Meänflaku tankhoon aina useamassa kunnassa

Fredrich Legnemark (V) Boråsissa kirjoitti motsjuunin toornionlaaksolaisten flaun käytöstä 15:sta jyyliä. Se sai toivomuksen läpi. Valokuva: Privaatti.

Meänflaku nostethaan flakustankhoon aina useamassa kunnassa ja tarkotus oon näyttää meän maan moninaisuutta. – Se oon muistutus siittä, ette met tulevaisuuessaki tulema tarvitheen väkeä eri puolilta maata ja mailmaa, sannoo Fredrich Legnemark (V) Boråsista.

Meänflaun färit symboliseeravat kesänsinistä taivasta, keltasta aurinkoa ja talvenvalkeita lumikinoksia. Flaku valithiin toornionlaaksolaisten symbooliksi 2013. Sen keksijä oon Herbert Wirlöf ja flaku nostethiin tankhoon ensimäistä kertaa 2006. Sen lanseeraamisen hoiti Meänmaaföreeninki 15 jyyliä 2007. Päivä symboliseeraa pohjatonta kotiikävää, omitten juuritten kaipausta, kotipaikkaa ja perettä. Päivää juhlithaan 15 jyyliä, silloin ko maa oon kauhniimilla.

Vuositten mithaan aina useamat kunnat oon panheet merkile toornionlaaksolaisten flakupäivää. Viiminen rivissä oon Boråsin kunta, joka nyt oon ostanut kaikki vähemistöflaut mutta ei juutalaista jota ei vielä ole olemassa.

Fredrich Legnemark (V) istuu Boråsin kunnan fylmäktigessä. Hään oon ollu osana päättämässä flakustamisesta minuriteetitten juhlapäivinä. Itte hään oon Ruottin toornionlaaksolaisten riikinjärjestön, STR-T:n, jäsen, osaksi omitten juuritten takia. Hänen isän nimi oli Lehto ja hään oon kasunut ylös Saikkosjärvessä, Narkauksesta etehläänpäin. Siksi Fredrich ylpeästi pittää Meänflaku-neulaa rokinkauluksessa. Neulan jonka kaikki STR-T:n jäsenet muuten sait jouluklappina 2015.

Boråsi oon jo vuosikausia ollut suomalainen hallintokunta. Suurela osala asukkaista oon taustala työväen maahaanmuutto, joka tapahtu toisen mailmansoan loppuvaiheessa ja sen jälkhiin. Tekstiilifapriikit kasusit ja työväkeä haethiin hakemallaki.

-Nuin 28000:llä meän 100 000:sta asukhaasta oon suomalainen tausta. Ja met olema jo entisthään aika hyviä tukehmaan vähemistöjä.

Fredrich huomasi jotaki aikaa sitte ette oli kuntia jokka vähemistöitten juhlapäivitten yhtheyessä panit niitten flaut tankhoon ja hään kirjotti alotheen siittä, ette kaikkia vähemistöjä pitäis huomioija. Sama hunteerinki oli kansa heräny kunnalisraatissa Morgan Hjalmarssonissa (L), joka häänki teki alotheen tästä asiasta.

– Ko tästä näytti olevan yksimielisyys puoluerajoitten yli niin asia oli selvä, sannoo Fredrich.

– Oon tärkeä näyttää ette meän maassa oon olemassa minuriteettiä ja ihmisiä jokka puhuvat muita kieliä. Meilä oon menetetty histuuria, jossa ihmiset oon menettänheet oman kielen.

Flaut muistuttavat meitä siittäki, ette Boråsissa tulevaisuuessaki tulhaan tarvittemhaan väkeä muista meän maan eri osista ja muualta mailmasta.

– Piiain muistutus siittäki kunka ei sovi toimia. Ei se ole mikhään sattuma, ette esimerkiksi oon vaihetettu pois omat suomenkieliset sukunimet.

Luulajassa, joka oon suomenkielen hallintokunta, minuriteetitten flakuja oon jo käytetty jonku aikaa.

Anne-Mari Angeria, suomenkielisen hallintoosan virkailija, selittää:

– Meilä oon kaikki flaut ja menheenä vuona met aloima flakuttaa toornionlaaksolaisten puolesta. Meän yhtheinen neuvottelu otti päätöksen tästä ja se tuntuu luonoliselta. Tapa tehhä minuriteetit näkyviksi.

Angeria selittää ette saamelaisten flakua oon käytetty ussein jo vuosikausia.

– Näitten muitten minuriteetitten flaut ei ole yhtä tunnettuja.

Luleå kommun har köpt in flaggor från alla minoriteter. Foto Frank Rizo, Luleå kommun

Kunnanvirkamiehiä Luulajassa jokka puhuvat suomea. Valokuva: Frank Rizo, Luulajan kunta.

METavisi oon meilin kautta lähättänny joihiinki sattumalta valithuin kunthiin kysymyksen onko het huomioihneet toornionlaaksolaisten juhlapäivää 15:sta jyyliä. Tältä se näyttää joissaki kunnissa:

Sundsvalli: ”Joo, flakutethaan kaikile minuriteetile.”

Stockholmin kaupunki: ”Emmä. Kaupunkilla oon yli 20 tankoa, joista monta keskikaupunkissa ja met käytämä sammaa prinsiippiä ko muut aktöörit joila oon flakuja, niin ette flakutethaan ko oon ylheinen flakupäivä. Saatama kuitenki lisätä siiheen ette oon olemassa kaksi flakustankoa Kapunkipuistossa, jossa Stokholmin saameföreeninki jo parisen vuotta oon järjestänny seremonioita 6:na febryaaria. Ko föreeninki teki alotheen tästä seremoniasta niin kapunkille lahjotethiin flaku, joka sen jälkhiin aina sinä päivänä panhaan toisheen näistä flakustangoista.”

Gävle: ”Emmä. Met olema ottanheet framile asian dialoogikokouksessa mutta tämä ei ole ollu semmonen asia josta Gävlen toornionlaaksolaiset olisit toivonheet ette kunta priuriteerais.”

Täby: ”Emmä.”

Piitin: ”Meilä oon saamelaisten flaku jota met käytämä juhlapäivinä ja erilaisissa tilasuuksissa jokka koskevat saamelaisia. Jos muila minuriteetilä oon flakuitten tarve niin niitä hankithaan.”

Meänkielensi Erling Wande

Haaparanta oon sulatuspesä suomen ja meänkielen välilä

Tommi Slunga ja sörviksenkäsitteliä Ulla Niska jokka joka päivä saava puhua meänkieltä viehraitten kans. Kuva: Haaparannan kunta.

Haaparannassa suomenkieli oon väkevämpi ko meänkieli. Tommi Slunga, minuriteettikielen käsitteliä, hunteeraa kunka kunta saattais kehittää meänkielen työtä ette sais enämpi vauhtia siihen.

Meän soittelussa hallintakunthiin oon tulllu vuoro rajakaupunkhiin Haaparanthaan.Tommi Slunga oon tehny työtä minuriteettikysymyksitten kans vuesta 2008 asti mutta Haaparanta tuli hallintakunta meänkielele ja suomenkielele jo vuona 2000 ko ensimäinen laki astu voihmaan.

Kunnala oon erityinen kielistryktyyri. Täälä oon suuri yhtheys Suomen kans ja suomenkieli oon valtavampi meänkielen kans verrattunna. 35 prusänttiä Haaparannan asukhaista oon Suomen alamaisia. Joka vuosi 350 – 400 asukasta Suomesta muuttaa yli rajan, ja yhtä monta muuttaa toisippäin.

Kieliraja Mataringissä

Kieliraja meänkielele mennee jonku pelikuorman pohjasseen, Mataringin korkeuella, sannoo Slunga.

– Meän kunnassa oon enniiten kyse suomen kielestä, meänkieli ei ole ollu niin kysseessä.

Förvaltninkit ei saa paljon koskhaan kysymyksiä asukhailta ette net halvava tietoa meänkielelä eli äitinkielenopetusta heän lapsile.

Silti Tommi hunteeraa kunka kunta saattais kehittää meänkielen revitaliseerinkityötä.

– Met olema yrittänhee hunteerata viimi vuosina STR-T:n kans. Se oon iso haaste ja olen aukein esityksile.

Joitaki kylttyyriprujektiä oon tehty mutta hyvin markinaalisesti.

Sekotetut kielet helpottava

Vaikka suomi oon väkeviin minuriteettikielistä Haaparannala niin se oon sekotettu sanonilla ja sanoila meänkielelä. Ette kielet sekotethaan oon hyväksi esimerkiksi vanhainhoijossa meinaa Slunga.

Oonkos meänkielelä tulevaisuutta?

– Sillä oon isompi maholisuus ellää Pajalassa ja Mataringissä. Met Haaparannala tarttisimma revitaliseeraustoimintaa.

Siinä met Haaparannala häymä saa tukea Kielikeskustasta ja STR-T:ltä joka oon intresseföreninki. Slunga sannoo ette ei saata pakottaa kieltä ihmisille.

-Mie uskon varhmaan ette se oon maholista säilyttää meänkielen kylttyrisennä perintheenä. Met olema kaikin painettu siihen tornionlaaksolaisheen kylttyyhriin vaikka emmä puhu kieltä niin paljon.

Kaupunkinpipliuteekki Haaparannala oon mallina tornionlaaksonkunnile mitä koskee meänkielen kirjalisuutta.

– Met olema satsanhee paljon minuriteettirahoista kirjanosthoon, suunile 160 000 kruunua.

Pipliuteekin päälikkö Marita Mattsson Barsk tekkee hurjasti työtä näitten kysymyksitten kans. Ette löytää ihmisiä jokka osalistuva kuumasti kysymyksiin oon ratkasu kaikheen.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Marianne julkasee luontokirjan kahela kielelä

Marianne oon puoliaikasesti työssä Haaparannanlehen jurnalistinna. Kuva: Linda Danhall.

Jurnalisti Marianne Berglund julkasee nuorile ja vanhoile passelin luontokirjan meänkielelä ja ruottila. Rikas luonon elämä oon hänen kameeralinsin keskiössä.

– Lastenkirjoissa ole kohta ollenkhaan luonnon kuvia ko ainoasthaan piiroksia, Marianne sannoo.

Kirja ”Elläimet meän ympärillä” oon runssaasti kuvitettu Mariannen itte otetuila valokuvila kauhniista Tornionlaaksosta. Hään julkasi jo 2010 kuvakirjan Naturligt fångat yhessä kirjailia Bengt Pohjasen kanssa. Nytten kuus vuotta myöhemin oon julkasun takana sama kustantaja Barents Publisher ja Bengt oon kääntänny tekstit meänkielele.

Marianne sai kylttyyrineuvoston apurahan elläinkirjan julkasemisseen ko valtio näkkee hyäksi tuottaa kirjalisuutta väheemistökielilä. Koska varsinki meänkieli oon laiminlyöty kirjamuotosenna niin tällä sarala oon paljon vielä tekemistä.

Marianne oon koulutukselthaan esikoulun ja ala-astheen opettaja – ja vielä jurnalistiki. Usseimat tuntevakki hänen juuri jurnalistinna ja Haaparannanlehen toimitussehvinä.

– Minua halutti käyttää ommaa kläpitten kasvatustietheen tietoa minun uuessa kirjaprujektissa.

Omslag Djuren nära oss. Foto Privat.

Uppslag Djuren nära oss. Foto Privat.

Elläimet meän ympärillä oon Mariannen toinen luonthoon liittyvä kirja. Kuva: Privaatti.

Muistitreeninkiä vanheemille

Jos kirja oon passeli esikoulu- ja koulukläpeile niin se oon kyllä yhtä passeli vanhuusten asunthoinki, Marianne toteaa.

– Het, joila oon muistin kanssa vaikeutta, saattava varhmaan kuvia kattoessa ja lyhhyitä tekstejä lukkiissa pallauttaa miehleen eri elläimiä. Tiä vaikka se innostas heitä itteä omhaanki kertomisseen?

Kirjan kuvat oova useamman vuuen ajalta. Koko joukko niistä oon otettu Hietaniemelä Mariannen koin lintulaualta. Hällä oonki varsin hyä lintusilmä. Mutta myös Tornion väylän törmitten elläimiä oon tuotu framile samoin ko niitytten ja maatilotten nelijalkasia ystäviä. Oon poroja, lamphaita ja lehmiä. Lyhyet tekstit ruottila ja meänkielelä kertova elläinten elämästä.

Kirjaa vain voipii käyttää kirjalisuutennaki heile jokka halvaava oppia meänkieltä niinko heilekki jokka halvaava tietää enämpi eri lintu- ja elläinsorteista.

Kirjaan layoutti (sommittelu) oon Mariannen itten tekemää ja kirja oon aateltu julkasta maalishuhtikuulla.

Tämä elläinkirja ei toennäkösesti ole Mariannen viihmeinen. Hällä oon suunitheilla julkasta vielä usseita valokuakirjoja. Ehkäpä joku niistä olis suunattu juuri varsin vanheemallekki väele? Enämpi Marianne ei halvaa suunitelmiihaan vielä paljastaa.

Fakta: Elläimet meän ympärillä kirjan hinta tullee olehmaan 180 kr ja lisäksi lähetyskostanukset ja sitä voipii tilata marianne.berglund@haparandabladet.se

Meänkielensi Matti Junes

 

 

 

 

 

Alakainus toivoo kielikeskustaa meänkielele

Maria Vanhapiha kantaa mielelänsä kassia missä oon teksti Meänkieli kannattaa mitä kunta myypii. Kuva: Alakaihnuun kunta

– Olis mahottoman hyvä jos olis meänkielen kielikeskusta. Staattykselle tulis nousu ja met saisima instansin missä saattasimma keskustella meän kielikysymyksiä, sannoo Maria Vanhapiha, kuortinaatturi minuriteetile Alakaihnuula.

Alakainus oon ollu hallintoalue suomele ja meänkielele vuesta 2011. Viien vuen jälkhiin työ oon alkanu järjesthyyn ittenäisilä alueila jokka hakeva rahotusta sentraali potista missä oon 1,1 milj. kr.( molemille, suomele ja meänkielele).

Marialla oon pusitiivi kattanto meänkielen tulevaisuuele. Esikouluissa tehhään työtä ette kläpit saava kieliintoa. Täälä oon kieliaktivisti Daniel Särkijärvi tärkeä hänen kielilääkerillä ja reisuila esikouluissa ette herättää kläpitten intoa.

Meän kylttyyrikehto oon kullan kaltanen

Alakaihnuula oon STR-T:n paikalisosasto Meän kylttyyrikehto joka oon oikheen aktiivi. Monta oppisirkkeliä oon käynissä samala aikaa, esimerkiksi tilkkutäkkitekniikkaa, tinaarpantintekoa ja lastentoimintaa.

– Se oon kullan arvosta ette oon semmonen aktiivinen föreninki minkä kans saattaa tehhä yhtheistyötä.

Alakaihnuun kunta oon saanu käynthiin Tietosentterin keskelä kaupunkia. Täälä Maria Vanhapiha tekkee työtä meänkielisten ja suomenkielisten kans käynilä, telefoonila, ja meililä. Tietosentterissä oon avisia minuriteettikielilä, prosyyriä ja vasituita kassia missä oon teksti Meänkieli kannattaa. Sama teksti oon kans suomeksi.

– Pienilä keinoila saattaa nostaa intoa.

Kaks esikoulua kunnassa tarjoava meänkieltä heän petakokiikassa, mutta ei ole aivan puhasta meänkielenosastoa.

Alakaihnuula oon kylttyyrinen veto. Vastaaikhoin kuttuthiin kaikki esikoululapset hyvin tykäthyyn teatterinäyttelhyyn kolmela kielelä: suomi, ruotti ja meänkieli.

Toinen keino oon ette antaa uusile vanhimille kielipaketin. Niissä oon tietoa oikeuksista, tipsiä mistä saattaa hakea tietoa ja ette oon meänkieliföreninki (Meän kylttyyrikehto).

Ensimäinen pakettipainos meänkielelä loppu varsin.

Fagervall och Björkenwall i Kalix. Foto Kalix kommun.

Ko Tietosentteri auasthiin toorniolaaksolaiset Markus Fagervall ja Tony Björkenvall esinyt. Kuva: Alakaihnuun kunta

Ylpeät alkuperästä

Alakaihnuussa oon isompi kyse suomalaisesta materiaalista siksi ko oon enämpi suomenkielisiä asukhaita kunnassa. Justhiins nyt ei ole yhthään oppilasta meänkielen opetuksessa.

– Siltikki näemä ette into lissäintyy ette ottaa kielen takasi. Ihmiset oon ylpeät heän alkuperäle ja justhiins ylpeys oon mahottoman tärkeä kielen säilymiselle.

Miltäs näyttää vanhuuenhoiossa?

– Meilä ei ole osastoa meänkielenpuhujille vielä. Oon kuitenki halu saa suomenkielisen osaston ja moni työläisistä ossaava suomea ja meänkieltä.

Ko kunta hakkee väkeä lasten- ja vanhuuenhoithoon niin työnantaja kyssyy vasitusti meänkielen ja suomenkielen taitoa.

Mitäs uskot meänkielen tulevaisuuesta?

-Oon hankala tilane mutta oon toivetta. Tuntuu ette staattys oon nousemassa, vaikka se vaatii työtä. Maholisuuet oon parahneet villin paljon lyhyssä aikaa.

Maria oon kiitolinen ette sentraalijärjestö STR-T vettää kysymystä kielikeskustasta ja ette moni föreninki suojaa ainetta. Samala hään tykkää ette oon tärkeä ette ei vaatia ette ihmiset häätyvä puhua täyelistä meänkieltä. Jos oon semmonen kattanto niin vastaalkunen ei tohi auasta suuta.

– Kielessä oon monta eri varieteettiä, niin mikäs oon oikeasthaan oikeen ja väärin?

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

 

Kierunalla oon kaksi meänkielen lippulaivaa

Susanne Hägglund, vähemmistökieltenkoortinaattori Kierunan kunta. Kuva: Kierunan kunta.

Kieruna oon päässy pitkäle meänkielen säilyttämisessä. Meänkielisten vanhuusten osastolle Gläntanhiin oon jo jonoaki. Ja esikouluosasto Nalle-Maja oon seki täynnä.

Kieruna oon ollu jo usseitten vuosien ajan kolmikielinen hallintokunta – meänkielen, suomen ja saamenkieli. Pyyämmä kunnan koortinaattoria Susanne Hägglund kertomhaan meänkielen työn tilantheesta kunnassa.

Hään kertoo, ette se ole heilä ollenkhaan vaikeata saaha vähemmistökielten osastoila käshiin meänkieltä taikka suomea ossaavaa henkilökuntaa.

-Monilahan täälä ylhäälä oon myötäsyntönen suomen taikka meänkielen taito. Saamenkieli tuottaa pikeeminki meile haasteheita.

Vanhuusten osasto Gläntan ja esikouluosasto Nalle-Maja oova tavalhaan kunnan meänkielen lippulaivat. Moleemiilla osastoila käyhään muistaki kunnista opintokäynneilä kattomassa, kuinka henkilökunta tekkee työthään.

-Henkilökunnan innostus työhhöön pellaa tässä suurta roolia, Susanne painottaa.

Nalle-Maja i Kiruna. Foto Kiruna kommun.

Henkilökunnan innostus asiihaan oon ollu a ja o sille, miten hyä Nalle-Maja esikouluosastosta oon tullu. Kuva: Kierunan kunta

Kirpputorit ja vanha puuvenhe

Nalle-Majassa oon vanhaa tornionlaaksolaista kylttyyriä eustamassa kalustettu leikkisauna ja kööki.

-Henkilökunta oon ostannu köökitavarat kirpputoreilta. Het tekeväkki tässä paljon yli sen, mitä heän varsinaissiin tehtävhiin kuulus.

Gläntanin vanhuusten osastolla oon paikkoja 32 ja maholisuus pariasumisheenki. Justhiin nytten oon jonoa näile vanhuusten paikoile. Sisuustuksessa ja toimiinassa oon tääläki huomioitu Tornionlaakson kylttyyri ja kieli. Muun muassa henkilökunta järjesti menheennä syksynä suuren juhlan, missä vanhuukset olit itte myötä, laitoit ruokaa ja paakasit perintheiselä tavala.

-Täälä oon kartanolla fiini sauna ja puuvene, joissa asukhaat voiva istua ja puuhailla.

Yhteistyössä vielä puutheita

Meilä Kierunassa oon vielä puutheita yhteistyössa niin ette meän häätys saaha vielä tavata meän vähemistökielitten eustajia säänölisesti.

-Neuvotteluja oon ollu vähänlaisesti, mutta nytten met alama purtta kääntähmään. Met olema tehneet työtä niin kokkousten pitämisten, ohjesäänötten laatimisten ko eustajitten löytämisen hyäksi.

Eustajia oli helppo kuiteski löytää.

-Porukathaan oova täälä innostunheita ja järjestäytynheet muutenki jo aimein.

Kouluissa opiskellee meänkieltä äitinkielehnään 34 oppilasta. Lukumäärä oon sama ko menheenäki vuona.

Opettajista kaksi, Paula Kruukka ja Ulla Bergström, oova juuri nytten ettimässä kirjalisuutta meänkielen alottajille.

-Kunta oon lähtenny tähhään följhyyn ko met emmä voi tässä kiihrelisessä tilanteessa vain istua ja oottaa, ette homma ittesthään tapahtus.

Mites sie näet meänkielen tulevaisuuen?

-Ko met satsaama kläphein resyrssia ja enerkiaa, niin kieli piian säilyy. Soon kyllä mahottoman hyvä, ette vanheemat itte pitävä tärkeännä, ette viä kieltä etheenkäsin.

-Parinkymmenen vuuen aikana oova asentheet vähemisthöön kuuluvia kohthaan kääntyhneet pusitiivisiksi. Mie näen suuren eron aikhaan ko mie itte olin nuori. Nuoret oova nytten ylpheitä heän alkuperästä aivan toisela tavala.

Meänkielensi Matti Junes

Gläntan i Kiruna. Foto Kiruna kommun.Gläntanin osastolla Kierunassa oon sisustus Tornionlaakson kylttyyrin mukasta. Kuva: Kierunan kunta

”Nuoret kehuva ette het tuleva Toornionlaaksosta”

Osa Mataringin Länsmansgårdenin henkilökuntaa. Vasemalta seishaaltansa Kati Vedestig, Mumena Alisada, Ani Mäki ja Anne Pasma. Istumassa: Berit Lindberg, Inger Lejon ja Maj-Britt Funck.

Meänkieli oon poppis nuorten keskelä sosiaalimeetioissa. Olletikki pojat tykkäävä ette se oon huippuhyvä ette saarnata rajakieltä, sannoo ryhmä vaimoja joita met olema puhutelhee Mataringissä.

Met olema tulhee takasi systeritten työ vanhainkoissa Länsmansgården Mataringissä (lukekaa entinen artikkeli meänkielestä hoijossa). Tällä kertaa met halvama kuula heän omia mielipitheitä meänkielestä. Käypiikös kielen pelastaa? Oonkos se oikeen ette kuttua sitä kieleksi?

Berit Lindberg oon kotiakääntäjä. Hään tuli takasi Matarinkhiin täytenä ja alko puhhuun meänkieltä vasta 35-vuotihaana.

– Minun vanhimat puhut aina ruottia kotona ko mie olin pieni, hään sannoo.

Beritin vanhimat kuuluva siihen polhveen jokka kielethiin puhumasta suomea koulussa ko net kasusit ylös ja niile se oli tärkeä ette heän kläpit opit ruottia. Toornionlaakso piti ruottalaistua ja vanhimat otit sen kattanon itheensä kokohnaans. Berit uskoo ette se oon liika hiljasta ottaa kielen käytänthöön nyt ko yks polvi oon jo häviny.

-Mie en alkais koskhaan puhuhmaan minun kläpile suomea tänäpäivänä, koska mie en ossaa sitä kyllin hyvin. Se tuntuis epäluonoliselta. Valtio olis häätyny aatela sitä sillon ko mie olin pieni: ette se oon tärkeä ette met opima meänkieltä.

Sanothiin ylpeäksi

Työkaveri Inger Lejon tykkää ette siinä oon ero missä paikkaa Mataringin kunnassa sitä oon kasunu ylös.

-Svansteinissä, mistä mie tulen, puhuthiin pääasiassa ruottia ko mie olin pieni samhaanlaihin niinku pääkylässä Mataringissä. Mutta Juoksinkissä ja Rantajärvessä puhuthiin meänkieltä. Met svansteiniläiset kuttuthiin ylpeäksi kylälaisilta ko meän pääkieli oli ruotti.

Kunkas tet kattotta ette valtio sannoo meänkielen minuriteettikieleksi ja ette kläpilä oon oikeus saa opetusta?

– Mie tykkään ette se oon liika hiljasta oppia kielen koulussa jos sitä ei ole puhuttu kotona, sannoo Ani Mäki. Sitä häätyy oppia sen vanhimilta, muuten sitä ei tule saathaan hyvin.

Inger Lejon ei ole yhtä varma ette se oon liika hiljasta. Se oon huomanu ette olletikki nuoret pojat oon alkanhee puhhuun meänkieltä viimi aikoina. Naamakirjassaki näkkyy monta uusimista meänkielelä niin nuorten ko vanheemitten keskelä.

-Se oon tullu nuorten puhemalli ette sekottaa suomea ja ruottia, sannoo Inger. Net tykkäävä ette se oon huippuhyvä.

Ani oon kans huomanu ette nuoret kehuva ette net tuleva Toornionlaaksosta, ette kyllä ainaki tärpästilkkeli oon saattanu lyä toissaale?

Kati Vedestigin vanhimat oon Suomesta. Hänen mielipie oon ette meänkieli ei ole kieli, ko vain murre.

-Jos sitä reisaa ulkopuolele Toornionlaaksoa niin ei kukhaan ymmärä mitä sitä sannoo. Silti mie tykkään ette se oon tärkeämpi oppia oikeata suomea.

Huonoja kokemuksia

Kati ei ole yrittänny opettaa hänen kläpile suomea koska hällä oon huonoja kokemuksia siittä. Hänen sisarella tuli ongelmia koulussa ja se havathiin yläastheela ette se hunteerasi suomeksi ja kirjotti ruottiksi.

-Mie en halva ette meän kläpit häätyvä kokea semmosta.

Ani Mäki, joka kans tullee suomesta, kuttuu meänkieltä ”huonoksi suomeksi”.

Berit Lindberg kans tykkää ette se oon paha kattoa ette meänkieli oon kieli vaikka kielentutkijat sanova muuta.

-Mie tykkään ette se oon niinku Kaihnuunruotti ja Piitimenruotti, mie uskon ette se katoaa. Minun omat kläpit ei saata sanoa muuta ko makkara meänkielelä, se oon kaikki.

Inger Lejon tykkää ette se oon hyvä ette valtio antaa tukea ette säilyttää rajakielen.

-Emmä met saata antaa sen kuola. Mutta samala mie tykkään ette se oon tärkeämpi ette kläpit oppiva muita kieliä koulussa koska meänkieltä ei saata käyttää missään muuala ko täälä ylhäälä.

Maj-Britt Funck uskoo ette meänkieli tullee katoamhaan aijanolhoon ko se oon niin harva joka puhhuu sitä kotona: -Kieltä häätyy puhua kotona jos sen meinaa säilyttää, se oon tärkein.

Ani Mäki oon merkiny ette ko hään oikeen suuttuu niin hään käyttää kahta kieltä, ensiksi meänkieltä ja sitten ruottia. Oonkhaan se enämpi painava niin?

-En tiä miksi mie tehen niin, se oon vain sillä laila.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Bildhäfte på meänkieli.

Länsmansgårdenissa Mataringissä oon kuvakirjoja meänkielelä joita Svansteinin koulukläpit oon tehnee.

Matarinki houkuttellee asukhaita ilmasilla tonteila

Kunnan maa maksaa vapaa-ajan rakentamisseen siinä 50000-70000 kruunua tontilta. Kuva: Susanne Redebo

Matarinkin kunta freistaa saaha asukhaita kylhiin kenkkäämällä yksityisile valhmiita tontteja ilman maksoa.

Het jokka freistaava rakentaa pykinkin keskusthaan taikka sen ympärillä olehviin kylhiin, tämä kunnan temppu voipii hyvinki tuntua omaperääseltä ja antelihaalta. Mutta ampyyti koskee kuiteski vain vieraspaikkakuntalaisia. Heile oon lisävaatimuksenna, ette het muuttava kirjansa Matarinkile ja asettuva pysyvästi kunthaan asuhmaan kahen vuuen aikana siittä ko oova tonttinsa kuitanheet.

Ampyyti ei koske heitä, jokka halvaava rakentaa vain loma-asuunon ja oleskella vain vissit ajat vuuesta kunnan aluheela.

Kunta halvaa kenkätä näitä omia tonttehjaan heile, joila oon meininki rakentaa ittelheen omakotitalo. Matarinkin keskustassa – mukhaan lukien Turovaara ja Ruskolan Ekokylä – näitä rakentamisseen valhmiita tonttia oon 25, Hedenäsissä viisi ja Svansteinissa kymmenkunta.

Kunnanneuvos Tomas Mörtberg (C) oon jo aiemin tuonnu framile tämän ja viime vuona tehyn puliittisen päätöksen perustheita. Kunnan johto halvaaki rohkasta rakentakia ja kantaa tämän päätöksen kautta kortens kekhoon aikana, jollonka pankit oova epäröiviä, mitä tullee uuisrakentamisen lainotuksseen.

Kunnan tekninen johtaja Carl-Axel Sundbaum sannoo, ette misthään suurista rahoista, jokka kunta muka menettäs, tässä kuiteskhaan ole kyse:

-Ei vainkhaan. Jos sie halvaat ostaa Matarinkilta valhmiin tontin, se ei maksa enempää ko 50 000-70 000 kruunua. Ja valhmiin omakotitalon tontteihneen sie saat tänhään 500 000-600 000 kruunula. Valhmiin talon ostaminen oonki selvästi halvempaa ko ette rakentaa uuesta.

Gratis tomter

Kunnan kenkättävät tontit löytyvä kartale merkittyinä kunnan nettisivuilta www.overtornea.se

 

Oovakkos ihmiset tarttunheet ampyythiin maksuttomista tonteista?

-Oon niitä joitaki, jokka oova soittahneet, mutta kukhaan ei oo vielä ittelheen tämmöstä tonttia varannu. Tontithaan oova kaikitenki aika halvat ostaakki, jos sie meinaat ittelesti vapaa-ajan asuntoa – vain 70 kruunua neliöltä.

Ruskolassa oon maa vieläki halvempaa. Sie saat ittelesti 50000 kruunula valhmiin tuhanen neliön tontin. Tontit, joita kunta oon kenkkäämässä, oova siinä 1000 neliötä koolthaan ja net sijaitteva kaikin taajama-asutuksen kupheessa.

Ko oon kyse teolisuustonteista hintalappu oon Matarinkillaki toinen – neliöhinta oon 20-2000 kruunun väliltä.

Ruskolassa oon maa vieläki halvempaa. Sie saat ittelesti 50000 kruunula valhmiin tuhanen neliön

tontin.

Tontit, joita kunta oon kenkkäämässä, oova siinä 1000 neliötä koolthaan ja net sijaitteva kaikin taajama-asutuksen kupheessa.

Ko oon kyse teolisuustonteista hintalappu oon Övertorneållaki toinen – neliöhinta oon 20-2000 kruunun väliltä.

Olikos tämä aatus ilmasista tonteista hyä idea?

– Kaikin ideat, jokka houkutteleva ihmisiä tänne asuhmaan, oova hyviä, koska meän väkiluku hupenee joka vuosi…

Kunnan kotisivun kartala oova maksottomat tontit merkittyinä. Se ole ko mennä ja klikata www.overtornea.se

Meänkielensi Matti Junes

 

 

 

Kolme kielisirkkeliä pitävä käynissä Uppsaalan paikalisosaston

Puhheenjohtaja Tyra Helena Lindström ja varapuhheenjohtaja Bengt Bucht johtava laulua (Toornionlaaksonlaulua) lopula föreninkikokkouksessa. Valokuvaja: Irma Ridbäck

-Se oon tärkeä ette saa tulla takasi lapsuuen kiehleen. Se vaphauttaa niin mahottoman paljon voimaa, sannoo Tyra Helena Lindström, puhheenjohtaja STR-T:n paikalisosastossa Uppsaalassa joka oon kieliinnostunnu.

Toornionlaaksolaisia Uppsalassa oon suunile 80 jäsentä. Paikalisosasto halvaa säilyttää, ja levittää tietoa meänkielestä ja tekkee sen kolmela kielenoppisirkkelillä – samala aikaa! Osanottajat kohtaava kerran kuussa (pyhinä) Träffpunkten Uppsaalassa samala aikaa. Erityistä oon ette ryhmät puolen toista tiiman sirkkelin jälkhiin kokkointuva kahvile ja keskusteleva mitä ja mistä oon puhuttu.

-Isossa ryhmässä met keskustelema meänkielen sanontia ja sanoja. Meilä oon oikeen hauska yhessä. Yks sirkkeli oon vastaalkusille. Irma Ridbäck hoitaa sitä ja sillä oon Nylundin sisaritten kirja pohjana. Kaheksan henkilöä oon sirkkelissä.

-Moni niistä oon nuoria jokka kans lukeva meänkieltä tistansiopetuksela Uumajan ynivärsiteetissä. Mutta täälä oon kans vanhempia ihmisiä jokka halvava kehittyä.

Studiecirkel i meänkieli. Foto Sven-Olov Larsson

Oppisirkkeli Meänkieli,vastaalkusille. Vasemalta: Sonia Aunes, Joel Öhlund, Li Öhlund, Anna -Lena Öhlund, Sven Aaro, Kurt Laitamaa, Irma Ridbäck (sirkkelijohtaja). Valokuvaja: Sven-Olov Larsson.

Lukeva rumaania ja raamattua

Toinen sirkkeli oon ette lukea kovin toisilensa meänkielelä. Bengt Bucht johtaa sitä ja puolen toista vuesta saakka luethaan Mikael Niemen rumaania Poppimysikkiä Vittulasta.

-Kirja oon riittäny puoli toista vuotta ko net lukeva kovin vuorottain toisilensa ja sillon ei pääse niin pitkhään, piiain vain yhen kapittelin joka kerta.

Kolmas sirkkeli oon kans kovinlukemisryhmä suunattu Matteusevankeeljumhiin minkä kirjailia Bengt Pohjanen oon kääntäny. Johtaja tässä oon Tyra Helena Lindström joka oon monta vuotta ollu pappina, muunmuassa Mataringissä.

Uppsaalan kunta anto tukea paikalisosastolle Uppsaalassa ko se järjestethiin joku vuosi aikaa ja olletikki ko net ryhyt kielen kans töihin. Moni aktiivistä jäsenistä oon ”kieliihmisiä”.

-Se oon tärkeä ette tulla takasi lapsuuen kiehleen, tykkää Tyra Helena. Se vaphauttaa niin mahottoman paljon voimaa, avoinmieltä, ja ittetuntoa. Löytää oman itenttiteetin eri mallila ko saapii puhua kieltä ja sitä tullee vaphaampi ihminen.

Tyra Helena Lindström oppi ruottin vasta ko hään alko pikkukouhluun. Hänen mamma tuli Suomen Toornionlaaksosta ja pappa oli ruottalainen. Tyra Helena reisaa vieläki joskus pohjoisseen, kuitenki ko hään joskus oon pappina Mataringin kirkossa.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund