Takasitulija auvaa putiikin Matarinkhiin

Maria Larsson muuttaa 29 vuuen jälkheen Matarinkhiin. Kessään mennessä täyttyy hällä yks unelma – hään aukasee käsityöputiikin keskusthaan.

-Mie oon kasunnu fammun kans, joka osasi unissaki kutoa sukkia, sannoo 49-vuotias Maria.

Maria kuuluu siihheen sukupolhveen, joka muutti 1980-luvun alussa Tornionlaaksosta, aikanna jollonka valtio lykkäsi tänne piitraakia, ette saaha ihmiset hakkeutumhaan pois työttömyyestä. Ekforsin tyär oon sen jälkhiin asunnu Kierunassa kahtheen otheesseen, missä hään oli töissä ensin hoitohommissa ja sitten Valtakunnan Poliisihallinossa. Näitten jälkhiin hään siirty töihin Hallstaviikhiin käsityöahväähriin.

-Mie tehen paljo käsitöitä ja siinä putiikissa hommatessa mie sain aatuksen laittaa pysthöön oman käsityöahväärin. Matarinkissa ei semmosta ole. Monitten mielestä minun aate oon toela hyä.

Putiikin nimi tullee olehmaan käsityönurkka Vaivero (Finnmyrtens handarbetshörna) sentähen ko soon juuri vaivero-kasvi, mikä oon ussein kaverrettu rajala tehthyin aterimhiin ja korhuin. Matarinki tuli osittain senki tähen kysheessen ko hänen kumppani Roger Hjort, jonka juuret oova Armasjärvelä, hakkee työtä.

Marian isä Ingemar Andersson Ekforsista, Hietaniemen ulkopuolelta, oon sitäpaitti antannu ymmärtää, ette hänen huusholli oon hälle liian suuri ja ette hään muuttaa pienemphään asunthoon.

Maria siirtyyki toukokuussa Rogerinsa kanssa hänen omhaan lapsuuskothiin.

Kranhiin kaks kilomeetriä

-Meistä tullee Ekforsin kolmas pysyvä huusholli ja meän lähhiin kranni oon kahen kilomeetrin päässä. Onhaan sielä tillaa, mutta se ei minua häiritte.

Maria toivoo ette saattaa aukasta hänen käsityöputiikin keshään mennessä. Saattaa olla ette kysseesseen tullee Nybergin aiempi lukaali Mataringintielä, mutta tätä kirjottaessa ei mithään ole vielä lyöty lukhoon.

-Tämä käsityöhomma oon mulla geeneissä niin mamman ko papanki puolelta. Fammuki pruukasi istua kungastoolissa ja kutoa siinä nukkuessaki sukkia.

Maria oon itte suuntautunnu virkkaamisheen ja brodeeraukseen, vaikka hään pittää kutomistaki oikein mukavanna.

Hään kattoo, ette hänen kumppani Roger hjelppaa häntä putiikin kanssa.

-Mie saatan piian saaha hänet virkkaahmaa patalappuja, Maria nauraa. Ei ainakhaan, mutta näytheilepanossa hään oon hyä ja saattaa kyllä jelpata.

Mitäs sie ootat enniiten tältä muutolta?

-Ette mie vihonki saan tehhä mitä mie halvaan – olla oman itten trenki.

Meänkielensi Matti Junes

Maria flyttar tillbaka till Övertorneå. Foto Privat

Maria Larsson muuttaa takasi Matarinkhiin ja totteuttaa hänen unelman omasta käsityöahvääristä. Kuva: Privaatti

Jymnaasielaiset valmistelevat vanhustenasuntoa meänkieltä puhuville

Jellivaarassa rakenethaan parasta aikaa uutta vanhustenasuntoa, Forsgläntan, joka osaksi aiothaan tehhä sopihmaan kolmele minuriteetile. Kuva: Jellivaaran kunta

Jellivaarassa rakenethaan justhiinsa yhen- ja kahenosaston vanhustenasuntoa, Forsgläntan, toornionlaaksolaisele, saamelaisele ja ruottinsuomalaisele minuriteetile. Hoito- ja huolenpitoprugrammin viimisenvuenopiskelijat oon saahneet tehtäväksi planeerata osastoitten sisältöä.

-Se oon ollu uskomattoman intressanttia, sannoo koululainen Louise Isaksson Männikkö Önbäck.

Työtä oon esitelty majkuussa Jellivaaran kunnale brosjyyrinä, joka oon koottu yhtheen Välkommakoulun UF (Ung Företagsamhet)-liikheen avula. Yksi kolmesta opiskelijasta, Louise, selittää ette se oon tuntunut oikeen innostuttavalta tehhä ”oikeata” työtä, josta piiain saatethaan nähhä tuloksia jo oktuuperissa, ko asunto vihithään.

Jellivaara oon vuesta 2000 asti meänkielen, saamen kielen ja suomen toimintaaluheena ja vanhustenasunto oon osa sitä työtä jota tehhään minuriteetitten kieltten ja kulttuurin säilyttämiseksi.

Oppilhaitten tehtävhään oon kuulunut käyvä Kirunassa Gläntanissa, joka oon vanheemitten meänkieltä puhuvitten osasto. Net oon kansa ottanheet yhtheyttä eri instansitten kansa siinä tarkotuksessa ette saa enämpi tietoa, esimerkiksi Demensiförbyntin ja Suomi-liiton kansa, ja vielä sen lisäksi intervjyyata minuriteethiin kuuluvia vanheemanpuolisia asukhaita.

Jennifer Nilsson, Reyhane Rad och Louise Isaksson Männikkö Önbäck. Foto Privat

Jennifer Nilsson, Reihane Rad ja Louise Isaksson Männikkö Önbäck Välkommakoulun Hoito- ja huolenpitoprugrammista oon nuvemperistä asti valmistelheet brosjyyriä, joka toivothaan antavan hyvän kuvan Koskenaukion uusista minuriteettiosastoista. Kuva: Privaatti

Kunkas se tullee näkyhmään ette tässä oon kysymys minuriteettiprugrammista?

– Osaksi kalustosta ja ruasta, jota sovitethaan täälä asuville. Mutta tämän lisäksi aktiviteetistä ja henkilökunnasta, jonka oon pakko osata kielet, sannoo Louise.

Mitä tullee demensisairaihiin mööpelit häätyvät olla asuville sopivia, hään huomaottaa. Esimerkiksi pitkistä koritoorista tehhään monta lyhympää kungastoolitten, puusta tehtyitten sohvitten, vanhoitten käyttökampheitten ja entisaikhaisten tauluitten avula …

Ruoka planeerathaan sen jälkhiin ko mihinkä sielä asuvat oon harjaintunheet: lihakeittoa, poronlihhaa, kahvijuustoa ja muuta jota yhistethään näihiin kulttuuhriin.

Oppilhaat oon työn aikana käyhneet läpi monen hallintokunnan bydjetin vuelta 2014 ja nähneet kunka minuriteettipiitraakit oon jaettu vanhustenhoijossa. Siittä näkkyy ette Kiruna myönsi enämpi ko tuplat vanhustenhoithoon verrattunna Jellivaahraan samana vuona. Mutta se oli silloin ja uusi osasto tullee varhmaan muuttamhaan tätä kuvvaa.

Tänä kevväinä oppilhaat tulevat esittämhään Jellivaaran kunnan ja Demensiförpyntin brosjyyriä ennenko sitä kerithään jakkaa sen enämpää.

Onkos teilä toivomuksia tulevasta työpaikasta tässä asunossa?

-Kyllä se olis ollu mukava, mutta ko kukhaan meistä ei saata kieltä, sannoo Louise. Ja se oon tärkeätä ette osastoissa oon pätevää työvoimaa.

Meänkielensi Erling Wande

 

STR-T:n stipentit meänkielen lähettilhääle ja kirjailiale

Katarina Kieri ja Sari Oja. Kuva: Susanne Redebo

Nytten oon selvilä kukka oova kaks STR-T:n vuuen 2015 stipentin saajaa. Raahvaitten kulttuuristipenti mennee Katariina Kierille Uppsalhaan ja Pruuaama ja freistaama-palkinto kielilähettiläs Sari Ojalle Pelhoon.

STR-T:n vuosikokkouksessa Kierunassa jaethiin vuosittaiset stipentit.

Sari Ojan valiinan perustheissa nostethiin framile, kunka hään oon vaikuttannu meänkielen hyäksi usseitten teatteriesitysten kautta ja tehny meänkielistä lastenohjelmaa Ruottin raatiolle. Hään oon jo useampanna vuonna vieraillu Piika-nukkensa kanssa Mataringin kunnan esikouluissa ja kouluissa. ”Sarila oon riittänny enerkiiaa ylitte tavanomhaisen. Hällä oon ihhailtava meänkielen, ruottin ja suomen taito ja hyä näppituntuma siihheen, mistä kläpit tykkäävä.” Saria piethään kans oiken tykötulevanna hänen näytteliän työssä ja ette hään ossaa lumota hänen ylheisön.

– Soon niin ihanaa kuula, sannoo Sari. Niinkö varhmuuen siitä, ette oon oikela tolala. Mie oonki päättänny, ette se häätyy olla lysti siinä, mitä mie tehen. Ko tykkää siittä, mitä tekkee niin tullee valmistaki.

Sari pittää, ette elämä oon liian lyhy hukattavaksi sen kautta, ette triivastuu huonosti työshään. Hään uskoo, ette ittelä kullaki oon täälä oma tehtävä: tehhä sitä mistä tykkää ja mille syän oon syttyny. Ilo ja innotus oova Sarin voimanlähtheinä.

Juuri nytten oon Sarila työn alla, yhtheistyössä Mataringin kunnan ja seurakunnan kans, kouluissa kiertävä draamatoiminta. Hänen työn alla oleva Raamattuseikkailu tehhään meänkielelä ja ruottila.

Katariina Kierile jaethaan aikusten Kulttuuristipenti 2015.

Valiinan perustheissa toethaan, ette ”Hänen kirjailian tuotanthoonsa liittyy kaihoa ja systeemin kritiikkiä… Katariinan erinomhaisen skarpit tekstit nostava hänet tärkeäksi tornionlaaksolaisten esikuaksi.” Nimityksesthään hään sannoo:

-Huomion saaminen merkittee aina paljo. Sehään meinaa, ette jokku oova nähnheet ja arvostanheet minun työtä. Voikos sitä ihminen enempi vaatia?

Oos sulla mithään sanottavvaa nimitystekstistä?

-Mie en pruukaa kommentoia ja vielä väheemän arvostella heän perustheita. Niitten muoto oon stipentin antajitten. Mie olen enniitten yllättynny ja iloonen minun viihmeisestä kirjasta Meän arvo (Vårt värde), ette sitä ole lukennu ainoasthaan kourallinen nörttejä kirjalisuusihmisiä ko muitaki, jokka oova pitänheet sitä kiinnostavanna.

Katariina Kieri tuli STR-T:n vuosikokkuuksseen varsin hopusta sen jälkheen ko hään oli käynny Bolognan issoila lasten- ja nuortenkirjamessuila. Hään oli sielä Astrid Lindgrenin muistopalkintoa jakavan raatin jäsenennä tekemässä tunnetuksi vuuen palkinnonsaajaa.

Tästä sie pääset lukehmaan nimitystekstit kokonaisuueeshaan:

Raahvaitten kulttuuristipenti: Katarina Kieri, Uppsala

Katarina Kierilä oon jo ollut kirjailijanna pitkhään. Katarina näyttää kirjottamisen kautta mitä ihmiset menettävät matkala meänkielisestä Kylästä ruottinkielisheen Kaupunkhiin. Hään kuvvaa kunka se sukupolvi joka ei oppinu vanheemitten kieltä joutu niinku johonki välhiin, ilman oikeata kotiolon tunnetta missään.

Hänen kirjottamisseen sisältyy niin kaipuuta ko systeemikritiikkiä. Katarina lausuu sen tällä laila kirjassa Meän arvo: ”Met olima tietosia meän arvosta. Met tiesimä ette met olima joutunheet sinne mihinkä olima joutunheet siksi ette meän mammat ja papat olit paiskanheet lapiot kiini maahaan ja viimistä kertaa pyhkinheet persheensä Haaparannanlehelä ja sitte laukkonheet yhtheiskunnan työmaale”.

Katarinan tekstitten loistava terävyys tekkee hänestä tärkeän esikuvan toornionlaaksolaisile.

Pruuama-ja-freistaama palkinto: Sari Oja, Pello

Sari Oja saapii STR-T:n Pruuama- ja freistaama-palkinon 2015 hänen aikhaansaamisista meänkielen ja kulttuurin hyväksi. Aluksi hään oli matkassa näyttelijännä monessa eri teatterikappalheessa ja hään oon itte tuottanu lasten prugrammia meänkielelä Ruottin ja suomen kielen eessäkävijännä. Sari oon jo monena vuona vierailut esikouluissa ja kouluissa ympäri kuntaa yhessä Piika-tokan kansa. Näistä vierailuista tykäthään paljon. Vuona 2015 Sari oon pelanut alkholistiäitin roolia Toornionlaakson teatterin asettelussa kappalheesta ”Huomena Uusi päivä”, jonka oon kirjottannut Lina Stolz.

Sarila oon tavalista enämpi energiaa. Hänen meänkielen, suomen ja ruottin kielten ossaminen oon kovasti kehuttava niinku oon hänen sormenpäätunne siittäki mistä lapset tykkäävät. Hänen kyky saa täyet ja lapset innostumhaan ko hään itte näyttelee oon aivan erikoinen. Sari oon selvästi näyttäny ette kannattaa kulkea ommaa tietä.

Meänkielensi artikkeli Matti Junes

Meänkielensi nimitystekstit Märta, Karin ja Linnea Nylund

Maja Mella, Sari Oja, Tore Hjorth och Katarina Kieri. Foto Susanne Redebo

Maja Mella, Sari Oja, Katarina Kieri ja Tore Hjorth. Kuva: Susanne Redebo

Prässikuttu Kulttuuristipentiä jaethaan ja luentoja piethään vuosikokkouksessa

Lauantaina 23 päivä aprilliä, alkaen klo. 9.30, Svenska Tornedalingars Riksförbund- Tornionlaaksolaiset, pittää vuosikonkressin. Paitti tavalisia vuosikokkous neuvotteluita STR-T jakkaa kulttuuristipentit Katarina Kierile ja Sari Ojale. Vuosikonkressin yhteyessä saama ottaa ossaa luennoista jota Curt Persson, Lennart Rohdin, Kvänlandsförpynti ja Ruijan Kveeniliitto pittää.

Päivä: Lauantai 23 aprilliä 2016

Aika: 9.30

Paikka: Malmfältens Folkhögskola (Lilla Björn), Kieruna

Prässitietoja:

Maja Mella, toiminanjohtaja, +46(0)70-582 40 74

Päivän ajat

09.30 Vuosikonkressin aukaseminen, Tore Hjorth, förpyntin puhheenjohtaja

09.40-10.40 Rotupiulokii paikkakunnalta kattottu – mitäs Maria hunteraasi? Curt Persson, Fil Dr histuuria, Luulajan teknisestä ynivärsiteetistä

Curt för presentation

Curt Persson. Kuva: Privaatti

10.50-11.50 Kunkas net hunteerasit? Kunkas se tuli? Kansalinen minuriteettipulitiikka Ruottissa. Lennart Rohdin, joka johti työtä Hallituskansliassa ko Laki kansalisista minuriteetistä ja minuriteettikielistä synty

Lennart Rohdin Foto Privat

Lennart Rohdin. Kuva: Privaatti

11.50-12.30 Tietoa kväänistä. Eustajia Kvänlandsförpyntistä ja Ruijan Kveeniliitosta.

NKF Kvänlandsförbundet

12.30-13.30 Päiväruoka ja kulttuuritapahtuma

13.30-13.45 Palkinonjakaminen STR-Tn kulttuuristipentiaatit; Raahvaitten kulttuuristipenti ja Pruuama ja freistaama

13.45-16.00 Vuosikonkressi.

 

Esitys uuele lokotyypile ja kraaffiselle prufiilille

Sebastian Brännvall, kraaffinen tisaineri, ja Oskar Norberg Lundmark, prujektinjohtaja oon uuen kraaffisen prufiilin takana. Kuva: Yours

STR-T saapii uuen kraaffisen prufiilin painotuotheile ja vepile.

-Lovikkamönsteri prufiilissä näyttää aukeimen föreninkin joka toimii syämestä ja tukkee ihmisten tasaarvoa, sannoo kraaffinen tisaineri Sebastian Brännvall Yours komynikasjuunivirastossa Luulajassa.

Vuosikonkressissä 2015 käsitelthiin motsjuuni Kjell Havrinkiltä, johtokunnan jäsen Toornionlaaksolaiset Stockholmissa joka tykkäsi ette STR-T pitäs ottaa esile kysymyksen yhtenäisestä markkinointimateriaalista.

Vuosikonkressi oli sammaa mieltä ko johtokunta: liiton kraaffinen prufiilityö oli jälissä ja oli tarve yhtheisestä ja yhtenäisestä materiaalista. Niin painotuotheile ko vepin ulkonäöle.

Vuenvaihtheessa Yours kommynikasjuunivirasto pani työn käynthiin ja Sebastian selittää ette se oon menny siepeästi. Hään sai heti selviä visjuunia liitolta heän arvopohjasta ja histuuriasta. Nykyaikhainen, aukein, sisälyttävä ja etheenkattova olit kans tärkeitä sanoja joita piti ottaa huomihoon. Tehtävä oli ette näyttää sen färilä ja mallila.

Osa haastheessa oli kans ette köyttää yhtheen kaikki paikalisosastot, silti tunnusmerkki joka liittyy vetheen, sannoo Sebastian.

Tunnusmerkissä (eli lokassa) väylä ja sen liikkuminen oon myötä Meänflaun färissä sininen, keltanen ja valkea. Alkuperäset färit oon saahneet seuraa toisarvofäritten kans vihriäinen ja lämmin keltanen päälimäisissä ja tekstissä.

Logotyp. Foto YoursLogotyp lokal. Foto Yours

Uusi lokotyyppi liittää väylän liikkumisseen. Kuva: Yours

Lovikkamönsteri tunnusmerkkinä

Syämenmallinen pohjonen mönsteri (Lovikka) oon otettu esile ja saatethaan käyttää koristuksena painotuotheissa.

-Mönsteri näyttää aukeimen föreninkin joka toimii syämestä ja tukkee ihmisten tasaarvoa.

Kuottu mönsteri liittyy kans yhtheen kotikhaalisuutheen ja Toornionlaakson käsityöperintheesheen.

Mönster. Foto Yours

Syämenmallisen Lovikkamönsterin saattaa käyttää ositten rajana eli koristuksena. Kuva: Yours

Oonkos ollu vaikea työ?

-Ei, meilä oon ollu hyvä komynikasjuuni meän ja liiton keskelä, sannoo Sebastian. Työ tuli helpompi silti ette meilä Yours:issa oon yhtheyttä Toornionlaaksoon.

Prujektinjohtaja Oskar Norberg Lundmark:

-Haaste meile oon ette antaa mitä asiakas halvaa ja tässä komynikasjuuni STR-T: n kans oon ollu oikheen hyvä suurela avomielisyyelä.

STR-T:n johtokunta oon ottanu vasthaan esityksen hyvin ja tykkää konseptistä. Esitys oon nyt paikalisosastoissa ja muila jäsenillä ette saa useaman antamhaan mielipitheen. Viimisthään ensimäinen päivä toukokuuta johtokunta halvaa mielipitheet meilin kautta info@str-t.com. Sano sieki mitä tykkäät!

Tästä löyät kraaffisen käsikirjan: http://www.str-t.com/ny-grafisk-profil-for-svenska-tornedalingars-riksforbund-tornionlaaksolaiset-str-t/

Nootti: Yours oon kans kraaffisen prufiilin takana Norrbottenin laakin miesten koripalloliikassa BC Luulaja.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Affischer. Foto Yours

Esityksiä mainoksille missä oon uusi prufiili. Kuva: Yours

STR-T:n styyrelsin jäsenet

Näinä viikkoina met esitämmä STR-T:n styyrelsiä ja yheksäs vastaahmaan muutamphiin kysymykshiin oon styyrelsin jäsen Johanna Nordblad Sirkka.

Styyrelsipaikka: Jäsen.

Aktiiviä vuosia: 2 vuotta.

Paras muisto tapahtumasta jossa styyrelsi oli matkassa: ”Meän aktivistiteko Luulajassa ko Luulajan politiikkerit piit äänestää meänkielen hallintoaluheesta.”

Syänkysymys: ”Koulutus. Siinä oon, tämän päivän näkymältä, paljon puutheelista.”

Siksi STR-T:n olemassaolo oon tärkeä: ”No ko se oon tärkeätä ette oon järjestöjä jokka tekevät työtä meän oikeuksitten puolesta ja meän identtiteetin ja itteluottamuksen vahvistamiseksi.”

Lempipaikka: ”Styyka Raanujärvelä”.

Meänkielensi Erling Wande

 

 

STR-T:n styyrelsin jäsenet

Näinä viikkoina met esitämmä STR-T:n styyrelsiä ja kaheksas vastaahmaan muutamphiin kysymykshiin oon styyrelsin jäsen Daniel Snell.

Styyrelsipaikka: Syppleantti

Aktiiviä vuosia: Yksi vuosi

Paras muisto tapahtumasta jossa styyrelsi oli matkassa: ”En ole valitettavasti vielä keriny olla styyrelsin kansa yhessä isomissa tapahtumissa, osaksi siksi ette minun oon valittu vastaaikhoin, mutta siksiki ko asun Göteborgissa enkä ole keriny styyrelsin kautta saa tehtäviä.”

Syänkysymys: ”Säilyttämällä ja viemällä ulos toornionlaaksolaista kulttuuria ja sillä laila näyttää minkä rikhaan kulttuurin met olema perihneet meän kasvatuksessa ja ette olema ylpeitä siittä.”

Siksi STR-T:n olemassaolo oon tärkeä: ”Meän toornionlaaksolaisen perintheen säilyttämiseksi.”

Lempipaikka: ”Pajalalla, jossa olen kasunut ylös, oon aina ollu erityinen asema minun elämässä. Sielä oon minun turva ja sielä oon net seikkailut joita mulla oon matkassa lapsuuesta saakka, net, jokka oon tehneet minusta sen minkä mie tänä päivänä olen.”

Meänkielensi Erling Wande

Aitat ja pykinkeilä suletut pihapiirit tyypilistä Tornionlaakson arkitektyyrille

Tomas Harila Carlgren asu nuohruusvuosinhaan Torniossa. Kuva: Privaatti

Yksikhään pykinki ole tehny Tornionlaaksoa niin tunnetuksi ko Haaparannan kirkko. Sen kolso muoto herätti suurta huomiota 60- ja 70-luvuila. Muuton rajan arkitektyyrille tyypillistä oovat aitat ylöspäin kääntyvine sivuihneen, kertoo suunittelia Tomas Harila Carlgren.

Tomas asu nuorenpanna Torniossa ja hällä oon nykyhjään taiteilijanna ja suunnitelijanna Tukholma pääpaikkana. Hällä oon syntynny vissi mielenkiinto arkkitektyyhriin ja sen tähen met pyyämmäki häntä kuvvailemhaan, mikä olis tyypilistä tornionlaaksolaisele rakentamisele.

– Se mitä, joku oon tyypillistä tornionlaaksolaisele rakeenustaitheele, ole kuitekhaan sitä kaikile. Tämä tekkee asian vähän monimukkasemmaksi, Tomas sannoo.

Mutta vissiä yhtheisiä piirtheitä rakenustyylissä oon kuiteski moleemin puolin rajan, niin Ruottin ko Suomenki puolella, vaikka Suomen puolelta paloki paljo rakeenuksia toisen maailmansoan aikanna.

Arkkitektyyrin histuuria oon melkein aina tuntematoonta. Tämä tarkottaa sanoa, ette siinä ole ollu sen kummempaa laatijaa ko ette oon seurattu muotia ja periinettä ja ette oon haluttu näyttää varakhailta.

– Meilä oon semmonen mielikuva Tornionlaaksosta, ette se oon Ruottin köyhää ossaa, mutta se ei kuitekhaan näytä siltä ko kattoo pykinkejä, Tomas toteaa.

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Aitta anto kuan vahrauesta ja se sijotethiin kartanotten tulotien vartheen. Aitta Aapuassa. Kuva: Siw Vanhatalo

Yksi merkki tästä oova suuret aitat Hietaniemessä ja Matarinkin ulkopuolela. Nämät varastoaitat ylöspäin kääntyvine seininheen sijotethiin ussein näkyvile kartanoitten tulotien vartheen.

Aitotten ylöspäin kääntyvilä seinilä ollu mithhää tekemistä niitten toimiinan kanssa ko net kerrot perhheen vauhrauesta.

Vojakkalassa oleva Forslundin kartano oon fiinein esimerkki jälelä olevasta tornionlaaksolaisesta rakenuskyltyyristä ja se oonki luokiteltu suojeluksi rakeenukseksi.

– Se oon fiini esimerkki suljetun pihapiirin rakentamisesta Tornionlaaksossa ja siittä näkkee, ette perhe oon ollu vauras.

Päärakeenus oon keltanen, mikä tuo miehleen kiven. Kivikartanot puolesta viestivä 1800-luvula vauhrauesta ja Tornionlaaksosta löytyyki moniaita kartanoita, joissa päärakeenus oon maalattu vaaleila öljyfäreilä. Haaparannala ja Torniossa oliki monia kauppakartanoita 1800-luvula, mutta net oon jo purettu taikka palahneet.

Forslundsgården i Vojakkala. Foto Länsstyrelsen

Forslundin kartano oon fiini esimerkki tornionlaaksolaisen umpipihan rakentamisesta. Kuva: Länsstyrelsen

Kysyttäessä Tornionlaakson tämän päivän rakeenustyylistä pallauttaa Tomas kysymyksen takasi ja pohtii, mitä siihen sitte tarvittaissiin lukea fölhjyyn, ette saattas puhua kyltyyrille tyypilisestä rakeenustyylistä? Riittääkös siihheen, ette arkkitekti oon kasunnu Tornionlaaksossa? Eli oos se ette rakeenus sijattee Tornionlaaksossa?

Mitäs sie piät tärentöläisen Mats Winsan rakeenuksista Kattilakoskela ja Luppiovaarala?

– Suuret lasipinnanat, kivet ja rapatut pinnat oova uusfunkkistyyliä, mikä oon leimalista tämän päivän rakentamisele niin Ruottissa ko muissaki länsimaissa. Onko siinä muuta sinänsä tornionlaaksolaista ko mitä klasista näkkyy?

Tornionlaakson rakeenukset oova saahneet vaikutheita monelta hollilta maailmaa. Esimeerkiksi Haaparannan kaunis rautatieasema rakenethiin ko sympooliksi Ryssän keisarikuntaa vasthaan aikanna, jollonka Tornio kuulu Ryssään.

– Met rakensimma kommeita pykinkejä ko halusimma näyttää yhenlaista sympooliarkkitektyyria.

Järnvägsstationen i Haparanda. Foto Mirej

Haaparannan rautatieasema. Kuva: Mirej

Rakeenuksena Tornionlaaksoa oon kuiteski enniiten nostannu framile Haaparannan kirkko. Kansaa vaelsi koko maasta sitä kattomhaan 60- ja 70-luvuila niin ette kaupunki hääty palkkata ophaita heistä kaikista huolehtimhaan.

– Rakeenuksen tyyli oli tyrmistyttävää ja mykistävvää. Se oonki yksi Ruottin harvoista pykinkeistä, jokka oova saahneet aikhaan niin suurta huomiota.

Haparanda kyrka. Foto Haparanda Tornio turistinformation

Haaparannan kirkola oon tyyris kuparinen julkisivu. Kuva: Haparanda Tornio matkailutoimisto

Tomas kuttuu kirkon rakeenustyyliä karkeaksi, riisutuksi ja sympooliseksi ja se oon varsin kalliski kupariseininheen. Muina rakeenuksina jokka oova tehnheet Tornionlaaksoa tunnetuksi oova Haaparannan rautatieasema, Matarinkin kunnantalo ja tästä kivenheitonpäässä oleva elokuvatiitteri Röda kvarn. Tämä Röda kvarn oon muuten tehty ylijäähneestä rakeenusmateriaalista ja se oon pystötetty ilman piirustuksia ja ilman arkkitektia. Pajaalassa puolesta huomio kiinittyy 1950-luvula rakenethuun käräjätalhoon. 

Meänkielensi Matti Junes

Övertorneå kommunhus. Foto Susanne Redebo

Matarinkin kunnantalo oon mielenkiintonen esimerkki toisenlaisesta arkkitektyyrista, sannoo Harila Carlgren. Kuva: Susanne Redebo

STR-T:n styyrelsin jäsenet

Näinä viikkoina met esitämmä STR-Tn styyrelsiä ja seittemäs vastamhaan muutamphiin kysymykshiin oon rahastonhoitaja Tapio Kostet.

Styyrelsipaikka ja aktiivia vuosia?

”Mie olen förpyntin rahastonhoitaja vuesta 2007 asti niin ette mulle oon karttunu 9 vuotta styyrelsissä. Mie olen jo ensimäisestä vuesta asti sanonu ette paikka oon vakantti, mutta vieläkhään ei ole löytyny kethään joka olis halunu ottaa yli rahaston hoitajan tehtävät. Rahastonhoitajan roolissa olen saanut paljon apua kansliistä, jossa Siw Vanhatalo oon tomittannu kuukausiraportit ja järjestänny asiat niin ette förpyntin hallinoliset rytiinit oon olheet oorninkissa.”

Paras muisto?

”Kaikhiin selviin muisto oon ensimäisestä styyrelsikokouksesta vuona 2007 ko meilä oli oikeen viisjunääri kokous Korpilompolossa ja löysimä punasen langan toishaalta pykälitten välilä, niitten jokka määräävät mitä förpyntin pittää tehhä, ja toishaalta niissä erilaisissa maholisuuksissa, joita met löysimä silloin. Ikävä kyllä paljon siittä oon jäänyt puolivälhiin rajun toelisuuen vuoksi, niinku siiheen kunka paljon (eli vähän) varoja förpyntilä oon ollu käytettävissä.”

Syänkysymys?

”Kuluhneena vuosina tehtävä oon ensi siassa ollu ette löytää tasapainon menojen ja käytössä olevitten määrärahoitten välilä. Tällä laila met olema näinä vuosina onnistunheet rakentamhaan perustan, joka oon joksiki tasapainossa. Samala tulevaisuuen kysymykset oon olheet minun syäntä lähelä; osalistuminen säänöitten läpikäynissä, siinä tarkotuksessa, ette laajentaa sitä, kukka saattaisit samastaa ittensä meänkielen puhuhjiin, sovitus flakukysymyksessä, joka johti siiheen ette met saima yhtheisen symboolin, niinku kansa käynissä oleva graaffisen prufiilin teko kuuluva kysymyksiin, joihiin mie olen saattanu vaikuttaa.”

Siksi STR-T:n olemassaolo oon tärkeä?

”Niile jokka oon ylpeitä siittä ja antavat arvoa omale toornionlaaksolaisele identtiteetile förpynti oon luonolinen kohtaamispaikka, huolimatta siittä assuuko täälä vain kaukana maailmala. Tämän uuen graaffisen prufiilin kautta met freistaama kansa löytää enkeltin symboolin tälle arvoperustalle.”

Lempipaikka?

”Mulla oon monta lempipaikkaa, mutta se joka oon siksiki lähelä oon minun kotikylä Huuki. Se oon seutu, missä suomalaisuus, ruottalaisuus, toornionlaaksolaisuus, vanhaa ja uusi elämä kohtaavat toisia. Ylläs, kolmen pelikuorman päässä, mainio hihtomaisema, ja sen lohipyyntömaholisuuet Muonion väylässä oon ykköspaikala. Seki tarjoaa lepoa fyysisen työn kautta, vastakohtana Haaparannan kontturityöle.”

Meänkielensi Erling Wande

 

 

Hietaniemen saamenkorut herätit huomiota Let´s danceohjelmassa

Koomikko Pia Johansson kantaa Let´s Dancissa hoppeista Erica Huuvan kaunista rintakorua. Kuva: Matarinkin kunta

Pari päivää ennen TV4:n lähätystä otti Let´s dance-ohjelman stylisti kontaktin Hietaniemele hopeaseppä Erica Huuvaan.

– Soon kyllä mukava ko ihmiset halvaava pittää minun koruja, eikä se ittessään ole niin väliä keitä het oova ko samala tappaa se lämmittää syäntä, toteaa Erica ko hänen riskut nousit ohjelmassa framile.

Erica oon hopeaseppänä suuntautunnu jo vuuesta 2006 lähtein yksinomhaan hoppeissiin saamenkorhuon. Hään kertoo nettisivulhaan www.ericahuuva.se intohimosthaan hänen ammathiin: ”Päiväki ilman luovaa työtä oon mulle menetetty päivä.”

– Tämä työ ole mulle vain työtä. Mie pruukaan sanoa, ette minun käet oon minun ääni, millä mie puhun. Soon fantastista ko hopeaplootusta ja langasta mennee tehhä niin paljo. Siinä ole ennää ko innotus (inspirationen), joka pannee rajat.

Erica oon kasunnu Liehittäjässä ja käynny saamelaisten koulutuskeskuksen kotiteollisuuskoulun/duodji jo ennenkö Lannavaahraan tuli hopeaseppäkoulu.

Erica ei tehe pelkästhään perintheisiä saamenkoruja, riskuja – kolttashaalin rintakoruja – ko moternia koruja kans, joihhiin hään hakkee muotoa saamelaisesta perintheestä ja sen kuvakielestä, mikä oon hälle luonthaista hänen saamelaisten juurtensa tähen.

– Mie halvaan minun luomisen kautta välittää minun kylttyyriä ja sen arvoja, mikkä inspiroiva minua. Mie halvaan ette hään, jolle korut joutuva, saisit niistä iloa ja tuntheen siittä, mikä oon fiiniä meän kylttyyrissä – luonon lähheisyys, rauhallinen tempo ja lysti saaha pittää kyltyyri elävännä. Oli niitten kantaja itte sitte saamelainen eli ei.

Yksi rintakoruista, joita koomikko Pia Johansson kanto erhäännä huhtikuun perjantaina Let´s Dance-ohjelmassa, oli nimelthään Muohta/Lumi ja toinen Árbevierru/Perinne. Piiala olit myös Árbevierru-sarhjaan kuuluvat korvakorut.

Erica Huuva Simma Bild: Lisa Kejonen | 1kej.com

Nora kantaa Mii Gavdnot-kokoelman priskua, rintakorua. Kuva: Lisa Keijonen Pauker

Örhänge Cakcalasta. 9 cm hög ink hänge.

Korvakoru kokoelmasta ČakČalasta. Kuva: Lisa Keijonen Pauker

No mitäs kattojat oova tykänheet?

– Oon monia jokka oova kattonheet ja kertonheet, ette heän mielestä oli tosi mukava ko korut näyit TV:ssä.

Erika täyttää kuluvanna vuonna 35 vuotta ja viettää hopeaseppätyönsä 10-vuotisjuhlaa.

– Kyllä soon aika menny hopusta. Kymmenen vuotta! Mutta hyvältä se tuntuu. Mie olen oppinnu paljo siittä, mitä oon olla yrittäjä, saannu kohata uusia ihmisiä ja varsinki mie olen oppinnu tuntehmaan ommaa itteä. Mulla oon tallela sama luomisen lysti ja uteliasuus. Sama halu kehittää ja kehittyä itte.

Työviikkoina Erica oon Hietaniemen työpajassa. Sielä hällä oova juuret. Hopesepäntyön ohela hään maalaa kans, vaikka se homma luonistuuki parhhaiten oman miehen ja kahen pojan sekä koiranpentu Čálmun kanssa Idivuomassa sillon ko oon leetiä. Pitkitten penikuormitten ajo koin ja työn välilä oon hälle hunteeraamisen ja niin leethiin ko työhhöönki soppeutumisen aikaa.

Meänkielensi Matti Junes

Erica i verkstan. Foto Lisa Kejonen Pauker

Erica Huuva rakastaa istua verthaassaan ja luua. Kuva: Lisa Keijonen Pauker