Met Nuoret tekkee yhteistyötä kveenitten kansa

– Nyt oon olemassa aina enämpi nuoria, jokka halvava tietoa omasta taustasta ja pitävä meänkieltä arvokhaana kielenä, sannoo Johanna Nordblad Sirkka, Met Nuoretin varapuhheenjohtaja.

Ette niin paljon ko 150 henkeä, enniiten nuoria, hait meänkielen kursile Uumajan yniversitetissä tänä syksynä sannoo paljon.

– Se oon aivan maagista, naureskellee Johanna Sirkka. Villin hauska.

Met Nuoret perustethiin Haaparannala kevväilä 2014. Nyt förpyntilä oon lähelä 100 jäsentä. Toimintaplaanissa lukkee, ette liitto muun muassa toimii nuortten identtiteetin ja kielelisen ja kylttyyrisen kehityksen hyväksi. Johannan oma käsitys meänkielestä oon aika pruubleemiton. Hänen vanheemat siiryit Suomesta Täränthöön 1970-taalila ja hään oon aina kuulu suomea kotona. Aijan olhoon meänkieli oon vaikuttannu hänen vanheemitten äitinkiehleen ja Johanna itte puhhuu meänkieltä, jopa oman lapsen kansa Luulajassa.

Mikäs oon saanu sinun hommaahmaan Met Nuoret-förpyntissä?

-Identtiteetti, oman ittensä löytäminen. Pienenä mie vastustin tätä toornionlaaksolaista, minun identtiteetti oli suomalainen. Tänä päivänä minusta tuntuu paremalta olla toornionlaaksolainen vaikka mie olen Suomen puolta iishokissa.

Met Nuoret sai tänä syksynä vastuun Nuori Minuriteetti-yhtheistyöplattformista, jossa oon Ruottin nuortten minuriteettiliitot myötä. Tässäki oon tärkeetä ette kohathaan politiikkeriä ko se vahvistaa minuriteettikryppiä.

Tuema kumpiki toista

-Se oon villin mukava ja opettava kohata niin paljon nuoria toisista minuriteettijoukoista. Met opima paljon, samanlaisuuksista ja eroista. Se oon arvokasta vaihtoa ja met tuema toinen toista.

Joskus saapii lukea eli kuula ette minuriteettiä diskrimineerathaan meän samhällissä. Onkos tämä totta toornionlaaksolaisistaki?

– Mie en ole kohanu sitä, ette meitä nykyhään ennää diskrimineerathaan mutta ruottalaistamispolitiikki oon halveksinnu meän kieltä. Meänkieli oon saanu häpeämisleiman josta oon hankala päästä irti, mutta nyt se oon kääntymässä. Meän liitto saiki alun viimisennä kaikista.

Met Nuroet oon alottannu yhtheistyön norjalaisen kveeniliiton, Kveeninuortten, kansa. Vuona 2014 molemitten nuoria eustajia kohtasit Pajalassa, jossa net kiersit Toornionlaaksoa ja opit tuntemhaan toisia. Tänä vuona Met Nuoret kävit Norjan Tromsassa. Kveenit tunnustethaan Norjassa minuriteetiksi ja heän kieli muistuttaa paljon meänkieltä, ko nethään oon tulhee samasta kielisuvusta.

Dialektierot

-Meänkielen ja kveenin erot muistuttava stokholmin kielen ja taalankielen eroja. Soon enämpi kysymys dialektierosta ko kielierosta.

Ko norjalaiset kveenit ja nuoret toornionlaaksolaiset kohtaavat toisia niin kaikista huolimatta puhuthaan enämpi norjaa ja ruottia ko kveeniä ja meänkieltä.

– Jos met vain vaatisimma ette puhuthaan minuriteettikieliä niin ei olis kohta maholista pittää mithään toimintaa käynissä, Johanna naureskellee. Suuriin osa meistähään emmä saata molempia kieliä.

Jo E. G. Geijer kirjjotti ette kveenit olit sekoittunhee saamelaisten kansa ja ette uusi puntiväki oli pakottannu heitä siirtymhään pohjosheen, puntiväki joka oli tunkeutumassa etelästa kohti Norlantia.

Meänkielensi Erling Wande

Kelles sie halvaat antaa joululahjan ja miksikä

Kysyimä tunnetuilta toornionlaaksolaisilta kelles het halvaisit antaa joululahjan ja miksikä.

Bengt Pohjanen

Bengt Pohjanen, kirjaila, Haaparanta/Ylikaihnuu (Överkalix): – Tore Hjortille, STR-T:n puhheenjohtajalle, mie toivotan hyvän joulun. Mie halvaisin antaa hälle kompansin. Soon aina hyvä olla ko johtaa harhassa kulkioita pimeässä ajassa. ”Katto, hänen takana sumu ja hänen eessä vyö.” Ei sole vainkhaan niin pessimististä ko se näyttää tästä Uuvenvuen kantaatin laihnauksesta.

Catharina Isaksson

Catharina Isaksson, kirjastonhoitaja, Huddinge/Ylitoornio (Övertorneå): – Mie halvaan antaa minun joululahjan heile, jokka hoitava Ylitoorniola olevaa Luppiovaaraa heän kaikkine hoitoihneen ja ruoan passinkeihneen. Ravintola Utsikt (Näköala) oon saavuttannu suuren suosion ja oon hyvvää reklaamia koko Toornionlaaksole. Mie annan joululahjoina heile enempi toolia.

Lina Stoltz. Foto Rabén och Sjögren

Lina Stoltz, kirjailia/opettaja, Luulaja: – Mie halvaan antaa kaikile kläpile valkosen – alkoholittoman – joulun.

Tomas Vedestig

Tomas Vedestig, kunnanneuvos, Matarinki: – Mie halvaisin antaa siviiliasioitten ministeri Ardalan Shekarabille reisun Ylitoorniolle. Niin ette hään saapii kuula kunka hallitus saattas jelpata Toornionlaaksoa ko siottasit tänne joitaki valtion työpaikkoja. Net olisit yhenlaista laastaria niihiin haahvoin jokka oova jälelä valtion monia vuosia jatkuhneesta meän tallouen kuppaamisesta.

Daniel Särkijärvi

Daniel Särkijärvi, kielitaistelia, Kaihnuu (Kalix): – Mie halvaan toivottaa opetusministeri Gustav Fridolinille joulurauhaa kirjala ja samala vaatia kansallisten vähemistötten äitinkielten opetuksen voimakhaampaa tukemista ko opeetustahan oon nykyhjään monissa kunnissa vain 30-60 minuuttia viikossa. Kirjan nimi oon Mer än ett språk – En antologi om flerspråkigheten i Norra Svärige (Enempi ko kieli – Pohjos-Ruottin monikielisyyen antolookia).

Rut Niska Säfström

Rut Niska, Säfström, seurakuntakasvattaja, Tukholma/Juoksenki: – Mie halvaan antaa fiinin joululahjan kaikile pakolaisten kanssa työtä tekeville vapaaehtosille.

Tony Kumpula

Tony Kumpula, liikunnan opettaja, Haaparanta: – Mie halvaan antaa Ruottidemokraattien puoluepampuile syämen ko heiltä näyttää sitä uupuvan.

Johanna Nordblad Sirkka

Johanna Nordblad Sirkka, MET Nuoret toiminan vt. puhheenjohtaja, Luulaja: – Mie halvaan antaa minun ”gurule”, Maja Mellale ylimäähräisen semestiviikon ko hään oon ollu niin suurenna tukena mulle minun toimile tilapäisennä puhheenjohtajanna MET Nuorissa.

maja-mella

Maja Mella, toiminanjohtaja STR-T, Pajala: – Mie halvaisin antaa joululahjana TURVALISUUEN kaikile Ruothiin vuuen 2015 aikana yksin tulheile pakolaiskläpeile.

Päivi Barsk

Päivi Barsk, homeopatia yrittäjä, Haaparanta/Ylitoornio/Tukholma: – Mie halvaisin antaa kirjan maltillisen kokkoomuksen Sofia Arkelstenille ko hään oon ehottannu kaikile pakolista rokotusohjelmaa. Kirjan nimi oon A Modell of Health and Disease (Saihrauen ja terhveyen malli). Mie toivon ette hään käsittäs enämpi englanista ko hään käsittää siittä kunka terhveys, rokotukset ja saihrauvet liittyvä toissiinsa.

Gunnel Simu

Gunnel Simu, tilapäinen kunnanneuvos, Haaparanta/Tukholma: – Mie halvaan antaa minun joululahjan Kibenalle Kongon Morogoroon Tansaaniassa. Hään oon myötä samassa ICLD/SIDA:n johtajakoulutuksen ohjelmassa ko mieki. Hänet oon ensimäistä kertaa valittu vaimonna kaupunkinsa pormestariksi. Ruottin avustusrahotten ansiosta hänen johtajuus oon kehittynny. Joululahjaksi mie halvaan antaa hälle voimaa ja rohkeutta täyttää hänen tehtävän parhaala tavala Mogorogon asukhaitten hyäksi.

SONY DSC

Tore Hjort, STR-T:n liiton puhheenjohtaja, Haaparanta: – Mie halvaan antaa joululahjan kaikile jokka oova tehheet työtä meän kotimaisten minuriteettien ja niitten oikheuksien hyäksi kielikysymyksissä niinkö mekki olema tehheet tämän meänkielen, meän kylttyyrin ja meän yhtheiskunnalisten tarpheitten hyäksi.

Meänkielensi Matti Junes

 

Premiääri olule tehty Toornionväylän jäästä

Nyt oon Torne Jäälaakeri täälä, olu tehty sulatetusta jäästä Toornionväylästä. Jääveessä oon matalampi suolamäärä ko tavalisessa veessä, ja se tekkee olun erityiseksi.

Vuosikausina monta tuhatta tonnia kristallikirkasta jäätä oon jättäny Jukkasjärven ja ihmetyttäny ihmisiä ympäri maapalloa. Joka vuosi maaliskuussa jää otethaan taltheen ja säilytethään hotelhiin. Mutta jääntuottaminen luopii kans jääpaaria ja monta tuhatta jääklasia joka vuosi. Sopevasti tämän vuen aukasemisseen 12:ta joulukuuta kokkeilu Torne Jäälaakeri valmistu. Olema puhunee olusta Åsa Ribbinkin kans. Hään oon komynikatööri Jäähotellissa.

Arne Berg och Åsa af Kliger, Icehotel

Komynikatööri Åsa Ribbing ja Arne Bergh, osapää, konstnääri ja senior advisor Jäähotellissa. Kuva: Icehotel

 

Kukas hoksasi Torne Jäälaakerin?

-Anders Wendler, prykärimestari Uuessa Carnegieprykärissä. Hänen svookeri ihmetteli miksi ei kukhaan ole prykäny Pohjoisnavan jäävuorista.

Anders tykkäsi ette oli hauska itea jota se hunteerasi monta vuotta. Hään selittää:

-Halusin prykätä jäästä ette nostaa esile veen, joka oon suunile 95 prusenttiä olusta. Se oon usseen mallas, humala ja jästi jokka muuten oon pääosat. Sillon hoksasin ette Jäähotellila oon Ruottin enniiten jännä jää.

Mikäs tekkee tämän olun erityiseksi, Åsa Ribbing?

Tunnelma ette jua jotaki mikä oon ollu jää. Siinä oon puhas maku, mutta kuitenki vahva maistumhaan hyväle kylmässä ilmassa. Olu oon Viennalaakeri prykätty wienermallaksesta, laakeriolu missä oon tasanen pyöreys ja sitruuni makua, Se soppii hyvin villin elläimen ja saustethuun lihhaan mutta sanothaan olevan hyvä ruokaolu ylheisesti. Iso päästöjuhla tapahtu Jäähotellissa aukasemispyhänä 12:ta joulukuuta.

 

Torne Islager 2. Foto Åsa af Kliger

Torne Laakerilla oon matalampi suolamäärä ko olula prykätty tavalisesta veestä. Kuva: Asaf Kliger.

Myythäänkös sitä kaupoissaki vai aivan jäähotellissa?

-Torne Jäälaakeria tarjothaan restaurangissa/paarissa jäähotellissa ja Kotiseututalossa Jukkasjärvessä ja Uuessa Carnegieprykärissä Hammarby Sjöstadissa Stockholmissa.

Mikäs oon hyvä puoli ette prykätä Toornionväylän jäästä.

-Vaikka Toornionväylä oon yks pohjois Eyruupan puhtaimista väylistä jää oon puhthaampi ko vesi. Justhiins ko vesi muuttuu jääksi suolamäärä laskee ja kaikki muut partikkelit mutta ei vesimolekyylit katoava jäästä ja huilaava väyhlään. Se selvittää kristallikirkhaan ja aivan puhthaan jään, sannoo Anders Lundkvist, tekninen tohturi joka oon tutkinu Toornionväylän jäätä.

Kunkas toimi jäänlähättäminen? Joo, suunile 5 kuutiota kuivaa jäätä sahathiin parhaiksi issoin palassiin ja lähätethiin pallitten päälä ja sulatethiin prykärissä isossa kaupunkissa. 3500 liiteriä valmistethiin ensi kerrala.

Oonkos tämä ensi kerran ko olua tehhään jäästä?

-Uskoma ette olema ensimäiset tässä, sannoo Åsa. Ei kukhaan meistä ole nähny eli kuulu tämmösestä ennen.

Meänkielensi Märta, Linnea ja Karin Nylund

 

Icehotel personal. Foto Åsa af Kliger

Tervetuloa Jäähotelhiin. Kuva: Asaf Kliger.

 

 

Tornionlaaksolaisile kiertoreissu Intihaan

Oos se lysti reissata Intiihaan tornionlaaksolaisen roikan muassa? Pertti Spets ja Lotusmatka (Lotustravel) järjestävät huhtikuussa kymmenen päivän kiertoreissun tähhään iän värikhäässeen maahan.

Pertti Spets oon ollu aiemminki reisunjohtajanna, mm. Tornionlaaksolaiset Tukholmassa järjestön jäsenille. Het reisasit vuona 2009 15 hengen roikala ja sillon Kambodzaan.

– Reisu lykästy oikein hyvin. Jälkheenpäin monet oova kyselheet, josko met voisima tehhä reisun Intihaan kans. Nytten oon sen aika, Pertti sannoo, josta oonki tullu jo melkonen Aasian ekspertti hänen monien iän reisuttensa myötä.

Intiassa hään oon oollu 14 kertaa, joista kolmesti reisunjohtajanna. Hälle oon tullu sieltä monia ystäviä ja häntä kiehtoo iän färikäs kyltyyri. Hään oon käynny Äiti Teresan kotonaki ja kätelly buddhalaisuuen johtaja Dalai Lamaa.

Tämä reisutarhjous koskee etupäässä tornionlaaksolaisia, jokka oova STR-T:n paikalllisosastoissa myötä.

– Meilä oon kaikila yhtheinen tausta, Pertti toteaa. Siittä tullee hauska reisu, ko lähes kaikin oova Tornionlaaksosta. Se tullee olheen aivan erilainen ko tavaliset ryhmäreisut. Ja jokhainen tietysti ottaa puolisonsa kans fölhjyyn.

Intian kultanen kolmio

Reisu tehhään tulevanna vuonna 5-15.4 ja se kestää siten kymmenen päivää ja sisältää kolme suurta käyntikohetta Pertin nimeämän kultasen kolmion aluheela – Delhin, Agran ja Jaipurin. Homman kruununna reisaajat saava nähhä yhen maailman seittemästä ihmeestä: Taj Mahalin mahtavan palatsin, jota aina nostethaan framile ko praati kääntyy syystä tai toisesta Intiihaan. Palatsi oon tehty kokohnaan marmorista ja sen rakentaminen kesti kakskymmentä vuotta.

Monia muitaki kohtheita oon suunitelmissa. Yhtenä näistä käynti Äiti Teresan lastenkoissa.

– Ko mie oon ollu Intiassa jo niin ussein niin mie tiän, mitä oon hyä nähhä. Jännittäviä ruokaelläymyksiä tullee kans, vaikka suurin osa aterioista syöhäänki hotellissa osaksi hyvän matkaseuran takia mutta sentähen kans, ette hotellissa ruoka oon puhthaampaa.

Reisu tapahtuu juuri semmosenna vuuenaikana, jollonka ilmanala oon Intiassa mielyttävä. Tällä kymmenen päivän reisula meilä oon intialainen matkaopas, joka praatii englannila.

Väihintää viistoista reisaajaa tarvithaan

Pertti oon itte syntösin Suomen Pellosta ja praatii suomet ja ruottit ja vielä jonkuverran sanskriittiaki. Hään oon lukennu Intian filosohviaa ja ihastunnu maan rikhaasseen ja vanhaan kyltyyhriin, joka oon niin erilaista ko tämä meän oma länsimainen.

Tämän Intian reisun totteutumiseksi tarvithaan vähinthään viistoista ilmottautujaa. Eniimilhään voihaan ottaa 25 henkilöä. Ilmottautuminen tälle reisule pittää tehhä viimisthää maaliskuussa 2016.

Reisun kostannukset tuleva tuplahuohneessa asuttaessa olehmaan 15000 kruunua. Paketti sisältää kaiken mitä tullee lenthoon ja asumisseen 3-4 tähen hotellissa, ophaan, pyssireisut, pääsymaksut ja melkein kaikki ateriat.Lentoreisu kulkee Helsinkin kautta ja se kestää sieltä Delhiin 5-6 tiimaa.

Jos sie halvaat tietää läheemin ja saaha prosyyriä luettavaksi niin meilaa Pertile pertti.spets@bahnhof.se taikka jenny.olsson@lotustravel.se  . Perthiin saapi kontaktin puhelimella numerosta 08- 6151621.

Meänkielensi Matti Junes

indien

Taj Mahal

 

 

 

Yhistys tuo framile yrityksiä tien 99 varrelta

Made in Tornedalen oon saanu tie 99:n varrela olevia yrityksiä yhtheisseen homhaan.

– Met halvaamma nostaa Tornionlaaksoa niin aluheena ko tavaramerkkinäki, sannoo puhheenjohtaja Terese Östling.

Viimi vuosina tämä aatus yhtheistyöstä oon pompannu framile yhessä jos toisessaki yhtheyvessä. Varsinki sillon ko eri prujektit oova koohneet yrittäjiä tilapäissiin roikhiin. Näin aina viimi kevhäässeen saakka

– Huhtikuussa met saima aatuksen aukasta yhtheisen popup-putiikin (tilapäisputiikin) Uuista Haaparannan Kaupunkia (Gör om stan) prujektille. Samhoin aikhoin nosti Pelle Pesula framile nimen Made in Tornedalen ja nimi tuntu osuvan aivan naulan kanthaan. Popup-putiikki inspiroi meitä tuohmaan yhtheen eri puolilta Tornionlaaksoa sen designin, käsityöt ja herkut.

Logotype Made in Tornedalen

Mikäs oon Made in Tornedalen meininki?

– Tehhä yhtheistyötä toimialotten ja kunnitten välilä niin, ette voipii nostaa framile tätä maanäärtä ja tämän kylttyyria. Ko yrittäjät lähtevä yhessä messuile ja markkinoiva yhessä, viehrailia käsittää helposta homman aatuksen, punasen langan.

– Tornionlaakso oon mielenkiintonen sekotus voimakhaita kylttyyrijuuria ja perintheitä, hyvvää ruokaa ja kaunista käsityötä, erikoista luontoa ja väylää, joka sittoo meät kaikin yhtheen. Met olema luovia, rakastamma saunaa ja olemma kuulut viehraanvarasuuesta.

Made in Tornedalen

Kekkäs saava olla myötä yhistyksessä?

– Tyrismin, ruuan, käsityön ja designin yritykset oova tervetulheet fölhjyyn 500 kruunun vuosimaksolla. Vastihneeksi net saava potkua markkinointhiin ja maholisuuven olla följyssä yhtheyksissä, joihin heän omat resyrssit olisit riittämättömät, hauskoja kolleekoita ja maholisuuen käyttää heän tuotheen laaun takheena Made in Tornedalen tavaramerkkiä. 

Kunka monta jäsentä teilä oon tänä päivänä?

– Juuri nytten oon kymmenen yritystä jäsenlistala. Mitä enempi meitä tullee sitä enempi met saatamma saaha aikhaan. Meät löytää naamakirjan (Facebook), kotisivun ja e-meilin (hej@madeintornedalen.se) kautta. Koska met olema niin vasta alkahneet, met keskitymmä nyt siihheen, ette yritys löytää paikkansa ja suunnittelema tulevien vuosien satsauksia. Vuuen 2016 aikana met suunnittelema osalistua ainaski yksile suurile messuile ja järjestää vierailut eri tahoile Tornionlaaksoa.

Kukas sie Terese sitte itte oot?

– Mie oon huonekkalutten verhoilia ja mulla oon ollu oma yritys Udda Med Flit vuuesta 2010. Mie tehen työtä yhessä minun miehen kans Sölkäsaaressa Tornionjoela, kuus kilometria ylös Haaparannalta. Mie oon lisäksi prujektin Gör om stan taitheelinen johtaja. Prujekti freistaa saaha elävämmäksi Haaparannan keskustan. Mie veän kans putiikkia Tornedal & Co Marju Matsin ja Carina Hardellin kans.

– Mie piän, ette kotiseuvun tuotheitten käyttäminen oon tie etheenkäsin. Maapallostuminen (globalisering) tekkee meän tuotheitten alkuperän entistä tärkeämäksi. Se ei meinaa, ette torjua ja sulkea ulos ko ette olla myötä maailmassa ja olla siittä ylpeä.

Alaviitheet: Made in Tornedalen yhistyksen perustaja oon Pelle Pesula (Pesulan maatila). Åsa Pesula oon hallituksessa yhessä Terese Östlingin ja Tarja ja Per-Olov Kinnusen (Taavolan kartano, Mattila), Cristi Sindsenin (graafinen suunittelu) ja Ulric Hietalan (Hietalan Kauppapuutarha, Korva) kanssa.

Meänkielensi Matti Junes

 

Taavolagården

Taavolan kartano Vojakkalasta oon liittyny fölhjyyn yhistyksheen.

 

 

 

”Mulla rauhottuu sielu ko mie tulen tänne ylös”

Ulla Maaherra siirty Toornionlaaksosta ko hään oli 19-vuotias. 40 vuotta sen jälkhiin hään osti vanheemitten talon Korvasta.

– Mulla rauhottuu sielu ko mie tulen tänne ylös.

63-vuotias Ulla teki niinku monet muutki ko hään oli käyny läpi peruskoulun: siirty Haaparannale ja sitte Stokholhmiin.

– Lapsena mulla ei ollu ajatustakhaan siirtyä. Mutta mie kävin minua vanheeman Gretasisaren tykönä Stokholmissa – ja silloin mie jäin sinne.

Ulla löysi työn piiträätinä Karolinskan sairaalasta, missä hänen sisarki oli töissä, kohtasi elämän rakhauensa (stokholmarin) ja sai kolme lasta. Sen jälkhiin hään koulutti ittensä förskuulläärariksi ja tänä päivänä hään omistaa privaatin föörskuulan.

Assuu yhessä toornionlaaksolaisen kansa

Kaikkina vuosina kotiseutu oon ollu korkeassa arvossa Ullale. Joka joulu ja kesä hään oon kotona ja sen jälkhiin ko hään kohtasi uuen miehen jolla oon juuret Mataringissä (Per Tano) niin se oon ollu helpompi olla sielä viikkomitala ko häänki triivastuu sielä. Ko Ullan äiti kuoli joku vuosi aikaa niin kotitalo väylän varrela yhtäkkiä jäi tyhjäksi.

Krannitalossa asu kuitenki yksi Ullan sisarista ja toinen asu Juoksengissa.

– Mie olen halunu ette olis jotaki kotosalla, johonka saattas tulla, ja se sopi mainiosti ette ottaa halthuunsa äitin talon.

Ullas föräldrahem i Korva

Ulla osti punatun syntymäkoin Korvasta joku vuosi aikaa.

Suku oon tärkeä.

Sie ja Pääri oletta Korvassa viis viikkoa joka kesä. Mitäs tet tehettä silloin?

– Met vain oleskelema, hehe! Ei, sielä oon paljon tekemistä vanhaassa kämpässä,mutta siinä kulluu kansa viikko ennen ko oon kotiutunnu sen jälkhiin ko oon tullu sinne.

Suku ja ystävät jokka vielä asuva sielä oon tietenki tärkeitä triivastumiselle, äitin sukua oon jäljelä Suomen Juoksengissa ja Ullan nepokatki asuva lähelä hänen lapsuuenkotia joka muuten oon Hietalan kauppapuutarhaan kranni. Ulla puhhuu meänkieltä aivan vaivatta ko hään ja sisarukset aina puhuit meänkieltä heän äitin kansa. Isän kansa het aina puhuit ruottia.

– Meänkieli istuu minun ytimessä.

Ulla sannoo ette hään ei koskhaan ole päässy irti Korvasta. Hään aikoo jonku vuen päästä alkaa olheen Toornionlaaksossa paljon pitemphään ko nyt – ja Stokholmissa pittää jäljelä vain pienemän asunon.

Meänkielensi Erling Wande

 Ulla badar gärna i Torneälv

Ulla uipii mielelhään Toornion väylässä syntymäkoin lähelä. Hään kuttuu paikkaa Korvan rivieraksi.

 

 

 

Micke siirty Thaimaahaan asuhmaan

Toornionlaaksolainen Micke Hedalm, 52, oon jo asunu 23 vuotta Thaimaassa semesteriviettopaikan omistajanna sielä meren lähelä.

– Joskus saatan kaivata sitä kovan leivän rajatonta määrää Ruottissa, hään sanoo.

Mikael oon syntyny ja kasunu Mataringissä mutta löysi rakhauen – ja homman – Aasiasta ko hään oli ulkomaanpalveluksessa. Nykyhään hänen elämä täyttyy sillä, ette hään ottaa vasthaan toornionlaaksolaisia ja muita viehraita semestiviettopaikassa Bang Boet Bay Resort, lähelä Siaminlahtea länsirannikolla.

-Mie siiryin tänne minun nykysen vaimon takia. Mie reisasin siiheen aikhaan mahottoman paljon Intiassa ja Intoneesiassa ja lähin sitte aina takasin Koh Samuihiin Thaimaala jossa hään oli.

Mikelä oon koko appipere saaressa ja sen lisäksi valmis semestiviettopaikka afääriliikheenä – siksi siirto oli hälle luonolinen askele.

Mitäs sie tehit Ruottissa ennen siirtoa?

– Mie olin Ruottin Puolustusvoimissa töissä mutta ulkomaanpalveluksessa. Olin ollu pari vuotta Libanonissa ko mulle tarjothiin virka Luulajassa F21:issä mutta olin jo silloin maistelu mailmala oloa ja sanoin ylös sen viran. Sen jälkhiin mie olen ollu töissä Bosniassa ja Kosovossaki lyhempiä aikoja.

– Kaheksan vuotta aikaa met jätimä Koh Samuin ja hoijama nyt yhtä Beach Resort-paikkaa, jossa mie olen joka-homman-nissenä. Met kattoma perhään ette meän viehraat triivastuvva ja päivittäin oon kaikenlaista korjaushommaa huohneissa ja rakenuksissa ulkona ja sisälä. Sitte kaikki ostokset, ravintolassa murkinoitten planeeraus ja paljon muuta mitä kuuluu tykö. En mie senthään työttömännä kuljeskele.

Selitä teän liikheestä

– Bang Boet Bay Beach Resort oon Thaimaan valtareititten ulkopuolela, kaukana niitten joukkotyrismistä. Löyättä meät länsirannkolla Siamlahela, Thaimaan kaitasimassa maapalasessa. Se oon kalastuspaikkakunta, jossa oon pitkät, koskemattomat rannat ja sopevat ihmiset. Justhiinsa nyt meilä oon seittemän nuin 35-kvadraatin huohneita, joissa oon kaikki mukavuuet ja net oon aivan lähelä rantaa. 

 

Thailands västkust

Tässä lahessa Thaimaan länsirannikolla Micke viettää vuen kaikki vuen päivät. Vaikka kesät hään oon Ylitoornion Ekforsissa.

 

Onkos teilä viehraita Ruottista?

– Suuriin osa viehraista oon Ruottista ja enniimät oon vielä vakihnaisia viehraita, jokka tuleva takasi vuosittain, usseimiten viis viikkoa kerrala eli vielä pitemphään. Ei niin paljon toornionlaaksolaisia ko mitä mie toivoisin, mutta kuitenki joitaki. Muuten meilä oon semmonen sekakonsepti, viehraita tullee kaikilta puolin Euruuppaa ja joitaki kansa Austraaliasta, USA:sta, Kanadasta ja Eteläaafrikasta.

Käytkö koskhaan kotona Toornionlaaksossa? 

– Olen aina käyny kotona kerran vuessa, ko mie tykkään syksyn hirvenjahista. Kolmena viimisennä vuona olen viettäny kesätki Ekforsissa, ko minun äiti ei ennää jaksa hoitaa kaikkia asioita itte. Niin kauon ko hään assuu Ekforsissa niin mie taijan olla sielä nuin 3-4 kuukautta vuessa. 

Piättäkös kiini ruottalaisista perintheistä jollaki laila?

– Joulu oon tärkeä, silloin meilä oon aina täynä viehraita ja enniiten ruottalaisia. Met tarjoamma täyen ruottalaisen joulupöyän, jossa oon snapsiaki. Meilä oon kehittynny semmonen tapa kylässä, ko kaikki kokkointuva meilä syöhmään hyvvää ruokaa ja ilta lopetethaan ylheensä karaokela.

– Ko minun upseerikollegat tuleva niin meilä oon hernekeittoa ja pynsjiä ja pääsiäiseksi meilä oon erilaista silliä, munnaa ja Janssonin kiusausta.

Mitäs Toornionlaaksosta oon helpointa jättää pois?

­– Kaikki puhheet ilmasta. Ihmiset oon niin kiini siinä säässä, sää vaikuttaa tärkeämältä ko terhveys ja rakhaus. Täälä ei kukhaan välitä. Jos tullee joku saekuuro niin net meinaavat vain ette ”Oh, rainseason, it’s normal”, eli ”Too hot today.” 

Mitäs sie kaipaat enniiten täältä kotoa?

– En mithään. Eli joo, piiain mie saatan joskus kaivata sitä kovan leivän mahottomaa määrää.

Meinaattakos tet joskus siirtyä kotia Ruothiin?

– Niin kauon ko minun äiti ellää mie tulen aina, säänölisesti, käyhmään kotona, Ruotti oon fantastinen maa ja mie tulen aina olheen patriuutti ja rojalisti. Ruotti oon minun kotimaa ja lähhiimpännä minun syäntä. Mutta en mie taija koskhaan tulla siirtymhään kotia. Mie toivon ette mie tulen ikkäntymhään täälä yhessä minun lähimitten ja rakhaitten kansa, mie triivastun hyvin vaimon thaimaalaisen suvun kansa ja täälä oon hyvä olla.

Jos halvaa asua teilä, kunkas teät saapii kiini?

– Meilä oon kotisivu, beachthailand.se elikkä sähköposti: mikael@beachthailand.se. Facebookissa meän sivun nimi oon Bang Bay Beach Resort. Ja kesäaikana Ruottissa minun saapii kiini numerossa 073-713 12 02.

Meänkielensi Erling Wande

 

Mikael Hedalm längtar inte tillbaka till TornedalenMikael Hedalmila ei ole kaipuuta takasi Toornionlaakshoon. Hään oon löytäny unielämänsä Thaimaassa merenrannala yhessä vaimon kansa.

Toolanen lopettaa nettiuutissivut

tornedal.se – uutissivusto lopettaa toimittuuhaan netissä kuus vuotta. Toimittaja Greger Toolanen selittää meile minkä tähen näin kävi.

Toolanen ilmotti netissä, ette hään laittaa nytten topin kuuen vuuen työhleen nostaa framile väylänvarren molemitten puolitten niin isoja ko pienempiäki tapahtumia. Hään toteaa, ette oon aika mennä etheen käsin. Nytten 67 vuotiaanakhaan hällä ole vielä aatustakhaan panna makkaahmaan sohvale ko uuet haastheet jo oottava häntä.

Hään planeeraa tehhä yrityskatalookin, jossa olisit yhessä myötä niin Mataringin ko Ylitornionki elinkeino- ja företaakitoiminnat. Tämä homma starttaa nousevanna vuonna.

Miksis sie luovuit uutissivuista?

– Mie oon pannu merkile, ette Tornionlaksossa olla vielä kypsiä tämmössiin netin uutissivhuin.

Greger jatkaa, ette tulot vain lopuit vuuen aikana ja anonsipaikat kävit vaikeiksi myyä. Veppisivun tunnuksena oli, ette vissistä määrästä juttuja oli lyhennelmät suomela myötä. Ko toiminta oli huipushaan tuli juttuja ulos päivittäin 4-5 kappaletta.

Hyämuistosemmat tieväkki, ette tämä kuivakankhaalainen vastasi ennen tornedal.se:n nettisaitin perustamista vuosina 2000-2004 Haaparannan ja Tornion aluheen Eurocitynetistä, mutta hään toteaa, ettei siihenkhään ei ollu helppoa myyä nettianonsseja.

– Tornionlaaksohaan ei ole oikein tunnettu siittä, ette täälä sais voittoa markkinahommalla, hään lissääja jatkaa, ette Tornionlaaksosta olis vainki vaikka kunka paljo raportoimista. Mutta ko saman ihmisen häätyy sekä tehhä jutut ette mettästää anonsit, homma käypii aika raskhaaksi.

Tämä hänen viiminen nettilehti eli vuosina 2009-2015 paljolti hänen oman innostuksen varassa. Tämän ohessa hään oon tehny julkasuja, joista oon sitte saanu lisätuloa. Yhtheen aikhaan hään vastasi vielä Pajalan lentokentän markkinoinistaki. Yhessä toisessa yhtheyessä hään tituleerasi itteehään arktisen kanoottihomman (Arctic Canoe Race) lehistövasthaavaksi.

Hänen räkinkin jälkhiin tornedal.se:llä oli parhaimilhaan tuhatkunta lukiaa.

– Tämä ei tunnu paljolta, mutta sinun häätyy ottaa huomihoon, ette täälä oon paljo vanhempaa väkeä, jokka niinko porot tramppaava samoja jälkiä vuuesta toisheen.

Sie olet tehny paljo ja saattasit jäähä jo pansuunille hyälä omalatunnola, mutta miksis sie et jää?

-Joo, mutta ko eihään täälä ylhäälä ole semmosta puistoakhaan, ette saattas vain lintuja ruokkia. 

Meänkielensi Matti Junes

 

GT 8 jul

”Vaikheinta oon löysätä irti tekstistä”

Kirjailia Lina Stoltz oon saannu nähhä kirjansa näytelmännä. Tässä hään kertoo hänen näytelhmään Huomena uusi päivä (Imorgon är allt som vanligt) liityvästä tuskasta ja ilosta.

Lina oon tehny sitten kirjailiatepyyttinsä v.1998 usseita lasten- ja nuorten kirjoja. Tämä oon kuiteski ensi kerta ko hänen kirjojaan oon sovitettu teatterile.

Menheelä viikola pelathiin hänen Huomena uusi päivä – näytelmää rajaseu’ula useammalaki paikkakunnala niin aikusille kattojille ko kouluissaki. Tämä Tornionlaakson teatterin totheuttama näytelmä kertoo kahesta sisaruksesta, jokka elävä heän alkoholisoitunheen äitin kanssa. Päähenkilönnä oon 11-vuotias Lilian. Hään ellää siskonsa kanssa ahistuksen ja levottomuuen keskelä ja het freistaava kaikela tappaa kätkeä sen muilta, minkälaista heän kotona oon. Lina oon Luulajassa olheen näytelmän kantaesityksen jälkhen tyytyväinen:

– Mie piän, ette ohjaaja ja näytteliät oova tehneet hyvän työn.

Lina oon itte tehny käsikirjotuksen ja hänen isä kirjailia Bengt Pohjanen oon sen kääntänny meänkielele.

Mikäs oli vaikheinta ko saatto kirjan näytelmän muothoon?

– Vaikheinta oli luottaa ja jättää teksti ohjaajalle ja näytteliöile. Ja ettei näpertelis liian paljoila ohjeila.

Hään oon ilonen, ette ohjaaja Carina Henriksson oon ottannu vaphauen olla välitämättä liikaa kirjailian ohjeista, mistä näytelmä oon vain parantunnu.

Linalla oon ittelä kokemusta niistä vaikheuksista, joista hään kertoo kirjassa. Hänen oma isänsä oon ollu 25 vuotta raithiinna alkoholistinna.

– Monet tarinat alkoholin väärinkäytöstä oova kertomusta kurhjuuesta, missä kaikki oli niin vaikeata ja murheelista. Mutta alkoholin väärinkäyttöä saattaa silti olla perhheissäki, joissa oon paljo rakhautta ja huolenpitoa.

Tämä näytelmä muistuuttaa meitä siittä, kunka tärkeätä oon opettajile ja oppihlaile olla varphaina ko joku heän lähehlä ei voi hyvin. Lina kehottaa viisaahmaan, ette sie välität ja uskalat ja ette juuri siksi sie kysyt – mutta ette tehhä sen tahikhaasti.

– Jos ei tehe mithään, se ei mihinkhään johakhaan, hään toteaa.

Hään itte toimii opettajanna ja näkkee monesti signaaleja oppihlaisthaan, ette heän kotona saattaa olla alkohoolin väärinkäyttöä. Semmosessa ympäristössä kasuavilla kläpeilä oon ussein huono ittetunto.

– Mie laitoin kirhjaan opettaja Viktorin. Hään näkkee Lilianista näitä signaaleja, mutta se ole silti hällekhään helppoa ruveta hantteeraahmaan niitten pohjalta.

Lina kertoo, ette hään itte oli koulussa hiljaanen ja kunnolinen flikka. Ei hään tullu paljo framile. Ehkä häänki ois tarvinnu jonku, joka ois uskaltannu tehhä hälle kysymyksiä, hään hunteeraa.

Näytelmä kiertää kouluissa aina 10:s joulukuuta saakka ja sitte näytelmän koulukierue päättyy.

Meänkielensi Matti Junes

 

Huomena uusi päivä 2. Foto Tornedalsteatern

Tornionlaakson teatteri kiertää usseissa rajaseu’n kunnissa Lina Stoltzin näytelmän Huomena uusi päivä (I morgon är allt som vanligt) kanssa.

Kuvat: Rabén&Sjögren ja Tornionlaakson teatteri