästä, ihmiset kiinostuva sinun murtheesta (dialekt) ja niin perintö aivan ko vaatii päästä framile koko aika. Ko kläpit muutit kotoa pari vuotta aikaa, mie alon tuntea tarvetta liittyä minun juuhriin uuesthaan. Sillon mie otin kontaktin Tukholman Tornionlaaksolaissiin ja löysin yhistyksestä mahottoman paljon rajaseuvun väkeä. Ko kohtaa ihmisiä samalta maanääreltä ko ittekki oon, löytää ko tuttua roikkaa. Ko meilä oon yhtheinen tausta (referensram) niin puhetta oon paljo ja monisanasta. Sitä paitti tornionlaaksolaisilla oon oma huumori, jolle oon soma yhessä nauraa.

-Minun vanheemat Hjördis ja Åke Andersson asuva Övertorniolla ja niimpä mie käyn ussein sielä ylhäälä heitä tervehtämässä.

Barndomshemmet på Sjövägen. Foto Privat

Susanne Redebon lapsuuenkoti oon vielä jälelä Sjövägenillä. Kuva: Privaatti

Kunkas sie näet meänkielen tulevaisuuen?

-Tulevaisuutte sillä kuiten oon, mutta oon jo kiire sen pelastamisella. Siinä oon kyse siittäki, kunka saaha nuori sukupolvi kiinostumhaan meänkielestä ja sen oppimisesta. Mutta koska monet nuoret pitävä kieltä tärkeännä (coolt) sillä oon tulevaisuuttaki. Mie itte kuulun sukupolhveen, jonka vanheemat eivä saahneet puhua koulussa meänkieltä ja siksi soon hyvin tärkeätä, ette mie ja minun sisarukset opettelisimma meänkielen. Mie hunteeraan tänhään, ette kielen kaottaminen oon suuri menetys ja olen juuri ettimässä, mitä asialle saattas tehhä.

No minnes sinun elämä oon nytten menossa?

-Mie oon oikeala tolala ja aion tänhään jatkaa tätä rattaa. Sanomalehtiala oon justhiin nytten suuren muutoksen keskelä ko se siirtyy paperista nethiin ja mie seuraan sen kehityksen följyssä. Kukhaan ei oiken tiä, minne met olema menossa, mutta minun mieli oon rauhalinen. Joku oon sanonu, ette ”sitä voipii viiä ihmisen pois Tornionlaaksosta, muttei Tornionlaaksoa ihmisestä”. Ja soon justhiin nuin!

Mikäs oon sulle miehleisin ilmasu meänkielessä?

-”Huija!” (huh huijaa!) Sitä mie käytän ko mie halvaan painokhaasti osottaa, miltä maanääreltä mie oon poissa. Taikka ko mie oon järkyttynny, uupunnu taikka saannu aurinkonpistoksen.

Meänkielensi Matti Junes

Susanne träffar världens bästa fotbollsspelare Marta. Foto Privat

Kentällä reportterinna. Susanne kohtaa Martan, maailman parhhaan potkupallon pellaajan Martan, ko hään pelasi Tyresjön puolesta. Kuva: Privaatti

”Sanat oon kytketty minun lapsuutheen”

Märta Nylund. Kuva: Privaatti

Yksi Metavisin meänkielen kääntäjistä oon Märta Nylund ja hään assuu Markusvinsassa. Met olema kysyhneet Märtalta kuka hään oon.

”Minun nimi oon Märta Nylund ja mie täytän tänä vuona 70 vuotta. Mie asun Markusvinsassa yhessä minun kahen sisaren kansa.

Mie olen hommanu käänösten kansa sillon tällön, mutta enniiten sen jälkhiin ko minusta tuli pansunääri. Olen enniiten kääntäny yksittäisiä tekstiä.

Suuriin hankaluus kääntämisessä ylipäätänsä oon löytää oikeat sanat niin ette saapii ulos sen merkityksen jonka tekstin kirjottaja oon aatelu. Sen lisäksi pittää saa käänöksen sellaiseksi ette se tuntuu luonoliselta. Tämä kuuluu meänkiehleen niinku muihiin kiehliinki.

Kääntäminen vaatii hyvvää kielitaitoa ja kieliaistia. Nykyaijan sanoile saattaa olla oikeenki paha löytää hyviä meänkielen käänöksiä.

Meänkieli oon mulle erityinen ko se oon minun ensimäinen kieli ja siiheen oon siottu meän kulttuuri. Meänkieliset sanat oon kytketty minun lapsuuenmuisthoin, ihmishiin, kampheissiin, oikeesthaan kaikhiin mikä kuuluu yhteen sen kansa, jonka kansa olen kasunu ylös ja jota mulla oon minun ympärillä.

Minun rakhaimat sanonat oon ”ei oppi oihaan kaa” ja ”elämä oon kallis”.

Mie uskon meänkielen tulevaisuutheen.”

Meänkielensi Erling Wande

Märta, Karin och Linnea Nylund. Foto Privat

Märta ja hänen sisaret. Kuva: Privaatti