Uusi olut mainoo Tornionlaaksoa

-Met halvaamma panna olutta kokopäivätyönä, sannoo kunnanneuvos Tomas Vedestig Matarengistä, missä Torniolaakso-oluheen toiminan avajaiset oova nytten marraskuussa.

Muutaman päivän päästä lanseerathaan ulos Tornionlaakson uusi ja oma olut. Marraskuussa esitelhään viis uutta olutmerkkiä, jokka liittyvä tähhään maanäähreen.

Koko hoito alko vuosi aikaa ko kolme yrittäjää Ylitorniolta rekisteröi firman nimeltä Torniolaakson olutpaniimo. Het oliva Tomas Vedestig, Christer Taskinen ja Jörgen Ekersund. 

Seuraavassa Tomas Vedestig kertoo meile läheemin, kunka aatus synty ja missä tänhään menhään firman osalta:

”Niinko monet hyät aatukset alko tämäki prujekti saunassa! Met istuima ja pohima Christerin kans ruokhaan liittyvän firman konseptia. Met moleemat muuten tykkäämmä laittaa sapuskaa ja nauttia hyästä oluheesta. Siinä met aloima sitten hunteehraan, ette oliskhaan tuo vaikeata alkaa panheen kotitarpheiksi ommaa olutta.

Sanasta toihmeen ja niin met ostima oluheen käymiskattilan ja alotimma oluheen panon. Ensimäisestä   satsista tuliki sitten niin villin hyvvää, ette aattelimma toistenki piian saattavan haluta meän olutta.

Muutampi viikko jälkheenkäsin met istuimma kotona ja maistelimma jamaikalaista Red Sripe olutta. Silloin met saimma aatuksen, ette ko met kerta istumma täälä ylhäälä Tornionlaaksossa ja maistelemma Jamaikassa pantua olutta niin miksis eivät jamaikalaisekki saattas istua ja maistella täälä meilä pantua olutta!

Tämän oivaluksen jälkhiin met päätimäki varsin pian käynistää tämän meän homman ja alkaa pruuaahmaan erilaisila olutsorteila ja mauila. Lopulta meile jäi viis sorttia, joihhiin met olima tytyväiset.

Ja niin met otimma yhtheyen paikalisseen suunitelihjaan, joka jelppasi meät löytämhään meän oluheele logon ja etiiketin, jonka färit oova muuten sinistä, valkosta ja keltasta – meän flakun färit! Siinä tunturitteen huiput kertova, ette Tornionlaakso alkaa ylhäältä Kirunasta ja jatkuu aina Haaparannale saakka.

Met rakastamma tätä Tornionlaaksoa ja halvaamma tällä pienelä elheelä olla sitä mainomassa!

Juuri nytten met halvaamma valmistaa olutta täysilä niin ette meilä oon täyet hyllyt ko myynti marraskuussa alkaa.

Tämä oon meile toistaseksi vain meän nykysen työn sivuprujekti, mutta meän unelma ja visiuuni oon, ette met saattasimma tätä tehhä kokoaikasesti.

Ketäs met sitte olemma jokka panema tätä olutta Tornionlaakson syämessä. Mie, Tomas Vedestig, oon 41-vuotias Veddesin ravintola-krouvin pitäjä ja kunnanneuvos (ÖFA, Övertorneå Fria Alternativ). Mulla oon kaverinna tässä 40-vuotias Christer Taskinen, joka oon puutyönopettaja.

Meänkielensi Matti Junes

öletikett

Yksi viiestä etiketistä, jokka tuova framile Tornionlaakson prufiilin.

 

Uumajan toive oon Feministinen alote/Feministiskt initiativ

Jos Uumaja tullee hallintoalue niin puhheenjohtaja uskoo ette paikalisosasto alkais kukkimhaan enemällä rahala ja aktiviteetilä. Toive oon nyt Feministisheen alotheesheen/Feministiskt initiativ joka näyttää intoa olla apuna.

Uumajan osastolla oon suunile 120 jäsentä, ja näin se oon ollu viimi vuosina. Aivan niinku muila STR-T:n osastoila niin keskiikä oon korkea ja net taisteleva ette saa nuorempia jäseniä, sannoo puhheenjohtaja Kerstin Salomonsson joka tuli jäseneksi viis vuotta aikaa. Nyt hään toimii puhheenjohtajanna kolmatta vuotta. Hällä oon juuret Muodoslompolossa/Yli Sopperossa.

Uumaja oon niinku tiethään stytänttikaupunki ja sielä vilisee nuoria lukuintosia toornionlaaksolaisia. Mutta se ei ole helppo värvata niitä.

– Paljon muuta houkuttellee stytänttielämässä,muistan sen omasta aiasta. Ei saamari sitä halunu tämmöstä hommata nuorena….

Ko ynivärsiteetti alkaa syksylä ja järjestää tervetuloapäiviä niin paikalisosasto oon kuitenki sielä ja näyttää ittensä.

Föreninki aijaa kans asiaa ette tehhä Uumajan hallintoaluekunnaksi.

Suunile vuosi aikaa puhheenjohtaja Kerstin anto kansanesityksen kunnale ette Uumajasta tulis hallintoalue ja sillä mallin meänkieli sais korkeaman arvon hoitoliikhessä ja kouluissa.

– Valitettavasti emmä onnistunhee tällä kertaa, meilä ei ollu myötätuuli sillon. Mutta net ei anna perhiin vain suunitteleva ette ottaa yhteheyttä paikkakunnan pulitiikkeritten kansa muula mallin.

– Fi, Feministinen alote oon innostunnu asiasta. Uskoma toesti ette tulis nousu jos met tulisimma hallintoaluekunta muun muassa ette saa irti rahhaa aktiviteethiin ja näkyä enämpi.

– Mutta se vaatii työtä ja mahottoman iso haaste oon ette pittää kielen elävännä.

Uumajan ynivärsiteetilä oon jonku aikaa ollu meänkielenkursia ja into ette lukea sitä oon villin iso. Niin iso ette oon sisäleottotoppi tällä hetkelä.

Paikkakunnanosato tekkee työtä kielen kans pitämällä jäsenkokouksia kerran kuussa yhessä kahvelassa. Sielä saava kaikin, jokka halvava pittää kielen elävännä, puhua meänkieltä.

Joskus tullee ruottia, joskus suomea ja joskus sekotus monta eri kieltä

Yks muu tärkeä aktiviteetti oon kirjasirkkeli mitä järjestethään toista vuotta. 10 -12 henkeä kohtaava joka toinen viikko ja keskusteleva tornionlaaksolaiskirjailioitten kirjoja ja semmosia kirjoja millä oon yhtheyttä rajaseuule. Tänä vuona net laajentava piiriä ja ottava koko Pohjoiskalotin myötä.

Joka kevä ja syksy jäsenet kohtaava krillijuhlassa ja syyrströmminkifästissä.

– Syksylä menimä talole missä järjestethiin syyrströmminkifästi. Oli oikeen sopeva.

Joulukuussa tullee teatteri Tjära människa Tornionlaaksonteatterin kans (föreninki oon myötä järjestämässä). Sitten oottaa vuosikokous ja sillä vuosi loppuu.

– Ei meitä ole niin paljon jäseniä ette emmä saata järjestää paljon enämpää siksi ette ihmiset ei jaksa käyä kaikessa.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

 

Toornionlaaksonarpantia nahasta

Nyt oon maholisuus tilata käsissä tehtyjä nahkaarpantia Toornionlaakson färissä. Hinta oon 250 -350 kr (21 kr frahtia tullee lisäksi), net joka tekkee niitä oon Meän Kulttuurikehto.

Jos olet kiinostunnu niin anna sinun käsivarsimitta ja arpantin numero niin Meän Kulttuurikehto ilmottaa hinnan justhiins sille arpantile.

Maarit Kemi ottaa itte vasthaan tillaukset, 073-8296774. Hälle saattaa kans ottaa yhtheyttä Facebookin kautta ja ryhmässä Meän kulttuurikehto.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Kotiseutupäivät saattava loppua

Mataringin kotiseutupäivät oon viekotelhee paljon poismuuttanheitä torniolaaksolaisia tulheen takasi kotia. Mutta nyt oon epävarma jos tämä 26-vuotinen perintö jatkuu.

– Jälkhiin viimi kesän järjestelmän met järjestäjät saima kovvaa kritiikkiä ette se ei ollu kyllin hyvin järjestetty, kertoo Christer Töyrä, markkinajeneraali ja vastuuessa kotiseutupäivistä.

– Jos met aioma jatkaa kuttumhaan ihmisiä tulevaisuuessa niin se vaatii muutoksia mutta justhiin nyt met emmä tiä kunka.

Kurt Juntti oon mies joka alotti kotiseutupäivät 1989. Päämäärä oli ette kunnan kotiakääntäjät muualta saisit maholisuuen kohata. Ensimäinen vuosiryhmä jokka kuttuthiin olit syntynhee 1949. (Kaikki oppilhaat jokka oon syntynhee jälkhiin 1949 oon saahnee kuitenki yhen kuttun tähän saakka.)

Kunta tuli heti myötä järjestelhmään ko net samala passasit pääle ja selitit kunka seutu kehittyy, mitä virkoja puuttuu (opettajia ja hoitoväkeä) ja rahalisesti avustit pyssireisuja, ruokaa, leikkiä, saunomista ja sisälemaksoa markkinatanssiin Folkets hyysilä. Kotiseutupäivät oon aina Mataringin markkinan aikana jyylissä. 

Meni hyvin alussa

-Ensi vuosina se meni hyvin, ihmisiä siirty takasi ja alko töihin täälä.

Kunta oli näihin aikhoin huomanu ette paljon ihmisiä tuli pansuunile ja opettajan tarve oli suuri. Vieläki vailtuu koulutettua petakookista henkilökuntaa.

Mutta nuin 2005 jotaki tapahtu ko kotiakääntäjämäärä kesäkokkuksiin alko vähehneen. Sillon kunta päätti ette kuttua monta vuosiluokkaa kerrala ja nyt se oon neljä joka kerta. Tulavanna kesänä se oon net jokka oon syntynhee 1957, 1958, 1967 ja 1968.

– Met olema kans merkinhee ette net nuoremat vuosiluokat ei tule. Sen vuoksi 70-lukulaiset oon kokohnaans tryykätty pois. Net oon piiain keskelä heän kariääriä ja laittava perettä ja sen vuoksi ei ole niin kiinostunhee kotiseutupäivistä?

Vaatii muutosta

Jonku aikaa kuttuthiin kolme vuosiryhmää joitten syntymävuosila oli kymmenen vuotta väliä, mutta se muuttu äkkiä. Ihmiset valitit ette niilä oli liian suuri iänväli, ette niilä ei ollu niin paljon yhtheyttä.

Miksis sie uskot ette kiinostus tälle järjestelmäle oon väheny?

– En tiä. Se oon kymmenen vuotta väliä kuttuile jokhaiselle ihmiselle ette ei se vain pitäs olla liika taahjaan.

Kunka se tullee tulevaisuuessa hään ei tiä.

– Viimi kesänä se ei ollu ollekhaan hyvä. Se joka oli hoitanu kokkouksen Koivumaan kentilä kuoli viimi talvena ja se joka otti yli ei tehny hyyää työtä.

– Jos met meinaama jatkaa niin muutos häätyy tulla.

Välhiin oli hunteerinki ette siirtää järjestelmän Kattilakosken ravintolhaan mutta se ajatus oon nyt lyöty alas.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Halvama tulla paremaksi

Miltäs hyvin toimiva yhtheisneuottelu toornionlaaksolaisten ja Ruottin eri virastoitten välilä pitäs näyttää? Tästä asiasta keskustelthiin kokouksessa, johonka osalistuit STR-T, Arbetsförmeedlinki, Vakuutuskassa, Pansuunivirasto ja Verovirasto.

Virastoitten käsitys asiasta oli yksimielinen: — Auttakaa meitä tulheen paremaksi!

Meänkielensi Erling Wande

Lehistötieote METavisi oon nytten siirtynny paperilta nethiin

METavisi oon ilmestynny meänkielelä ja ruottila vuuesta 1983. Viimiset viis vuotta lehti oon tullu ulos Haaparannanlehen liitheenä.

– METavisi mennee nethiin sentähen, ette meän häätyy pysyä meetian kehiityksen följyssä, sannoo Maja Mella, joka oon STR-T:n toiminanjohtaja.

Vuuen 2015 alussa STR-T:n hallitus teki periaatepäätöksen, ette aviisi tullee siirtymhään nethiin. Keskheisennä syynä tähhään oli ensiksikki, ette netin kautta haluthiin aviisile saaha uusia lukijoita. Toisena syynä tähhään oli, ette valtion Kylttyyrineuvoston tuki aviisille oli pysynny aivan samana viimiset viis vuotta, vaikka lehen toimittamisen kostanukset olit lissääntynheet.

METavisi oon tehny sopimuksen Susanne Redebon kans jututten tekemisestä. Jututten kääntämisestä meänkielheen huolehtii Matti Junes, Erling Wande, Märta Nylund, Karin Nylund ja Linnea Nylund. Aviisin linja pyssyy samana ko ennenki: uutisia, kylttyyria, persuunajuttuja ja ilmotuksia.

– Saattas olla aika jännää, jos ihmiset innostuusit lähättämhään aviishiin niinko ennenki heän kertomuksiihaan ja pakinoithaan, Maja sannoo.

Pressikontakti

Maja Mella, STR-T:n toiminanjohtaja, mopiili numero +46-( 0)70-582 40 74

 

Faktoja METavisista

STR-T oon julkassu METavisia vuuesta 1983. Lehen nimi oli 80-luvun alkupuolela Meikäläiset. MET-aviisi oon äänitorvenna niin meänkielisile ko ummikoilekki tornionlaaksolaisile. Meitä räknäthään olevan Ruottissa kaikkiihaan siinä 70000. Päätarkotuksenna oon valvoa ja peilata meänkielen tilanetta yhtheiskunnassa sekä nostaa framile Tornionlaakson kyltyyria ja pittää silmälä tapahtumia, jokka koskettava tornionlaaksolaisia ja meänkieltä puhuvia. MET-aviisi saapi tuotantotukea valtion Kylttyyrineuvostolta.

 

Meänkielensi Matti Junes

 

HB:n päätoimittaja: ”Meänkieli oon silta mailhmaan

Haaparannala oon muuan mies, joka tekkee työtä sen etheen, ette uus lukio Ruottin ja Suomen rajala sais kiehliinsä fölhjyyn niin suomen ko meänkielenki. Tämä mies oon Haaparannanlehen eli Präiskän päätoimittaja Örjan Pekka.

-Se oon kilpailuetu ko ossaa usseita kieliä, Pekka sannoo.

Haaparannanlehen elikkä Präiskän liitheenä aiemin tullutta MET-aviisia tehhään nyt uuen muotosenna. Nykyhjään kaikki jutut tuleva ulos netissä STR-T:n nettisivuilta klikattavan ”METavisi” vinjetin kautta. Aviisin jokhainen juttu toimitethaan kahela kielelä, ruottila ja meänkielelä, ettei yhthään lukiaa sulettais kielen tähen pois.

Haaparannanlehen osalta muutos merkittee, ette lehti oon saanu hakea toisen tavan tavottaa meänkielisiä lukioita. Örjan Pekka oon valinnu linjaksi toimittaa meänkielelä kutaki lehteä puolesta puohleentoista sivun verran.

-Se ole paljoa, mutta sillä oon kuitenki arvonsa, sannoo Pekka ja jatkaa. -Meänkieli oon varsin kiistelty aihe täälä rajala, ei niinkhään etelämpännä. Jokku puhuva täälä meänkielestä ”köökisuomena” niinkö se oliskhaan oikeata kieltä.

-Mie oon käsittämässä, ette tämä meänkieli oon täälä varsin tunnepitonen kysymys. Ko met nyt olema kuiteski saahneet tänne Torniolaaksoon meänkielen oiken viralisenna kielenä, niin eikös seki ole pian yksi mahottoman hyvä markkinaetu. Meilä oon kaksi valyyttaa ja met liikumma rajan yli ja meilä oon meänkieli valhmiina.

Örjani pittää sitä propleeminna, ette hallitustasola kielikysymys kuuluu Kyltyyriministeeriön alasuutheen. Se kuulus pikeminki Elinkeinoministeeriön alasuutheen ko rahahaan se tässä oon mikä pellaa.

-Joka neljäs asuukas Haaparannala oon suomalainen, joka ei usseinkhaan ossaa ruottia hyvin. Tätä ainaki monet ruottinkieliset haaparantalaiset valittava. Mie piän kuiteski sitä oiken hyvänä ette usseimat asukhaat ossaava meilä joko suomea tai meänkieltä sekä ruottia. Tämä monikielisyyshään on etu, joka houkuttellee asiakhaita moleemista maista.

Örjan Pekka antaa esimerkin, missä kieli oon tärkeämpi ko kylttyyri:

-Paikalinen yritys Polarica muitten muassa toimii täälä hyvin ylitte rajan heän marja- ja riistatuotheilaan. Etelämpännä oleville niin Suomen ko Ruottinki yrityksile raja hankaloittaa heitten toimintaa. Polarica toimii täälä ylhäälä vaphaasti joka suunthaan. Yritysjohto oon kertonnu, ette yhtiön kaupale oon juuri kielitaito ollu Pohjoskalotila yksi ratkaseva tekiä.

Polarica yhtiön liikevaihto oon nykyhjään pyöreät yksi miljaarti kruunua.

Pekka painottaa, ette keskheinen tekiä Ruottin menestykseen toisen maailmansoan jälkhiin oon ollu juuri kielitaiossa.

-Miksikäs ei sitten meänkieli saattas olla tornionlaaksolaisile siltanna maailmale?, hään kyssyy

Barentsin Keskus Haaparannala oon ollu tapeetilla ko oon päätetty lukiion (gymnasiet) rakentamisesta Suomen vastasele rajale.

-Mikhään ole niin luonolista ko ette tehhä tästä kielisuuntautunnu lukio. Monikielisyyshän oon meile ja meän tuotheitten vienile luonolinen eelytys. Se auvaa työpaikkoja ja varustaa hyvin meän nuoria tulevaisuutheen, Örjan Pekka sannoo ja jatkaa; – Ei ainoasthaan suomi ja ruotti piä olla kielten följyssä ko kiina ja ryssänkieli kans.

Örjan Pekka oli itte paikala ”saahliin jaossa” ko IKEA valmisteli toimintaansa rajakaupunkissa.

-Met kokosimma ilmotuspaketit kashaan yhessä Suomen puolen lehitten kanssa. Meilä oli hetkessä 150000 kappalheen ilmotuspainos tarjotavanna IKEA:lle. Meilä oli tämä oma kilpailuetu Tukholman Stureplanin anonsimaakareita vasthaan ja met osasimma sitä käyttää.

Meänkielensi Matti Junes

Tämä oon hallitukselta suuri petos

Väheemistöt eivät onnistunheet lepyttää kylttyyri- ja kansanvaltaminiisteri Alice Bah Kuhnkea (Mp). Luulajan kunnan anomus päästä meänkielen hallintokunnaksi oon pantu jäihiin.

– Mie oon hyvin epätoivonen tämän kansa, sannoo Ruottin toornionlaaksolaisten valtakunnanliiton,STR-T, puhheenjohtaja Tore Hjort.

Se oon yhtä hullua olla ottamatta uusia meänkielen hallintokuntia ennen kokkonaisselvitystä ko ette pyssäyttää trafiikki ko oon kyse pelkästhään vain yhen pysähyspaikan rakentamisesta tien sivhuun.   Tämän väheemistökieliasian tiimoilta hopusta koole kuttuttu neuvonpito piethiin ministeeriössä heti sen jälkhiin ko ministeri Kuhnke oli ilmottanut, ette mithään apurahoja ei tule yhelekhään niistä kunnista, jokka oova hakehneet päästä kansaliseksi väheemistöhallintokunnaksi vuona 2016. Tämä hänen päätös yllätti ko hään oli aiemin puolesthaan rohkassu kuntia hakehmaan tätä minuriteettistaatusta.   Tämä täysin arvaamaton päätös otethiin vasthaan järkyttynheenä eikä vähhiiten Luulajan kunnan toimesta, joka oli esityksen laatinnu.Tässä ministeerin syitä siihheen, miksi hään alkoki paihnaan jarrua:

Lakia häätyy nouattaa
– Met olema saahneet selviä viestejä, ette tämä hoito ei pellaa vississä kunnissa. Met emmä halvaa liittää ennää uusia kuntia systeehmiin, joka ei pellaakhaan, toteaa ministeeri Bah Kuhnke heti neuvonpion jälkheen.

Toppaakos tämä nyt vähemistökielen etheenpäin menon?
– Mie näen tämän pikeminki kysymyksennä, ette kunnitten häätyy nouattaa lakia, Kuhnke vastaa.

Mitäh nytten sitten tapahtuu?
– Met käymä läpitte sen kritiikin, mitä oon tullu framile ja kattomma, kunka kunnat saattava tulla laihiin jo tehyitten päätösten kanssa. Emmä halvaa olla tekemässä systeemiä, joka heti kättelyssä osottautuu huonosti pellaavaksi. Tätä syyninkiä tehhään jo Tukholman lääninhallituksen ja Saamekäräjitten aluheila.

STR-T:n puhheenjohtaja Tore Hjort ei ole tytyväinen viivyttelhyyn.

– Tullee viehmään vähinthään pari vuotta, ennen ko nytten väheemistökunta-asemaa hakehneet kunnat pääsevä käsittelhyyn tässä asiassa. Toimiinat monissa kunnissa lopahtavva ja ihmiset hukkaava lystin kielityöhöön.

Tämä viivyttely johtaa siihheen,ette Luulajan kunta ei tule saahmaan enämpi meänkielistä henkilökuntaa vanhustenhoithoon ja ette heilä koulunuorisonki meänkielen opiskelu estyy.  

Vakavia seuraamuksia
Tällä päätöksellä oon seuraamuksia pitkäle tulevaisuutheen. Se antaa kans signaalin niile kunnile, jokka oova toimintaa jo käynistänheet, ette valtiihoon ei ole luottamista.

– Mie piän, ette se olis ollu parempi, ette valtio olis rehelisesti nostannu framile heän kieltheisen päätöksen arkumentit eikä vain syyttänny meitä, ette met muka kritiseeraamma minuriteettilakia ko se ei meän mielestä pellaa.

Tore Hjort toteaa, ette viimeksi mainittu kritiikki oon osin tottaki, mutta siinä kyse oon pikeminki sinänsä tärkeän lain entraamisesta vain pareemin pellaavaksi. Kritiikki oon tarkottannu, ette hallituksela ei ole tarpheeksi keinoja helpottaa kunnitten työtä. Hänen mukhaan, vähemmistöstaattuksen saahneissa kunnissa hommat pellaava olosuhtheissiin nähen jo varsin hyvin.

– Mie piän, ette miniisteri ja hallitus oova pahasti pettänheet meät, Hjort sannoo.

Ministeeri Kuhnke ymmärtää pettymyksen
– Mie käsitän, ette väheemistötten eustajat tunteva suurta pettymystä ja painetta päätöksen myötä. Mutta jos met alama kathoon sormitten läpi nytten jo valittujen kuntien puutheita tässä hoijossa niin sillon koko politiikalta mennee pohja.

Osa hallitusta kohthaan suunattua kritiikkiä oon ollu siksi ko ei ole ollu mithään viranomaistahoa, joka olis kattonnu päälle väheemistölaitten nouattamista niinkö Kouluinspeksuuni (Skolinspektionen) oon koulupuolela. Monet oova aattelemassa, ette lain rikkomisesta häätys olla jokku tuntuvat seuraamukset.

– Kritiikki häätyy ottaa toesta ja se häätyy käyä läpitte kunnola, Kuhnke painottaa.

Meänkielensi Matti Junes

Luulajan meänkieliaikomukset lykkäintyvät tulevaisuutheen

Luulajan kunnan hakemus päästä meänkielen toimintakunnaksi lykkäintyvät sen jälkhiin ko kulttuuriministeri oli topanut kaikki hakemukset jokka oon tarkotettu vueksi 2016.
– Se oon aivan tuhoavvaa, sannoo Lennart Rohdin, joka oon tehnyt työtä vähemistöpolitiikan kansa hallitustasola.

Lennart Rohdin, entinen valtiopäiväjäsen, oon taistelukiirilä sen jälkhiin ko kulttuuriministeri Alice Bah Kuhnke on ilmottanut, ette hallitus jääpii oottavalle kannale uutten kunnitten hyväksymisestä toimintakunniksi v. 2016. Hään ilmottaa, ette ensin oon pakko tarkhaan tutkia kunka minuriteettipolitiikka toimii praktiikassa. Toornionlaaksolaisile tämä syyskuussa annettu, shokkaava tieto, ette Luulaja, joka oon seuraava kunta vuorossa, luultavasti saapii oottaa vuotheen 2018 asti, ennenko se saattaa liittyä toisten toimintakunnitten joukhoon (Kieruna, Jellivaara, Pajala, Matarinki, Haaparanta ja Kainus). Toimintakunnan tärkein tehtävä oon tarjota sielä asuville lasten- ja vanhustenhoiossa meänkieltä puhuvaa pärsunaalia.

Ette päätös viipyy tarkottaa ette Luulaja tulevanna vuona ei saa sitä korotettua 500 000 kruunun valtionapua meänkielen kehittämisheen.
– Luulaja saattaa tietenki siittä huolimatta alkaa kehittämhään huoltoa tällä alala, mutta mie en ole vielä koskhaan nähnyt, ette kukhaan olis, tämän päivän hankalassa ekonomiissä, pannu käynthiin tällaista hommaa, pättelee Lennart Rohdin.
– Tämä lykkäintyminen oon tuohava, ko met tiämä, ette tämä päätös ette päästä toimintakunnaksi Luulajan kannalta ei ole ollut helppo tehhä. Nyt tämä hiljastuu taasen ja kaikki lykkäintyy tulevaisuutheen. Asiat unohtuvat ja henkilökunta vaihettuu.

Miksis hallitus sitte halvaa tarkhaan tutkia, kunka minuriteettipolitiikka toimii? No kuntia oon moitittu siittä, ette net ei saata toimia lain jälkhiin ko vanhustenhoiossa ja koulussa oon puutetta kielitaitoisista. Tämä ei koske ainuasthaan meänkieltä vain sama haaste oon ruottinsuomalaisila, roomila, juutalaisila ja saamelaisila. Kielitaitoisten puute oon johtanu siiheen, ette vanheemat joissaki paikoin häätyvät auttaa löytämhään henkilöitä, jokka saattasit opettaa.
– Mutta huomakkaa, ette tätä prupleemiä ei ole olemassa niissä kunnissa jokka jo oon toimintakuntia vain niissä jokka ei ole toimintakuntia, sannoo Lennart Rohdin, joka itte oon hallituksen puolesta tutkinut kunka lakia nouatethaan. Lennartin mielestä ette net koulut, jokka oon tomintakunnitten ulkopuolela, ei ota lakia kaikitten oikeuesta äitinkiehleen, riittävän vakavasti.
– Net häätysit tehhä kovempaa työtä ja freistata löytää henkilöitä jokka ossaavat sitä minuriteettikieltä jota kysythään.

Niin ette mitäs nyt tapahtuu? Rohdin huomauttaa, ette mukkikhain asia oon ette hallituksela oon paha perräintyä sen viimi päätöksestä ko määrärahhaa ei ole varattu uuessa bydjetissä uutten toimintakuntien perustamisheen tulevanna vuona.
– Mie toivon kuitenki ette het kuitenki kuuntelevva minuriteetitten järjestöjä, jokka nyt on pyytänheet päästä kulttuuriministerin puhheile pohtimhaan näitä asioita. Varmasti löytyy jonkulainen teknilinen ratkaisu, jonka avula tästä päästhään irti. Piiain saatethaan siirtää rahhaa kevään lisäbydjethiin? Sitä kuitenki mie toivoisin.

Meänkielensi Erling Wande